Sinkkuus Suomessa : Monimenetelmäinen tutkimus parisuhdenormatiivisuudesta ja hyvinvointitekijöistä

Abstract

Tässä väitöskirjassa tarkastelen sinkkujen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä ja pohdin, kuinka parisuhdenormatiivisuuden ja kulttuurin yksilöllistymisen diskurssit heijastuvat sinkkumiesten tarinoihin. Tarkastelen myös median tarjoamaa kuvaa sinkuista.

Merkittävä osa suomalaisista elää ilman parisuhdetta. Yksinelävien määrä on kasvanut viime vuosina Euroopassa ja globaalisti (Eurostat, 2019; SVT, 2020a; Klinenberg, 2012; Yeung & Cheung, 2015). Erityisen paljon yksinasuvia on Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien. Yksinasumisen lisääntyminen johtuu monista tekijöistä. Yhtenä osatekijänä on individualistisen kulttuurin nousu ja siihen liittyen halu ja tarve pitää oma arki omassa hallussa. Samaan aikaan perinteinen parisuhdenormatiivisuus näkyy kuitenkin parisuhteen arvostuksena, ja parisuhdetta pidetään keskeisenä onnellisuuden lähteenä. Yhteiskunnallisesti merkittävän väestöryhmän, sinkkujen hyvinvoinnista tiedetään varsin vähän. Väitöskirjan tavoitteena on osaltaan paikata tätä tiedollista aukkoa.

Tutkimus on monimenetelmäinen hyödyntäen sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Aineistoja tutkimuksessa on kaikkiaan kolme. Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä ja asenteita kartoittavasta FINSEX-kyselystä poimitut sinkkujen vastaukset (N=944) vuosilta 1992–2015, 19 kirjoituskutsulla kerättyä sinkkumiesten kirjoitelmaa vuodelta 2019 ja 250 artikkelia käsittävä lehdistöaineisto vuosilta 2017 ja 2018. Lehdistöaineistoon on kerätty sinkkuutta ja yksinasumista käsitteleviä artikkeleita Ilta-Sanomista, Helsingin Sanomista ja Aamulehdestä. Kvantitatiivista aineistoa analysoin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä ja ristiintaulukoimalla. Media-aineistoa ja miesten kirjoitelmia analysoin diskurssianalyyttisillä menetelmillä.

Sinkkujen hyvinvointiin vaikuttaa moninaiset tekijät. Kvantitatiivinen aineisto mahdollisti tarkastella onnellisuuden yhteyttä useisiin tekijöihin yhtä aikaa: intiimisuhteisiin, yksinäisyyden kokemukseen, liikunnallisuuteen, alkoholinkäyttöön, uskonnollisuuteen, terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan. Saamani tulokset osoittavat sinkkunaisten olevan vastaavassa tilanteessa olevia miehiä huomattavasti onnellisempia. Miehet kokivat naisia useammin, että kaivatun kumppanin löytäminen oli vaikeaa. Naisten kohdalla vähäiset yksinäisyyden kokemukset ennustivat onnellisuutta. Vähäiset terveydentilaan liittyvät oireet ja liikunnallisuus nousivat vahvimmiksi miesten onnellisuutta selittäviksi tekijöiksi. Aineistosta kävi myös ilmi, että naissinkkujen onnellisuus oli yhteydessä tuloihin ja miessinkkujen työssäkäyntiin.

Sinkkumiesten onnellisuuden analyysissä selvitin kvantitatiivisella aineistolla hyvinvoinnin yhteyttä parisuhdetoiveisiin. Sinkut jaettiin tätä varten parisuhdetta toivoviin ja niihin, jotka eivät tällä hetkellä toivo vakituista parisuhdetta. Parisuhdetta toivovat olivat muita sinkku miehiä onnettomampia ja yksinäisempiä ja kärsivät muita enemmän psyykkisistä oireista.

Miesten kirjoitelmien avulla pääsin tarkemmin tarkastelemaan parisuhteen toivomisen ja individualistisen sinkkuelämän diskursseja. Perinteisessä parisuhdenormatiivisessa ajattelussa parisuhteeseen liitetään kulttuurisesti vahva lupaus onnellisuudesta (Ahmed, 2010). Odotukset sisältävät ajatuksen niin vastavuoroisuudesta, läheisyydestä, jatkuvuudesta kuin tasa-arvostakin (Jurva & Lahti, 2019; Sihto et al., 2018). Individualistisessa länsimaisessa kulttuurissa arvostetaan toisaalta myös yksilön vapautta ja päätäntävaltaa. Miesten kertomuksista parisuhdenormin ja yksilön vapauden välistä jännitettä oli kuitenkin vaikea löytää. Parisuhdenormatiivinen ajattelu oli vahvaa. Etenkin niiden kohdalla, joilla ei vielä ollut kokemuksia parisuhteesta, välittyi myös pelkoa siitä, että tämä tärkeä kokemus jää heiltä kokonaan kokematta. Parisuhteettomuuteen kytkeytyi miesten tarinoissa tuntemuksia ulkopuolisuudesta ja kelpaamattomuudesta. Osalla miehistä nämä tuntemukset olivat alkaneet jo nuoruusiällä.

