Perheen arki lapsen sairastaessa tavallista lastentautia

Abstract

Tavalliset lastentaudit ja sairastaminen ovat osa lapsiperheiden elämää. Vaikka tavallisten lastentautien esiintyvyys on suurta ja ne koskettavat kaikkia lapsiperheitä ja niiden jäseniä, on tutkimustietoa siitä, miten näitä tauteja kotona sairastetaan ja kuinka ne vaikuttavat perheiden arkeen, saatavilla hyvin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena olikin kuvata vanhempien kertomana perheiden arkea lapsen sairastaessa kotona tavallista lastentautia. Tavoitteena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä perheiden arjessa tapahtuu, sekä mitä asioita arjesta ja lapsen sairastamisesta vanhemmat nostavat merkityksellisinä esiin kertoessaan lastentautien sairastamisesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena käyttäen kerronnallisuutta niin tutkimusotteena kuin aineiston hankinnassa ja analysoinnissakin. Tutkimusaineisto muodostui kahdeksan vanhemman kerronnallisesta haastattelusta, jotka analysoitiin käyttäen kerronnallista teema-analyysiä. Jokaisesta haastattelusta tiivistettiin litteroinnin jälkeen ydintarina, joka teemoitettiin. Lopulliset, koko aineistoa kuvaavat pääteemat pelkistyivät ja niiden nimet kehittyivät vertailemalla sekä etsimällä eroja että yhtäläisyyksiä ydintarinoista syntyneistä teemoista. Tutkimuksen tuloksena syntyi kaksi pääteemaa, normaaliarjen muuttuminen sairastamisarjeksi ja perheen arjen asiantuntijana toimiminen, jotka kuvaavat perheen arkea vanhempien näkökulmasta lapsen sairastaessa tavallista lastentautia kotona. Pääteema, normaaliarjen muuttuminen sairastamisarjeksi, kuvaa vanhempien näkökulmasta lapsen sairastumisen vaatimaa nopeaa siirtymistä perheen normaalista arkitodellisuudesta toisenlaiseen arkeen, jossa vanhemmat keskittyivät saamaan lapsen jälleen terveeksi. Nämä lapsen sairastamisen mukana arkeen tulevat muutokset olivat joko vanhemmista riippumattomia eli väistämättömiä muutoksia tai heidän haluamiaan eli heidän arkeensa tuomia muutoksia. Pääteema, perheen arjen asiantuntijana toimiminen eli luottamus selviytymisestä, luottamus omiin tietoihin, taitoihin ja toisiinsa sekä terveydenhuollon ammattilaisiin ja arjen asiantuntijuus konkreettisena turvana, kuvaa sitä suhtautumistapaa ja niitä keinoja, joilla muuttunut arki saadaan toimimaan ja jotka auttavat vanhempia selviytymään ja vastaamaan lapsen sairastamisen mukanaan tuomiin arjen muutoksiin. Analyysin tuloksena syntyneistä teemoista konstruoitiin myös yksi tyyppikertomus, Liisan tarina. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan päätellä, että vanhempien näkökulmasta perheen arki muuttuu aina lapsen sairastaessa tavallista lastentautia kotona. Näiden tautien sairastaminen eristää perheet, mutta lapsen sairastaessa myös vanhemmat korostavat yksin perheenä selviytymistä. Saadakseen arjen sujumaan ja vastatakseen lapsen sairastamisen mukanaan tuomiin arjen muutoksiin, vanhemmat ottavat perheen arjen asiantuntijan roolin. Vanhemmat ovatkin sairastamisarjessa aktiivisia toimijoita, mutta heidän asiantuntijuutensa rajoittuu usein vain kodin seinien sisäpuolelle aiheuttaen ristiriitoja ja kokemuksen siitä, että he eivät voi hoitaa lastaan toivomallaan tavalla. Ristiriitoja aiheuttaa erityisesti joustamaton työelämä ja vanhempien todellisiin tarpeisiin vastaamaton julkinen terveydenhuolto. Sillä, millainen mahdollisuus vanhemmilla on hallita arkeaan ja hoitaa sairasta lastaan toivomallaan tavalla näiden lyhytkestoisten, mutta usein toistuvien lastentautien aikana, onkin merkitystä siihen, miten he kokevat lasten sairastamisen, sen mukanaan tuomat muutokset ja koko elämäntilanteensa. Siksi niin terveydenhuollossa kuin työelämässäkin kaivataan lisää tutkimusta ja sellaisten toimintamallien kehittämistä, joiden avulla voidaan entistä paremmin tukea lasten sairastamisen ja muun elämän yhteensovittamista perheiden arjessa.