"Ei voi oppia, jos ei yhtään niinku arvioi, reflektoi": Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia pedagogisen toiminnan arvioinnista
Jussila, Minna (2021)
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-12-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202111158424
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202111158424
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia pedagogisen toiminnan arvioinnista. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten varhaiskasvatuksen opettajien pedagogisen toiminnan arviointi toteutuu sekä heidän tarvitsemaansa tukea pedagogisen toiminnan arvioinnissa. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) velvoittaa järjestäjiä arvioimaan toimintaansa. Tutkimus pyrkii tuomaan esille tärkeää tietoa pedagogisen toiminnan arvioinnista järjestäjän vahvuuksien kartoittamiseksi ja varhaiskasvatuksen kehittämiseksi.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla 3–5-vuotiaiden lasten parissa työskenteleviä varhaiskasvatuksen opettajia. Yksilöhaastatteluin haastateltiin kuusi varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opettajien kokemusten mukaan pedagogisen toiminnan arviointi toteutuu seuraavien kokonaisuuksien kautta: työn jatkuva arviointi, opettajan varhaiskasvatusosaaminen, varhaiskasvatussuunnitelma arviointivälineenä, yhteistyö huoltajien kanssa ja lasten osallisuus. Opettajien kokemusten mukaan pedagogisen toiminnan havainnointi tuki hyvin pedagogisen toiminnan arviointia. Paikkakunnan arviointitiimin toiminnan koettiin tukevan systemaattisten arviointirakenteiden luomista ja kehittävän opettajien arviointiosaamista. Arviointia tehtiin reflektiivisellä työotteella huomioiden huoltajien näkemykset ja lasten osallisuus. Varhaiskasvatuksen opettajien pedagogisen toiminnan arvioinnissa voidaan katsoa pääosin toteutuvan kehittävän arvioinnin periaatteet. Pedagogisen toiminnan arviointiin opettajat kokivat tarvitsevansa menetelmällistä, kollegiaalista ja koulutuksellista tukea sekä lisää aikaa arvioinnille. Opettajat kokivat arvioinnin vievän paljon aikaa ja sen koettiin ”hukkuvan” muiden töiden alle. Arviointimenetelmällisen tuen toivottiin olevan helppokäyttöistä ja sisältävän konkreettista kosketuspintaa pedagogisen toiminnan laajaan viitekehykseen. Kollegiaaliselle tuelle toivottiin löytyvän enemmän aikaa, koska kollegiaalisen tuen niin opettajakollegoiden kuin eri ammattiryhmien välillä koettiin tukevan arviointia.
Jatkossa olisi oleellista etsiä lisäaikaa pedagogisen toiminnan arviointiin yksiköiden palaverirakenteista sekä pyrkiä ”kehittävän arvioinnin” – ilmapiirin, jossa rohkeasti ja kehittämismyönteisesti tarkastellaan omaa ja kollegoiden pedagogista toimintaa. Myös havainnointia arviointimuotona tulisi kehittää huomioiden erityisesti mahdollisuus ulkopuolisen havainnoijan näkökulmaan. Lisäksi arvioinnin näkökulmien laajentamiseksi olisi hyvä kehittää keinoja arviointiin osallistuvien tahojen aktivointiin arviointikohteiden valinnassa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla 3–5-vuotiaiden lasten parissa työskenteleviä varhaiskasvatuksen opettajia. Yksilöhaastatteluin haastateltiin kuusi varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opettajien kokemusten mukaan pedagogisen toiminnan arviointi toteutuu seuraavien kokonaisuuksien kautta: työn jatkuva arviointi, opettajan varhaiskasvatusosaaminen, varhaiskasvatussuunnitelma arviointivälineenä, yhteistyö huoltajien kanssa ja lasten osallisuus. Opettajien kokemusten mukaan pedagogisen toiminnan havainnointi tuki hyvin pedagogisen toiminnan arviointia. Paikkakunnan arviointitiimin toiminnan koettiin tukevan systemaattisten arviointirakenteiden luomista ja kehittävän opettajien arviointiosaamista. Arviointia tehtiin reflektiivisellä työotteella huomioiden huoltajien näkemykset ja lasten osallisuus. Varhaiskasvatuksen opettajien pedagogisen toiminnan arvioinnissa voidaan katsoa pääosin toteutuvan kehittävän arvioinnin periaatteet. Pedagogisen toiminnan arviointiin opettajat kokivat tarvitsevansa menetelmällistä, kollegiaalista ja koulutuksellista tukea sekä lisää aikaa arvioinnille. Opettajat kokivat arvioinnin vievän paljon aikaa ja sen koettiin ”hukkuvan” muiden töiden alle. Arviointimenetelmällisen tuen toivottiin olevan helppokäyttöistä ja sisältävän konkreettista kosketuspintaa pedagogisen toiminnan laajaan viitekehykseen. Kollegiaaliselle tuelle toivottiin löytyvän enemmän aikaa, koska kollegiaalisen tuen niin opettajakollegoiden kuin eri ammattiryhmien välillä koettiin tukevan arviointia.
Jatkossa olisi oleellista etsiä lisäaikaa pedagogisen toiminnan arviointiin yksiköiden palaverirakenteista sekä pyrkiä ”kehittävän arvioinnin” – ilmapiirin, jossa rohkeasti ja kehittämismyönteisesti tarkastellaan omaa ja kollegoiden pedagogista toimintaa. Myös havainnointia arviointimuotona tulisi kehittää huomioiden erityisesti mahdollisuus ulkopuolisen havainnoijan näkökulmaan. Lisäksi arvioinnin näkökulmien laajentamiseksi olisi hyvä kehittää keinoja arviointiin osallistuvien tahojen aktivointiin arviointikohteiden valinnassa.