Grounded transformations : Body, space and creativity in an increasingly virtual world of work

Abstract

Tämä väitöskirja tarkastelee, kuinka työn paikan joustot koetaan tietotyön konkreettisessa arjessa ja kuinka ne vaikuttavat työn käytäntöihin, luovuuteen ja hyvinvointiin. Mahdollisuus vaikuttaa työnteon aikaan ja paikkaan on osa yhä useamman tietotyöläisen arkea. Paikan ja ajan joustojen uskotaan lisäävän autonomiaa, tuottavuutta ja luovuutta työssä. Kuitenkin joustavien työn käytäntöjen on nähty myös olevan yhteydessä työn rajojen hämärtymiseen, työn sirpaloitumiseen ja intensivoitumiseen.

Väitöskirjan tutkimustehtävään paneudutaan empiirisesti monimenetelmäisesti. Väitöstyössä tarkastellaan tietotyöläisten kollegiaalisia, lyhytaikaisia etätyöjaksoja heille uudessa saariston maaseutumaisessa ympäristössä, ja työntekijöiden kokemuksia analysoidaan laadullisesti haastatteluaineiston sekä määrällisesti pitkittäiskyselyaineiston avulla. Väitöskirja sisältää neljä osajulkaisua ja tiivistelmäosion.

Etätyöjaksot järjestettiin kokeiluna aiemman tutkimusprojektin aikana. Jo tässä vaiheessa oli merkillepantavaa, kuinka tutkittavat ottivat epätyypillisen työ- ja elinympäristön omakseen affektiivisten kokemusten johdattamana ja luovasti kokeillen. Tämä havainto lopulta sai minut valitsemaan fenomenologisen lähestymistavan tutkimuskohteeseeni ja keskittymään erityisesti siihen, kuinka liike tilojen ja paikkojen välillä koetaan kehollisesti. Hyödynnän erityisesti Merleau- Pontyn kehollista fenomenologiaa sekä Lefebvren tilan teoriaa, muiden muassa, kehittäessäni teoriaa siitä, miten tiloja käyttäessämme ne heijastavat elettyä kokemustamme affektiivisella tasolla meille takaisin. Tilan ja toimijan suhde on siis vastavuoroinen. Väitöstutkimukseni kannalta erityisen kiinnostavia ovat tilat, jotka eivät ole selvärajaisia, ohjeistettuja ja vakiintuneita, kuten toimistotilat usein ovat, vaan muotoiltavat ja avoimet tilat. Kokemukset tällaisista tiloista ovat relevantteja siksi, että tietotyössä liikutaan yhä enemmän erilaisten tilojen välillä, jolloin tilakokemusta luonnehtiikin usein hahmottomuus, epävarmuus ja kehkeytyminen.

Työn muuttuvat tilat ovat haaste työpaikkojen infrastruktuurille, mutta väitän tässä tutkimuksessa, että ne ovat myös eksistentiaalinen olosuhde. Saariston etätyökokeilijat suhtautuivat uuteen ja erikoislaatuiseen työympäristöönsä leikkimielisesti ja kokeillen, mutta työskentelyjakso sai heidät myös mietiskelemään vakavammin omia työnteon tapojaan, suhtautumistaan työhön ja uransa kulkua. Tässä väitöstyössä ehdotankin, että luovuus työssä kytkeytyy tilallisen liikkumisen ja vetäytymisen rytmiseen vaihteluun. Havaintomme perustuvat konkreettiseen asemoitumiseemme tilassa ja toimivat tuttuuden pohjalta. Kehitämme habituaalisia toimintatapoja ja käytäntöjä tutussa ympäristössä, mutta liikkeen tuoma muutos auttaa rikkomaan jäykistyneitä rutiineja. Tämä on tärkeää, sillä tapojen pysähtyneisyys rajoittaa kykyämme havainnoida maailmaa.

