Host Immune Response and Tumour Microenvironment in Pancreatic cancer : Impact on Patients’ Survival

Abstract

Haiman duktaalinen adenokarsinooma on yleistyvä pahanlaatuinen sairaus. Kirurgia on edelleen ainoa hoitomuoto, johon liittyy pysyvän parantumisen mahdollisuus. Se on kuitenkin tarjolla vain pienelle osalle haimasyöpäpotilaista, koska tauti on yleensä diagnoosivaiheessa edennyt leikkaushoidon ulottumattomiin. Vain noin viidennes leikatuistakin potilaista elää yli viisi vuotta.

Elimistön omalla immuunivasteella ja kasvaimen mikroympäristöllä on todettu olevan merkittävä vaikutus haimasyövän etenemiseen ja sitä kautta potilaiden selviytymiseen. Haimasyövän tiedetään kehittävän immuunivastetta vaimentavia mekanismeja. Haimasyöpäpotilaiden ennusteen arviointiin käytetyin menetelmä on kasvaimen kokoa sekä leviämisastetta kuvaava TNM -luokitus, johon kuitenkin liittyy merkittävää epätarkkuutta. Luokitus ei huomioi kasvaimen biologisia piirteitä eikä immuunivasteen voimakkuutta. Tämä väitöskirjatutkimus pyrki selvittämään kasvaimen mikroympäristön kuten kasvainkudoksen sisältämien immuunisolujen määrän ennusteellista vaikutusta haimasyöäpotilaan ennusteeseen. Lisäksi tutkittiin kasvaimen immuunisolumääriin perustuvan immune cell score (ICS) -luokituksen soveltuvuutta haimasyöpäpotilaiden selviytymisen ennustamiseen. Neljästä osatyöstä koostuva tutkimus perustui kahden eri sairaalan haimasyöpäleikkauksen läpikäyneiden potilaiden aineistoon.

Ensimmäisessä osatyössä osoitettiin CD3+ ja CD8+ T -solujen määrään perustuvan ICS- luokituksen ennustavan haimasyöpäpotilaiden selviytymistä. Keski- Suomen Keskusssairaalassa leikatun 108:n haimasyöpäpotilaan aineistossa korkea ICS ennusti parempaa selviytymistä riippumatta TNM -luokasta.

Toinen osatyö osoitti ICS:n toimivuuden toisessa, Oulun Yliopistollisessa sairaalassa leikatussa haimasyöpäpotilaiden aineistossa. Tässä työssä ICS -luokitus toteutettiin kahdella eri tekniikalla, käyttäen sekä kasvaimesta tehtyjä kokoleikkeitä että niin sanottua hot-spot -tekniikkaa, joista ensimmäinen osoittautui toimivammaksi.

Kolmannessa osatyössä selvitti immuunivastetta vaimentavan CD73 -proteiinin ennustevaikutusta haimasyövässä. Tulokset osoittivat kasvainsolujen korkean CD73 -ekspression ennustavan huonoa selviytymistä. Lisäksi todettiin imusolmukemetastasoinnin olevan yleisempää niillä potilailla, joilla kasvainalueen immuunisolut ilmensivät runsaasti CD73 -proteiinia.

Neljännessä osatyössä osoitettiin kasvaimen strooman hyaluronaanin suuren pitoisuuden liittyvän huonompaan ennusteeseen. Tämän todettiin myös olevan yhteydessä heikompiasteiseen immuunireaktioon.

Johtopäätöksenä voidaan todeta haimasyövän etenemisen riippuvan vahvasti elimistön immuunivasteesta ja muista kasvaimen mikroympäristössä vaikuttavista tekijöistä kuten CD73 -proteiinin ja hyaluronaanin ylimäärästä. Immuunivasteen voimakkuutta kuvaava ICS vaikuttaa tämän tutkimuksen perusteella soveltuvan haimasyöpäpotilaiden selviytymisen ennustamiseen.

Pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) is a malignant disease with an increasing incidence. Surgery is the only option to achieve cure, but it can be offered for a minority of patients since most patients present with unresectable disease. Five-year prognosis is only approximately 20 %, even for patients undergoing surgery with a curative aim.

Host immune response and tumour microenvironment have a significant impact on the progression of the disease and on the survival of the patients with PDAC. PDAC is known to develop mechanisms for immune escape. Tumour-node- metastasis (TNM) classification has been the most used method for years when estimating the prognosis of the patients with PDAC. However, it describes only the stage of progression of the disease, not its’ biological features or the level of immune response leading to inadequate prognostic accuracy. This thesis aimed to study the prognostic role of immune cell infiltration and other microenvironmental factors in PDAC. The suitability of immune cell infiltration-based immune cell score (ICS) as a prognostic tool in PDAC was also assessed. The thesis comprises four studies based on two cohorts of PDAC patients who had undergone surgery with curative intent.

The first part of the study demonstrates the prognostic value of CD3+ and CD8+ cell -based ICS in a cohort of 108 PDAC patients, operated on in Central Finland Central Hospital between 2000 and 2016. High ICS is shown to be an independent prognostic factor for prolonged survival regardless of TNM stage.

In the second part of the study the prognostic value of ICS is shown in another cohort of 79 patients, operated on in Oulu University Hospital with curative intent between 1993 and 2015. ICS determination was performed using two different techniques in this part of the study. The study shows the superiority of whole tissue section technique over hot-spot technique.

The third part focuses on the impact of immune suppressive protein CD73 on the survival of patients with PDAC. According to the results, high CD73 expression in tumour cells is an independent negative prognostic factor in PDAC. Moreover, high expression of CD73 in tumour infiltrating lymphocytes was associated with lymph node metastasis.

The fourth part of the study shows the prognostic role of stromal hyaluronan accumulation in PDAC. The hyaluronan accumulation in stroma is shown to be associated with poor prognosis and low-level host immune response.

As a conclusion, progression of PDAC is heavily dependent on host immune response and other microenvironmental factors such as overexpression of CD73 and hyaluronan. ICS as an indicator of immune response can be used as a predictor of the survival among patients with PDAC.