Media-aineiston analyysi tukee vahvasti tutkimuksen muita löydöksiä. Lehdistössä sinkkuutta määritetään yhä pitkälti parisuhteen puuttumisen kautta. Keskiössä on toive parisuhteesta, ja sinkkuus esitetään joko (yleensä naisten) kasvutarinana tai ylikorostetun seksuaalisena parinetsimisenä. Sinkkuudella on selvästi mediassa myös viihdearvo. Sinkkujen ympärille rakennettujen tosi-tv-sarjojen raportointi yltää lehdistöön saakka. Sinkkujen osalta yhteiskunnallinen keskustelu puuttuu lähes kokonaan. Sinkkuja koskettavia aiheita olisi monia: sosiaalisten verkostojen rakentaminen, työn ja vapaa-ajan välisen rajan vetäminen, sinkkujen terveyshaasteet yksinasuttaessa tai vaikka elämänhallinnan tuntu.

Tehdyn tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että sinkkujen onnellisuudessa ja hyvinvoinnissa esiintyy suuria eroja niin sukupuolen kuin parisuhdetoiveidenkin mukaan. Osa suomalaisista sinkuista on onnellisia. Hyvinvoinnin ja onnellisuuden vajeisiin voidaan parhaiten pureutua tukemalla sinkkuja löytämään onnellisuutta parisuhteen ulkopuolisista tekijöistä, kuten sosiaalisista suhteista ja terveistä elintavoista. Tärkeää on myös ymmärtää, että median tarjoama kuva sinkkuudesta on varsin yksipuolinen.

This thesis analyses the happiness factors of single men and women, and contemplates how the discourses of the couple norm and individualistic culture are reflected in single men's written stories. It also analyses the current presentations of singles in the Finnish media.

The number of singles is assumed to be rising, but there is as yet no registered data to support the claim. The number of people living alone has ostensibly risen in Europe and globally (Eurostat 2019; SVT 2020a; Klinenberg 2012; Yeung & Cheung 2015), and living alone is particularly popular in the Nordic countries, Finland included. The increase in living by oneself is due to a number of factors. One reason among many is the rise of an individualistic culture. People are expected to exercise agency in their lives, and success is deemed to lie in one's own hands. However, at the same time, couple normativity puts the emphasis on a couple relationship as an essential source of happiness. Although the numbers of singles are rising, we know very little about their well-being. This work aims to fill this information gap.

The thesis is a multimethod study using both qualitative and quantitative methods, and three datasets: responses provided by singles to a Finnish survey on sexrelated attitudes and behavior, FINSEX (N=944), between the years 1992 and 2015; writings by 19 single men collected by means of a writing invitation in 2019; and media data gathered from 250 newspaper articles from the years 2017 and 2018. The media data comprised articles on singlehood and living alone from three Finnish newspapers. When analysing the data, a binary logistic regression model and cross tabulation were used for the quantitative data, and discursive analytical methods for the media data and the men's writings.

The well-being of singles is the sum of many factors. The quantitative data were used to analyse the correlation of happiness with several variables simultaneously: intimate relationships, experiences of loneliness, exercise, alcohol usage, religiosity, health, and socioeconomic factors. The results show that single women are far happier than men in the same situation, and that men experience more difficulties than women in finding a partner. In the case of women, lack of experiences of loneliness was the strongest indicator for happiness. For men, the most vital indicators for happiness were fewer psychosocial symptoms and taking regular exercise. In a more detailed analysis of the single men, the quantitative data were used to study the effect of wishing to have a partner on well-being. In this case, the single men were divided into two groups: those wishing to engage in a couple relationship and those who were not interested in such a committed relationship at that particular point in their life. The men who wanted a relationship were less happy, lonelier and had more psychosomatic symptoms than the other single men.

The men's writings were used to analyse the discourses of hoping for a relationship on the one hand, and the freedom offered by individualistic singlehood on the other. Traditional couple normativity is culturally linked to the promise of happiness (Ahmed 2010). Expectations include ideals of mutuality, closeness, continuity, and equality (Jurva & Lahti 2019; Sihto et al. 2018). In the Western individualistic culture, individual freedom and independence are also valued. However, in the single men's written stories, the dilemma between the couple norm and individual freedom was hard to detect, and couple normative thinking was predominant. In those without a previous couple relationship history, the fear of losing out on the essential experience of being in a couple was also present. Singlehood was connected in the men's stories with feelings of being an outsider and being ineligible – feelings which, in some cases, originated in their youth.

The media data strongly supported other findings in this study. In the press, singlehood is still often defined in terms of the lack of a couple relationship. The focus is on the wish to find a partner, and singlehood (in most cases of women) is presented either as a growth story or as an overly sexualised search for a partner. Singlehood also seems to have entertainment value in the press, as reporting on events from reality shows concerning singles counts as valid press content. Social discussion on the subject of singlehood seems almost nonexistent, although many topics related to singlehood could be taken up, such as social networking, separating work and free time, health challenges when living alone, or even feelings of a lack of agency in one's life.

Given that a proportion of Finnish singles are happy, it can be concluded from this study that the well-being of singles varies considerably based on both gender and the voluntary nature of singlehood. Well-being can best be supported by reinforcing sources of happiness outside of traditional couple relationships such as other social relations and healthy living. It is also essential to understand that the picture of singlehood presented in the media is rather one-sided.