Yksityinen aluekehityshanke kaavoituksen veturina : tapaustutkimus Espoon Hannusrannan hanke- ja kumppanuuskaavoituksesta

Abstract

Tämän diplomityön tarkoitus on tarkastella hankelähtöistä asemakaavamuutoksen valmistelua Espoon Hannusrannassa sekä arvioida kyseisen hankkeen tavoitteiden toteutumista. Kaupungin suuret kehityslinjat ja uusi metroasema aiheuttavat painetta tehostaa pienimuotoisen asuinalueen maankäyttöä. Asemakaavamuutosta alueelle on hakenut rakennus- ja kiinteistökehitysyritys alueen maanomistajien valtuuttamana. Hankkeen lähtökohta on ollut suunnitella alueelle kaupunkimainen asuinympäristö sen herkkä luonto huomioiden ja soveltaa kumppanuuskaavoituksen periaatteita. Laadullinen tapaustutkimus perustuu vuosina 2018–2021 ulkopuolisena tarkkailijana tekemääni seurantaan. Käytännön froneettista havainnointia ja aineiston analyysiä tukee teoriakatsaus aluekehityshankkeiden ja kaavoituskäytäntöjen historiaan sekä näiden nykyisiin ristiriitoihin.

Hankekaava on tiettyä kehityshanketta varten laadittu asemakaava, mikä edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Kumppanuuskaavoituksessa julkinen ja yksityinen organisaatio tekevät tavanomaista tiiviimpää yhteistyötä. Osapuolet tavoittelevat kaavaa, joka täyttää molempien laadulliset ja määrälliset tavoitteet, sekä tavanomaista sujuvampaa prosessia ja kaavan toteutumisen edellytysten parantumista. Kumppanuuskaavoitusta käsitellään tässä työssä yhtenä hankekaavoituksen muotona.

Kaavoitus on hankkeistunut ja kumppanuuskaavoituksestakin on ehtinyt parissa vuosikymmenessä kertyä kokemuksia. Vaikka julkis–yksityisellä yhteistyöllä kaavoituksessa voidaan saavuttaa etuja, on yksityisen sektorin lisääntynyttä vaikutusvaltaa kritisoitu nyt ja aiemmin yleisen edun vastaisena. Siksi käynnissä olevalta maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukselta odotetaan yhteistyökäytäntöjen entistä selkeämpää määrittelyä ja toisaalta tunnustamista. Diplomityön tuloksena esitän, että kumppanuuskaavoitus voi todella auttaa ratkomaan nykyajan suunnitteluhaasteita, mutta sen toteutumiseksi tarvitaan rakentavampi lähtökohta kuin sektorien välinen vastakkainasettelu ja mustavalkoinen käsitys osapuolten intresseistä. Jos yhteistyötä halutaan lisätä, tulisi tässä työssä tunnistetut systeemiset ongelmat ratkoa.

Tapaustukimuksen perusteella hankelähtöisessä kumppanuuskaavoituksessa vaaditaan erityisesti yksityiseltä osapuolelta aktiivisuutta ylläpitää poikkeavaa toimintamallia. Tähän on koottu keinoja työn lopuksi. Ennen kaikkea hankkeen huolellinen aloitus ja osapuolten muodostama ydintiimi suunnittelun ohjaajana osoittautuivat tärkeiksi yhteistyön kannattelijoiksi. Kaikkia toiminnalle asetettuja tavoitteita ei tapausesimerkissä saavutettu, mutta suunnitelmatavoitteet on yhteistyön ansiosta täytetty hyvin.

Ulla Viitikko: Private interest of regional development as a planning driver: a case study of Espoo Hannusranta planning in partnership.

This thesis examines the development-led partnership planning process of Hannusranta residential area, located in Espoo, Southern Finland, and evaluates how the set goals are reached in the project. The strategic development of the city creates pressure to increase the efficiency of land use in the currently small-scale area. A construction and property development company, authorized by and representing the landowners, has applied to change the city plan. The aim has been to design a new urban habitat considering its surrounding delicate nature and to apply pioneering partnership in the process. This qualitative case study is based on monitoring the project during 2018–2021 as an outside observer. Phronetic planning research method and processual analysis is implemented and supported by theoretical review on the history of development-led planning along the evolution of formal planning policies and the current conflict of these two aspects.

A development-led plan is a city plan made for a certain, often market-based development project, and its making requires public–private co-operation. In partnership planning the public and the private sector co-operate in more close manner than usual. The partners seek to create a plan that fills the qualitative and quantitative objectives of each. Also, the aim is to have a fluent process and to improve the feasibility of the plan. In this thesis partnership planning is considered as a method of development-led planning.

Today, planning is more often development-led and in past two decades some experience of the partnership planning method has also accumulated. Even though certain advantages are acquired in public–private co-operation in planning, it has been criticized for the increased impact of private interest which is seen as a contrary to public good. Therefore, a more unambiguous definition, but also acknowledgement of the co-operative planning methods is expected of the on-going renewal of the Land use and building act.

This thesis concludes that public–private partnership may indeed help to achieve new solutions to present challenges of urban design. But succeeding in this requires a more productive approach to co-operation than the current confrontation of the two sectors and the dichotomic view of their interests. If the co-operation and partnership planning are to increase, the systemic problems should be solved.

According to this case study development-led partnership planning demands an active approach especially from the private developer to sustain the partnership ideology througout the project. Guidelines on how to create and sustain a partnership as a private developer are presented as a conclusion of this thesis. The thorough phases to start the process and a project organisation where the partners are equally represented proved to be key factors in carrying the partnership ideology. Though many of the procedural aims were not realised the design objectives were achieved well in public–private co-operation.