Ryhmätulospalkkauksen ja tietojärjestelmämuistutusten vaikutus diagnoosien merkintään Espoon ja Vantaan perusterveydenhuollossa

Abstract

Espoon ja Vantaan perusterveydenhuollossa ennen tutkimusajankohtaa vuonna 2005 on ollut sähköisissä potilastietojärjestelmissä diagnoosien kirjaamistaso alle 50 prosenttia kuten muuallakin Suomessa. Osana Espoon terveyspalvelujen kehityshanketta on perusterveydenhuollossa päätetty parantaa lääkärivastaanottojen diagnostisoinnin tasoa taloudellisten kannustimien avulla. Vantaalla on otettu vuonna 2008 samasta syystä käyttöön tietojärjestelmämuistutus. Tallennettujen diagnoosien kirjaamisasteen merkittävä parannus on arvioitu tarpeelliseksi suunniteltaessa toimintaa ja pyrittäessä hallitsemaan perusterveydenhuollon resursseja sekä arvioitaessa toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tässä tutkimuksessa on pyritty arvioimaan, mikä vaikutus yksittäisellä sähköisellä muistutuksella verrattuna tulospalkkio-ohjelman mukaiseen ryhmäpalkkioon on ollut yhden ydintiedon eli diagnoosimerkintöjen kirjaamistasoon. Yksittäisten sähköisten muistutusten käyttöä ja vaikutusta ei ole tutkittu perusterveydenhuollossa juuri aiemmin. Tulospalkkiotutkimukset on tutkimuskatsausten perusteella liitetty laajoihin toiminnan kehittämishankkeisiin.

Espoon ja Vantaan perusterveydenhuollon osatöissä (I ja II) on arvioitu, ovatko tiimikannustimet ja tietojärjestelmämuistutukset vaikuttaneet yleislääkärien diagnoosien kirjaamistasoon perusterveydenhuollossa. Tavoite on ollut seurata ja vertailla valittujen toimenpiteiden vaikutusten lisäksi toimenpiteiden kestoa ja säilymistä sekä selvittää diagnoosien laatua. Näiden tutkimusten tarkoituksena on ollut tutkia, ovatko potilaskertomusjärjestelmän sähköiset muistutukset eriasteisten palautekeskustelujen ohella lisänneet sairauksien diagnoosien rekisteröintiastetta yleislääkärivastaanottojen jälkeen. Tavoitteena on ollut myös arvioida, miten muistutusten vaikutus on eronnut taloudellisesta ryhmäpalkkiosta, joka on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi lisätä diagnoosien kirjaamista aiempien osatöiden pohjalta (I ja II).

Osatyö III:n yhtenä tavoitteena on ollut tutkia Espoon ryhmäbonusten vaikutuksen laajuutta diagnoosien kirjaamistason paranemiseen potilaskertomusjärjestelmässä sekä tutkia, ovatko ryhmäpalkkiot aiheuttaneet hoitotiimien välille eroja. Samalla on pyritty arvioimaan, onko palkkiotuella tuotettu tietoja, jotka ovat peilanneet luotettavaa diagnoosien jakautumista perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa. Lisäksi on arvioitu, onko näistä diagnoositiedoista ollut mahdollista vetää johtopäätöksiä väestön terveyden­tilaan ja kansanterveyteen.

Vastaavasti Vantaan osatyön tutkimusasetelmassa (IV) tarkoituksena on ollut tutkia potilastietojärjestelmän sähköisten muistutusten vaikutusta sairausdiagnoosien tallentamisen määrään yleislääkärikäynneillä sekä siihen, mitkä diagnoosit on kirjattu. Tavoitteena on ollut tässäkin tutkimusasetelmassa kerätä tietoa siitä, onko sähköinen muistutus tuottanut tietoa, joka on ilmentänyt diagnoosien jakautumista todellisessa perusterveydenhuollon vastaanottotyössä ja antanut samalla hyvää tietoa terveydenhuoltopalveluista.

Tutkimustemme mukaan taloudelliset ryhmäbonukset voivat tarjota muistutus­käytäntöä nopeamman menetelmän parantaa perusterveydenhuollon toimintatapoja suunnitellun palvelutoiminnan kehittämisen yhteydessä. Taloudellisilla kannustimilla saadut odotetut vaikutukset voivat kuitenkin hitaasti heiketä, mikäli nämä kannusteet lopetetaan kokonaan. Taloudelliset kannusteet eivät tämän tutkimuksen perusteella näyttäneet lisäävän kroonisten sairauksien, kuten diabeteksen, kirjaamista.

