Ulkomaisten sijoitusrahastojen rinnastaminen kotimaisiin verovapaisiin sijoitusrahastoihin tuloverolain 20 a §:n mukaan ja siihen liittyvät EU-oikeudelliset ongelmat

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään Suomessa vuoden 2020 alusta voimaan tullutta tuloverolain (30.12.1992/1535) 20 a pykälää, jossa ensimmäistä kertaa säädetään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä ulkomainen sijoitusrahasto rinnastuu Suomen verotuksessa kotimaiseen tulosta maksettavasta verosta vapautettuun sijoitusrahastoon. TVL 20 a §:ssä säädettyjen verovapauden edellytysten lisäksi tässä tutkielmassa käsitellään sitä, miltä osin TVL 20 a § on EU-oikeuden kannalta ongelmallinen sekä muodostetaan johtopäätös siitä, täyttääkö sääntely kaikilta osin EU- oikeuden sille asettamat edellytykset, vai onko se ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.

Tutkielmassa tarkastellaan TVL 20 a §:n sisältöä kohta kohdalta käyttäen lähteenä lähinnä lain esitöitä, joissa verovapaudelle asetettuja edellytyksiä on avattu. Lain esitöistä, erityisesti hallituksen esityksestä, saadaan selville, mitä esimerkiksi rahaston avoimuudella ja osuudenomistajien vähimmäismäärällä tarkoitetaan sekä mitä näiden edellytyksen säätämisellä on tavoiteltu. Tutkielmassa on havaittu, että verovapaudelle asetettujen edellytysten taustalla on monilta osin ollut halu varmistaa, että verovapaudesta hyötyvät ainoastaan aitoa yleisöltä kerättyjen varojen yhteensijoittamista harjoittavat tahot. TVL 20 a § on lisäksi säädetty siten, että kotimaiset rahastot täyttävät verovapauden edellytykset automaattisesti niitä koskevan yksityisoikeudellisen sääntelyn perusteella.

Sääntelyn EU-oikeudenmukaisuutta tarkastellaan lähinnä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kautta. EUT:n oikeuskäytäntöä tarkastelemalla saadaan selville, minkälaiset toimet ylipäätään voivat olla EU-oikeuden vastaisia sekä lopulta se, onko TVL 20 a § joltain osin EU-oikeuden vastainen. Tutkielmassa on havaittu, että erityisesti voitonjaon vaatimus sekä vaatimus rahaston tietystä oikeudellisesta muodosta ovat EU-oikeuden kannalta ongelmallisia, sillä ulkomaisen rahaston voi rekisteröimisvaltionsa lainsäädännön vuoksi olla käytännössä mahdotonta täyttää TVL 20 a §:n edellytyksiä. Tällainen sääntely on EUT:n vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsottu aiheuttavan kiellettyä epäsuoraa syrjintää. Lisäksi on havaittu, että tietyn oikeudellisen muodon vaatimus on pääomien vapaan liikkuvuuden vastainen, sillä tutkimuksessa esitettyjen havaintojen perusteella, rahaston oikeudellisen muodon ei voida katsoa aiheuttavan sellaista objektiivista erottelukriteeriä, jonka perusteella koti- ja ulkomaisten rahastojen erilainen verokohtelu olisi sallittua.

Tutkielmassa on lisäksi tehty katsaus Euroopan unionin tuomioistuimessa vireillä oleviin tapauksiin sekä arvioitu, mitä vaikutuksia erilaisilla tuomioilla voi TVL 20 a §:n kannalta olla. Esimerkiksi rahaston avoimuuden vaatimus saattaa tulevaisuudessa osoittautua EU-oikeuden vastaiseksi. Tutkielmassa on EU-oikeudellisten ongelmien arvioinnin lisäksi esitetty myös ratkaisuja sääntelyn EU-oikeudenvastaisuuden korjaamiseksi. Monissa tapauksissa sääntelyn EU-oikeudenmukaisuuden voi korjata antamalla kansalliselle sääntelylle sen sanamuodon mukaisen tulkinnan sijasta EU-oikeusmyönteinen tulkinta. Joissain tapauksissa sääntelyn EU- oikeudenmukaisuutta ei kuitenkaan voida korjata pelkällä tulkinnalla, vaan kyseeseen tulee EU- oikeuden suora soveltaminen. On havaittu, että EU-oikeuden suora soveltaminen tulee kyseeseen esimerkiksi pääomien vapaata liikkuvuutta rajoittavan rahaston oikeudellisen muodon vaatimuksen osalta.