Tarkastellakseni syvemmin kokemusta sellaisesta tilasta, joka ei selkeästi sijoitu tavanomaisiin sosiaalisiin kategorioihin, hyödynnän väitöstyössä liminaalin tilan käsitettä. Liminaalin käsite kehitettiin alun perin antropologian piirissä, ja se jäsentää “olemattomuuden” kokemusta: tilannetta, jossa vallitsevat sosiaaliset rakenteet menettävät merkitystään, ja tila uusien merkitysten luomiselle aukeaa. Tällainen tila avautui saariston etätyöläisille tavanomaisesta poikkeavassa työympäristössä. Totutun sosiaalisen viitekehyksen hämärtyminen voi olla henkisesti haastavaa, mutta liminaalissa tilassa yhteys omaan affektiiviseen kokemukseen, kehon rytmeihin ja konkreettiseen ympärillä olevaan yhteisöön korostuu. Liminaali tila on tyypillisesti luova, koska yhteiset käytännöt joudutaan kehittämään alusta uudestaan, mutta tämä voidaan tehdä kehollisten ja yhteisön elettyjen rytmien pohjalta. Tällainen rytmien kehollinen uudelleen jäsentyminen näkyi tässä tutkimuksessa etätyöläisten kokemuksena parantuneesta keskittymiskyvystä saaristossa sekä kykynä irrottautua vähemmän tarpeellisista ulkoisista sidoksista, jotka määrittelivät arjessa työn ja muun elämän rytmejä merkittävällä tavalla. Saaristokokeilu vähensi kokemuksia työn pirstaloitumisesta. Sen sijaan, että eletty aika olisi kaventunut erillisten, toisiaan seuraavien nykyhetkien virraksi, mikä on kiireen kokemukselle ominaista, saaristossa sekä menneisyyden merkittävät kokemukset että tulevaisuuden haaveet olivat läsnä, lomittuivat ja peilautuivat elettyyn kokemukseen. Tämä kokemus lähestyi Heideggerin autenttisen ajan kuvausta. Jotkut kokeilijat jopa ikään kuin elivät uudelleen jotakin heille tärkeää varhaisemman (työ)elämän kokemusta. Tietoistuvassa työssä, jossa monisidoksisuus ja prosessien pirstoutuminen aiheuttavat hallinnan tunteen menetystä työn kokonaisuudesta, voi autenttisilla ajan kokemuksilla olla uraa selkeyttävää ja transformatiivista potentiaalia. Ainakin yhden kokeilijan tapauksessa tällaiset kokemukset saaristossa johtivat päätökseen merkittävästä uramuutoksesta.

Saaristokokeilussa affektiivisesti intensiivinen liminaali kokemus lomittui rakenteista riippuvaisemman arkikokemuksen kanssa, jota vasten saariston erikoislaatuista liminaalia tilaa verrattiin. Affektiivisten kokemusten voimakkuus ja hätkähdyttävyys pohjautui näiden rinnakkaisten viitekehysten suureen kontrastiin.

Tässä väitöskirjassa ehdotankin, että liikkuva tietotyö voi tuottaa eri elämismaailmojen törmäyksiä, mitkä toimivat sytykkeinä luoville liminaaleille kokemuksille. Liminaalin prosessin synnyttämisessä tilan ulkoiset piirteet, kuten tyyli tai esteettisyys eivät olekaan avainasemassa, vaan oleellista on erilaisten tilojen välille syntyvä kontrasti: ilmapiirien lomittumisesta syntyvä päällekkäisyyden kokemus. Maaseutumainen ja vihreä tila on ilmeinen kontrasti urbaaneille ympäristöille, joissa vuorovaikutuksen verkostot tiivistyvät mutta fyysinen tila on usein rajattua ja kilpailtua. Kokemus rinnakkaisten ja lomittuvien tilojen kontrastista auttaa ylittämään rutiininomaiset ajattelutavat. Tämä tuottaa liminaalin näkökulman, jolla on luovaa ja kriittistä potentiaalia.

This dissertation examines how workplace flexibility is experienced in the daily reality of knowledge work and how it affects work practices, creativity and well-being. The ability to choose where and when to work has become an increasingly prevalent characteristic of knowledge work. It is believed to increase autonomy, productivity and creativity at work. However, flexible working patterns have also been suggested to lead to the blurring of boundaries between work and private life, fragmentation of work and, consequently, intensification of work. This dissertation analyses its topic empirically by studying knowledge workers’ short-term collective telework periods in a novel environment: that of rural archipelago. The methodological approach uses both qualitative analysis of interview data and quantitative analysis of longitudinal questionnaire data.