Sähköiset muistutukset ovat olleet tehokkaita muuttamaan yleislääkäreiden toimintatapaa. Yhdistettynä eriasteisiin kehityskeskusteluihin muistutusten avulla on päästy samalle tasolle diagnoositason kirjaamisessa kuin ryhmäbonusten avulla. Sähköinen muistutus on näyttänyt olevan merkittävästi taloudellisempi yksittäinen panostus kuin henkilöstölle maksettava vuosittainen taloudellinen kannuste. Sähköiset muistutukset ovat näyttäneet tuottavan kestävämpiä vaikutuksia kuin taloudelliset palkkiot silloin, kun perusterveydenhuollossa on pyritty vaikuttamaan yleislääkäreiden toimintatapaan. Molemmat interventiomuodot ovat näyttäneet tuottavan perusterveydenhuollon hallintoa varten arvokasta terveydenhuollon tietoa.

Tutkimuksen aihe on edelleen ajankohtainen etsittäessä keinoja kehittää perusterveydenhuoltoon laadukkaita hoitomuotoja ja -prosesseja. Uusissa hoitomalleissa on huomioitava perusterveydenhuollon vastaanoton hoitotiimin ja sen laajemman tukipalveluverkoston keskeinen merkitys koko terveydenhuoltojärjestelmän toimintaan.

In Espoo and Vantaa primary health care before the research date in 2005, the level of recording of diagnoses in electronic patient information systems was less than 50 per cent, as in the rest of Finland. On the basis of the research data at the time the City of Espoo’s primary health care decided to improve the level of diagnosis through financial incentives. In Vantaa, a little later in 2008, an information system reminder was introduced for the same reason. A significantly increased rate of recorded diagnoses was assessed as necessary when planning operations and in managing primary health care resources and assessing the effectiveness of operations. The purpose of this study was to assess the impact of an individual reminder compared to the group remuneration under the performance bonus programme on the level of recording of single data entries, i.e. diagnostic entries. The use and effect of individual electronic reminders has not been studied in primary health care before. Based on previous reviews, performance bonus studies had been linked to broader operational development projects.

The Espoo and Vantaa Primary Health Care Studies (I and II) assessed whether team incentives and information system reminders affected the level of recording of general practitioner’s diagnoses in primary care. The aim was to monitor and compare not only the effects of interventions, but also the duration of interventions and to examine the quality of diagnoses. The purpose of these studies was to examine whether electronic reminders introduced into the patient records system, and improved by varying degrees of feedback discussions, increased the registration rate for diagnosis of diseases after GP appointments. The aim was also to assess how the impact of the reminders differed from the financial group bonus, which had proved to be an effective method of increasing the recording of diagnoses based on previous studies (I and II).

One of the aims of Study III was to examine the extent of the impact of Espoo’s group bonuses on the improvement in the level of recording of diagnoses in the patient records system and to examine whether intervention caused differences between treatment teams. At the same time efforts were made to assess whether the reward support had produced data reflected in the distribution of diagnoses in real clinical life in primary care and whether the diagnoses provided potentially valid information on public health. Similarly, the purpose of the Vantaa Research Plan (IV) was to study the impact of electronic reminders in the Patient Information System on the number of diagnoses of illness during GP visits and regarding which diagnoses had been recorded. The aim of this research setting, too, was to obtain information on whether the electronic reminder intervention had produced information reflecting the distribution of diagnoses in real clinical life in primary health care, while providing current public health information.

According to this research, financial group bonuses can provide a faster method than electronic reminders in the development of service activities designed to improve primary care clinical practices. However, the expected effects of financial incentives may slowly weaken if these incentives are completely stopped. Based on this study, economic incentives did not appear to have increased the recording of chronic diseases such as diabetes.

Electronic reminders were effective in changing the behavior in general practices. Combined with varying degrees of development discussions, reminders led to the same level of diagnosis in recording as group bonuses.

The electronic reminder appears to be a significantly more cost-effective individual contribution than the annual financial incentive paid to staff. Electronic reminders can be considered to produce more sustainable results than financial rewards when trying to influence behaviour in general practices in primary care. Both forms of intervention appear to provide valuable public health information for primary care administration.

The subject of the research is still current in the search for ways to develop higher-quality treatments and processes in primary health care. The new treatment model must take into account the importance of the entire care team and broader support services in the activities of healthcare systems.