Teachers’ Recovery Processes: Investigating the role of different breaks from work for well-being and health among Finnish teachers

Abstract

Tämän väitöskirjatutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa uutta tietoa suomalaisten opettajien työkuormituksesta palautumisesta vapaa-ajalla, työpäivän aikaisilla tauoilla sekä loman aikana. Tutkimuksellani oli kolme tavoitetta. Ensiksi selvitin, miten ikääntyminen muuntaa vapaa-ajalla ja taukojen aikana tapahtuvan työstä palautumisen yhteyksiä hyvinvointiin. Toiseksi selvitin, miten palautuminen tauoilla työpäivän aikana oli yhteydessä hyvinvointiin iltapäivällä ja illalla. Kolmanneksi selvitin mobiilisovelluksen avulla toteutetun intervention vaikutuksia hyvinvointiin ja palautumiseen viikon mittaisen loman aikana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi DRAMMA-malli (Newman, Tay, & Diener, 2014). Tutkin mallissa kuvattujen kuuden palautumisen kokemuksen – työstä irrottautumisen, rentoutumisen, autonomian, taidonhallinnan, merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden – merkitystä palautumisessa.

Väitöskirjani koostuu neljästä osajulkaisusta. Ensimmäisessä selvitin, miten edellä mainitut palautumisen kokemukset vapaa-ajalla olivat yhteydessä elinvoimaisuuteen, elämäntyytyväisyyteen ja työkykyyn. Lisäksi tutkin, miten ikä muunsi edellä mainittuja yhteyksiä. Toisessa osajulkaisussa selvitettiin, miten työstä irrottautuminen ja rentoutuminen työpäivän aikaisilla tauoilla olivat yhteydessä työuupumusoireisiin ja palautumisen tarpeeseen. Myös tässä julkaisussa tutkittiin iän muuntavaa roolia näissä yhteyksissä. Kolmannessa osajulkaisussa selvitin, toimivatko päivittäiset palautumisen kokemukset työpäivän aikaisilla tauoilla välittävinä tekijöinä työn emotionaalisten vaatimusten ja iltapäivän ja illan affektiivisen hyvinvoinnin välillä. Neljännessä osajulkaisussa tutkin sitä, miten osallistujien palautumisen kokemukset, hyvinvointi ja työssä suoriutuminen kehittyivät viiden viikon tutkimusjakson aikana, ja onnistuttiinko mobiilisovelluksen käytön avulla vahvistamaan loman myönteisiä vaikutuksia tai pidentämään niiden kestoa.

Väitöskirjassani käytetty aineisto kerättiin osana tutkimushanketta ”Erilaisten taukojen merkitys työkuormituksesta palautumisessa ikääntyvillä opettajilla”. Vuosien 2017 ja 2018 aikana kerättiin kolme tutkimusaineistoa yhteistyössä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kanssa: laaja kyselytutkimus (N = 909), viikon mittainen päiväkirjatutkimus (N = 107) ja interventiotutkimuksen yhteydessä neljän viikon mittainen pitkittäisaineisto (N = 79). Kyselyaineistoa hyödynnettiin ensimmäisessä ja toisessa väitöskirjani osajulkaisussa. Kolmas osajulkaisuni perustui päiväkirjatutkimukseen ja neljäs interventioaineistoon. Tutkimuksen osallistujat olivat suomalaisia opettajia ja rehtoreita, jotka työskentelivät pääsääntöisesti peruskouluissa ja/tai lukioissa.

