Cosy or cozy – which is correct? : Variation in the Use of Spelling Variants Cosy and Cozy

Abstract

Englannin kielen kirjoitusasu jakautuu karkeasti katsottuna kahteen vaihtoehtoon: brittiläiseen ja amerikkalaiseen. Nämä kaksi ohjaavat usein muiden pienempien englannin kielen variaatioiden kirjoitusasuja. On kuitenkin melko yksinkertaista ajatella, että esimerkiksi valinta sanojen realise ja realize välillä pohjautuisi pelkästään siihen, miten sana joko brittiläisittäin tai amerikkalaisittain kirjoitettaisiin. Kirjoitusasun valintaan voi vaikuttaa useampi taustatekijä kielen historiasta ja ympäröivästä kontekstista aina sanojen merkitykseen, maailman vallitseviin trendeihin ja oikolukuohjelmiin asti. Ajan kuluessa alun perin ”oikeana” pidetty kirjoitusasu on hyvinkin voinut kokea muutoksia, jolloin on riittämätöntä todeta, että jokaisen englannin variaation oikeinkirjoituskäytännöt perustuisivat perinteisiin ennakkokäsityksiin.

Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee sanan cosy tai cozy kahden eri kirjoitusasun esiintyvyyttä eri englannin kielen variaatioissa, sanan yleisyyttä viime vuosien ajalta sekä mahdollisia muutoksia, joita kirjoitusasut ovat kokeneet eri englannin variaatioiden sisällä. Valintana sana cosy/cozy voi tuntua mitättömältä, mutta tutkimuksen tavoitteena on myös osoittaa, että varteenotettavia tuloksia on nähtävissä yleisesti käytössä olevan, ei erityisen merkittävältä tuntuvan sanan vain yhdellä kirjaimella eroavia kirjoitusasuja tarkastelemalla. Tutkimus suoritetaan korpuslingvististen metodien kautta tarkastelemalla kahden kirjoitusasun, cosy ja cozy, yleisyyttä NOW Corpus -korpuksessa, joka keskittyy verkkojulkaisuihin vuodesta 2010 lähtien. Näin ollen tutkielmassakin keskitytään potentiaalisesti havaittaviin yhtäläisyyksiin ja eroavaisuuksiin kirjoitusasujen välillä viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Tutkimus osoittaa, että brittienglantiin yhdistettävät englannin variantit pitäytyvät selkeästi -s kirjoitusasussa, kun taas amerikanenglantiin yhdistettävät variantit suosivat -z kirjoitusasua. Näin ollen tulokset pääpiirteittäin vahvistavat jo olemassa olevaa käsitystä englannin kirjoitusasun muodostumisesta, jonka lähtökohtana on tyypillisesti se, kuinka englannin kieli on kyseisiin maihin saapunut (historialliset tekijät kuten kolonisaatio). Tuloksissa on kuitenkin myös nähtävissä joitakin englannin kielen variaatioita, joista ei ilmene selkeää preferenssiä jompaakumpaa kirjoitusasua kohtaan. Tähän lienevät vaikuttaneet piilevät taustatekijät, kuten esimerkiksi globalisaation ja amerikanisaation teemat. Tutkimuksen valossa on nähtävissä enteitä siitä, että tiettyjen variaatioiden sisällä kirjoitusasut eivät välttämättä tulevaisuudessa olekaan enää ne, joita etukäteen mahdollisesti ennakoi. Tutkimukseni kohdistui varsin yksinkertaiseen sanapariin ja vaikka tutkimus osoittaakin osaltaan britti- ja amerikanenglannin ylläpitävän edelleen kahden valtaenglannin paikkaa, antavat tulokset myös näkyvyyttä yksittäisille, kehittyville tapauksille ja eri tulevaisuudennäkymille, kyseenalaistaen samalla englannin kielelle tyypillisiä ennakkokäsityksiä.