Sensitiivisen vuorovaikutuksen arviointi : Kasvattajien kokemuksia taitoportaista arviointivälineenä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemuksia taitoportaista kehittävän arvioinnin menetelmänä Keravan varhaiskasvatuksessa ja kuinka työskentelyä on johdettu yksikkötasolla. Lisäksi tutkimus tuo esiin mitä henkilöstön mielestä tarkoittaa sensitiivinen työote ja millaisin toimenpitein sitä on ryhmässä kehitetty. Tutkimus tuo esiin myös, miten taitoportaita on hyödynnetty varhaiskasvatuksen arjessa kehittävän arvioinnin välineenä suhteessa huoltajiin, lapsiin ja henkilöstöön. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, sillä se sijoittuu Keravan varhaiskasvatukseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin Focus Group –haastattelussa, johon osallistui 13 kasvattajaa. Lisäksi tarkasteltiin ryhmäsopimuksia niiden ryhmien kohdalta, joilla oli kehittämiskohteena sensitiivinen vuorovaikutus. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa avataan laatua ja arviointia varhaiskasvatuksen kontekstissa ja esitellään arviointivälineenä taitoportaat. Pedagogisen johtamisen käsitettä tarkastellaan työskentelyn johtamisen näkökulmasta. Sensitiivistä vuorovaikutusta lähestytään sensitiivistä pedagogiikka tukevien teorioiden kautta. Tutkimus toi esiin, että henkilöstön mukaan taitoportaat arviointivälineenä ovat syvää tietoa ja ymmärrystä tuottavat. Tutkimustulosten mukaan taitoportaiden käyttö arvioinnin välineenä sitouttaa henkilöstöä ja vaatii henkilöstöltä syväoppimisen teorian ymmärrystä. Taitoportaat kuvaavat selkeästi miltä kasvattajan toiminta näyttää sensitiivisen vuorovaikutuksen näkökulmasta eri tasoilla, joten henkilöstön on helppo nähdä portaiden kautta, miltä työskentely näyttäisi parhaimmillaan. Tämä tukee tavoitteiden asettamista ja toimenpiteiden kirjaamista. Kun koko organisaation tasolla kehitetään sensitiivistä vuorovaikutusta, lisääntyy sitä kautta yhteinen keskustelu asian ympärillä. Sensitiivisen vuorovaikutuksen käsite on yhteisen keskustelun avulla pilkottu sanoista konkreettisiksi toimenpiteiksi ja sitä kautta jokaisella henkilöstön jäsenellä on tiedossa, mitä työskentelyllä tavoitellaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sensitiivinen työote toteutuu parhaimmillaan, kun varhaiskasvatuksen henkilöstö on sitoutunut työhönsä. Sensitiivistä vuorovaikutusta on ryhmätasolla tuettu pedagogisella dokumentoinnilla, tunnetyöskentelyllä, kiinnittämällä huomiota ryhmän toimintakulttuuriin sekä kehittämällä vuorovaikutustaitoja ja henkilöstön reflektointia. Pedagoginen dokumentointi tukee parhaiten sensitiivisen työotteen toteuttamista. Onnistuakseen työskentely vaatii kuitenkin vahvaa johtamista, koulutusta ja suunnitelmallisuutta; kuinka arviointi ei olisi irrallista, vaan arvioinnista tulisi osa ryhmän pedagogista toimintaa. Pedagoginen johtaminen tukee henkilöstön työhön sitoutumista, mikä näkyy henkilöstön puheessa sensitiivisen työotteen vahvistumisena. Tutkimusaineiston perusteella nousi kehittämisteemoja. Sensitiivistä vuorovaikutusta koskeva arviointiaineisto voitaisiin viedä sähköiseen muotoon ja henkilöstö tekisi sitä kautta arviointia koko vuoden, jolloin arviointi kulkisi vahvemmin mukana arjessa. Sensitiivisen työotteen arviointiväittämät voisi pilkkoa pienemmiksi, jolloin arviointitieto olisi täsmällisempää, luotettavampaa sekä helpommin omaksuttavaa. On kuitenkin vaara, että tuolloin arviointia tehdään vain arvioinnin vuoksi, eikä se tuota enää autenttista tietoa, jolla on lopulta syvempi merkitys kehittävän arvioinnin näkökulmasta. Syväoppimisen osaamista tulisi muistaa hyödyntää ja levittämistyötä pohtia organisaatiotasolla; kuinka tietoa saadaan jaettua niin, että yhteinen osaaminen vahvistuu.