Ensimmäisen osajulkaisun tulokset osoittavat, että työstä irrottautumisen, rentoutumisen, kontrollin ja taidonhallinnan kokemukset vapaa-ajalla olivat yhteydessä elinvoimaisuuteen. Irrottautuminen, rentoutuminen, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus puolestaan olivat yhteydessä elämäntyytyväisyyteen. Yksikään palautumiskokemuksista ei ollut yhteydessä työkykyyn. Ikä muunsi yhteyttä joidenkin palautumisen kokemusten ja hyvinvointimuuttujien välillä: vanhemmat opettajat hyötyivät nuorempia enemmän kontrollin ja taidonhallinnan kokemuksista, joka näkyi heidän parempana elinvoimaisuutenaan, kun taas nuoremmat opettajat hyötyivät enemmän rentoutumisesta kaikkien tutkittujen hyvinvointimuuttujien osalta.

Toisessa osajulkaisussa todettiin, että työstä irrottautumisen ja rentoutumisen kokemukset työpäivän aikaisilla tauoilla olivat yhteydessä vähäisempiin työuupumusoireisiin ja palautumisen tarpeeseen. Iän muuntava vaikutus palautumisen kokemusten ja hyvinvoinnin väliseen yhteyteen havaittiin vain aineenopettajilla. Vanhemmat aineenopettajat hyötyivät enemmän sekä rentoutumisen että irrottautumisen kokemuksista vähäisemmän työuupumuksen ja palautumisen tarpeen muodossa.

Kolmannen osatutkimuksen tulokset osoittavat, että vähäinen työstä irrottautuminen tauoilla välitti yhteyttä päiväkohtaisten työn emotionaalisten vaatimusten ja iltapäivän vähäisten positiivisten tunteiden välillä. Vähäinen merkityksellisyyden kokemus tauoilla puolestaan välitti yhteyttä emotionaalisten vaatimusten ja iltapäivän negatiivisten tunteiden välillä. Vähäinen merkityksellisyys tauoilla välitti myös yhteyttä emotionaalisten vaatimusten ja illan vähäisten positiivisten tunteiden välillä. Lisäksi tauoilla koettu työstä irrottautuminen, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus olivat suoraan yhteydessä opettajien hyvinvointiin. Lisäanalyysit, jotka eivät ole mukana alkuperäisessä julkaisussa, osoittivat, että tutkituista taukoaktiviteeteista kaikki paitsi ruokailu tai juominen olivat yhteydessä useisiin palautumisen kokemuksiin tauoilla.

Neljännessä osatutkimuksessa selvisi odotetusti, että osallistujat kokivat loman aikana enemmän palautumisen kokemuksia ja arvioivat hyvinvointinsa paremmaksi kuin ennen tai jälkeen loman. Loman vaikutukset työssä suoriutumiseen puolestaan olivat vähäisiä. Interventiosovelluksen käyttö ei onnistunut vahvistamaan loman myönteisiä vaikutuksia, mutta saattoi joissain tapauksissa hieman pidentää niiden kestoa: esimerkiksi loman vaikutus kielteisten tunteiden vähäisempään määrään pysyi sovelluksen aktiivisilla käyttäjillä yllä pidempään. Lisäksi aktiiviset sovelluksen käyttäjät raportoivat luovuutensa työssä paremmaksi loman jälkeen kuin tutkimusjakson alussa, kun taas niillä, jotka eivät käyttäneet sovellusta, muutosta ei ollut havaittavissa.

Kokonaisuudessaan tulokset tukivat DRAMMA-mallia: kaikki kuusi mallin mukaista palautumisen kokemusta olivat yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Tutkimus tuotti uutta tietoa iän ja palautumisen suhteesta. Vaikuttaa siltä, että eriikäiset opettajat hyötyvät jossain määrin erilaisista palautumisen kokemuksista sekä vapaalla että tauoilla, mikä voi olla arvokas tieto esimerkiksi palautumisen edistämiseen suunnattujen interventioiden kehittämisessä. Tutkimus myös tarjosi uutta tietoa palautumisen kokemuksista välittävinä tekijöinä työn vaatimusten ja hyvinvoinnin yhteydestä päivätasolla. Lisäksi selvisi, että tauoilla palautumisen myönteinen vaikutus hyvinvointiin voi jossain määrin olla nähtävissä myös illalla, ei ainoastaan iltapäivällä työpäivän päättyessä. Interventiotutkimus antoi viitteitä siitä, että loman aikaista palautumista voidaan tukea mobiilisovelluksella toteutetun intervention avulla, kunhan jatkossa vastaavien sovellusten käytettävyyttä kehitetään eteenpäin. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytännössä esimerkiksi opettajille suunnattujen palautumista edistävien interventioiden ja valmennusohjelmien kehittämisessä.