Telework periods were arranged as an experiment during a prior research project. What originally stood out from the experiment was how the study participants oriented themselves to the extraordinary working and living space with affectively rich and experimental ways. This observation solicited this dissertation’s phenomenological approach as it focuses on how spatial movement and change are bodily experienced. To elaborate upon these themes, the dissertation utilises Merleau-Ponty’s bodily phenomenology and Lefebvre’s theory of spatial trialectic, among other theories, in its effort to grasp how lived space affects perception, and how while we use space for our practical ends, the space reflects back on us on an affective level. For the purposes of this dissertation, particularly interesting are spaces that are not definite, clearly designated and rule-bound, as are most office spaces, but spaces that are instead malleable and open to experimentation, as the rural archipelago environment was for the participating knowledge workers. Experiences of such spaces are relevant today as fluid and mobile knowledge work increasingly places workers in contingent and even contradictory spaces.

Changing spaces of work are a challenge for workplace infrastructure, but this dissertation suggests that they are also an existential condition. The archipelago participants oriented to the new and extraordinary work environment with a playful and probing attitude while also engaging in more serious reflection about their existing working patterns and directions of their careers. This dissertation suggests that creativity at work is connected to a rhythmical movement between spatial expansion and withdrawal. Our perception of the world is grounded in our spatial situatedness and works according to the principle of familiarity. One develops a habitually reciprocal relationship with a familiar environment, but by movement we are able to fight the inertia of habits that narrow down what we are able to perceive and consequently think of.

To delve deeper into an experience of space that does not fall clearly within any socially demarcated categories, the dissertation applies the concept of liminal space. The concept of liminality, originally developed within the field of anthropology, enables to grasp a type of “not” experience: a situation wherein existing social structures are dissolved and cultural frameworks are reopened. This is what happened when knowledge workers moved to conduct their work in an unfamiliar rural environment. Such a situation may be existentially challenging, but the absence of clear social norms and rules also enables the individual to reconnect with their affective, embodied experience and life rhythms as well as the concrete surrounding community. Thus, liminal situation can be highly creative, but it is simultaneously grounded in the experiences of the lived body. This manifested in the archipelago participants’ enhanced ability to calmly concentrate on what they were doing at a given moment and distance themselves from the less urgent external demands that dictated their work and life rhythms in the daily environment to a significant degree. The archipelago experiment reduced the experiences of fragmentation of work and enabled participants to own their time. Instead of living sequences of the fragmented present, the participants were directed towards a more authentic experience of time where the present moment was connected with past life experiences and future dreams. Some participants were even able to affectively relive some memorable key periods of their personal pasts which produced a happy sensation of continuity of life and career. As a sense of fragmentation and a personal loss of control over the whole of any work process seem to increasingly dominate knowledge work, opportunities to affectively own time in a way that illuminates the direction of one’s life course and career can be highly therapeutic and also transformative. In at least one case, the experiences during the short archipelago period facilitated a decision on a significant career change.

The liminality of the archipelago experiment affectively overlapped with the atmospheres of the structurally embedded everyday spaces that served as a background against which the liminal archipelago space was compared by the participants. The strength of affective sensations during the archipelago experiment was due to this extensive contrast of spaces. This dissertation suggests that mobile knowledge work may produce experiences of collisions between life-worlds that are key to a transformative liminal experience. Thus, to reach such a liminal experience, the external qualities of any given space taken in isolation (i.e., their style or beauty) may not be of primary importance. Rather, the contrast between different spaces as an experience of a liminal overlap between atmospheres is. A rural and natural space is the ultimate contrast to urban environments wherein communication networks are condensed but physical space is often scarce and competed over. An experience of the contrast between different spaces enables one to reach a perspective above the routinized mental frameworks, a perspective which has potential to initiate creative transformation.