The overall aim of my dissertation was to gain new knowledge about recovery processes during different types of recovery settings among teachers: breaks during the working day, off-job time in the evenings and weekends, and a one-week vacation. Special attention was paid to internal recovery occurring during withinworkday breaks, which has received far less research attention than has external recovery during leisure time. Another important focus was the role of ageing in recovery, which has so far been little studied. The main theoretical framework utilized in my study is the DRAMMA model (Newman, Tay, & Diener, 2014), which proposes six recovery experiences (i.e., psychological experiences which aid recovery): detachment from work, relaxation, autonomy, mastery, meaning and affiliation. In my dissertation, I approached recovery from work through these experiences in particular.

The target group of the study consisted of Finnish teachers, a highly stressed occupational group. My research is based on data collected on a research project entitled “New Lessons in Recovery: Investigating the Role of Different Breaks from Work for Healthy, Happy and Creative Ageing Teachers”, which was ongoing during the years 2017-2019. The data gathered during the research project come from three sub-studies: a cross-sectional questionnaire study (N = 909), a one-week diary study (N = 107), and a four-week intervention study (N = 76). The participants of all substudies were teachers and school head teachers, most of whom worked in comprehensive schools and/or secondary schools.

My dissertation consists of four articles. Firstly, utilizing the questionnaire data, I focused on relationships between leisure-time recovery experiences and well-being among younger and older teachers. Experiences of detachment, relaxation, control, mastery, meaning and affiliation were related to better well-being. Age moderated the relationships between control, mastery, and relaxation and vitality and life satisfaction. Older teachers benefitted more from experiences of control and mastery, whereas younger teachers benefitted more from relaxation during off-job time. The second article, also based on the questionnaire data, focused on relationships between two break recovery experiences (detachment and relaxation) and well-being. Among subject teachers (i.e. teachers teaching only one or few school subjects), age moderated the relationship between break detachment and relaxation and exhaustion and feelings of inadequacy at work. Older subject teachers benefitted more from detachment and relaxation during breaks than their younger counterparts.

In the third article based on diary data, I investigated recovery experiences as mediators between daily emotional job demands and affect in the afternoon and in the evening. The results suggest that break detachment and meaning act as mediators between these demands and affect both in the afternoon and in the evening. Also, affiliation during breaks was associated with higher afternoon positive affect, but daily emotional job demands were not related to break affiliation. In addition to the original publications, this dissertation includes additional results concerning recovery-promoting activities during breaks. The results showed that almost all break activities examined, except for eating or drinking, were related to several break recovery experiences.

In the fourth intervention study, I examined with the help of a smartphone-based intervention whether it is possible to strengthen and prolong the positive effects of a holiday on well-being. The results showed that most recovery experiences and wellbeing indicators increased during the holiday, but the effects were short-lived. Among active app users, creativity at work increased from baseline to after the holiday, whereas among non-users it decreased. The fading of beneficial holiday effects on lower negative affect was slightly slower among active app users. The results suggest that a smartphone-based recovery intervention has potential to support beneficial holiday effects.

All in all, my dissertation shed new light on teachers’ daily recovery both across working days and evenings after work as well as after a one-week holiday. The results can be translated into practical guidelines to improve teachers’ working conditions, to facilitate recovery both during the working day and during leisure, and to enhance and prolong the beneficial effects of vacations. Possible practical implications include recovery training and interventions targeted specifically at teachers.