Paikallisesti ja transnationaalisti elettyä yhteisöllisyyttä : Yhteisöjen merkityksiä korkeasti koulutettujen intialaistaustaisten elämässä

Abstract

Tutkimus tarkastelee Suomessa asuvien korkeasti koulutettujen intialaistaustaisten henkilöiden elämän rakentumista suhteessa erilaisiin yhteisöihin ja yhteisöllisyyden kokemuksiin. Heterogeeninen ja hierarkkinen kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden joukko on osa globaalisti kilpailtua työvoimaa ja siten maahanmuuttopolitiikan positiivisessa keskiössä myös Suomessa. Kansainvälisten osaajien houkuttelulla pyritään paikkaamaan työvoimapulaa sekä edistämään työelämän kansainvälistymistä. Tutkimuksen näkökulma on kuitenkin työelämää laajempi sen käsitellessä ylirajaisesti liikkuvien korkeakoulutettujen ihmisten sosiaalisen elämän rakentumista paikallisesti ja transnationaalisti. Yhteisöjen muotojen kautta tutkimus tarkastelee myös miten monipaikkaiset orientaatiot, kuuluvuudet ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat ylirajaiseen liikkuvuuteen sekä miten ne muuttuvat liikkuvuuden seurauksena. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat yhteisön, etnisyyden ja transnationaalin käsitteet. Yhteisöt muodostavat merkityksellisiä sosiaalisia tiloja, jotka voivat olla osittaisia, tilapäisiä, pysyviä, arkipäiväisiä tai erityisiä onnistuneita tai epäonnistuneita yrityksiä mobilisoida sosiaalisia suhteita. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kymmenen eri syystä Suomeen muuttaneen korkeakoulutetun intialaistaustaisen henkilön haastattelusta ja kahdesta havainnointijaksosta. Havainnointimateriaali kerättiin intialaisen festivaalin tapahtumassa sekä informaalissa tuttavapiirin tapaamisessa. Aineisto analysoitiin hyödyntäen sisällönanalyysia tulkintakehikkona. Analyysin tuloksena yhteisöt ja yhteisöllisyys jakautuvat kolmeen dynaamiseen ja toisiinsa sidoksissa olevaan osaan. Nämä osat ovat a) transnationaalit suhteet, b) etniskansallinen yhteisyys ja c) arjen kasvokkaiset yhteisöt. Suomessa asumisen tilapäisyyden orientaatio vaikuttaa uusien suhteiden solmimiseen ja yhteisöihin kuulumiseen. Analyysi osoittaa, ettei yhteisöihin liittyminen ja niiden rakentaminen ole yhtä saavutettavaa kaikille eikä yhteisöihin kuuluminen ole välttämättä positiivista tai tavoiteltua. Yhteisyys rakentuu konkreettisten rutiinien muodostuksessa, ylläpitämisessä, toisin tekemisessä ja toisaalta kuvittelun ja symbolien kautta. Yhteisöjen merkitykset tulevat esille niiden rajojen määrittelyissä, joissa samalla muodostetaan niistä kuuluvuuden tiloja. Yhteisöjen merkitykset kiinnittyvät muun muassa tuen ja hoivan kiertoon, pysyvyyteen, ulkomailla vietettävän ajan järkevään viettoon, transnationaalissa tilassa uudelleen asemoitumiseen ja kiinnittymiseen, symboliseen pääomaan, elämässä etenemisen tunteeseen ja epävarman elämänvaiheen jakamiseen. Tutkimus paljastaa yhteisöjen ja yhteisöllisyyden samanaikaisen läsnäolon ja näkymättömyyden. Yhteisöihin kuuluminen on riippuvaista muutoksista ja tilanteisesta identifioitumisesta. Yhteisöihin kuulumisella voidaan erottautua, hakea yhteisyyttä tai ne voivat toimia väliaikaisina alustoina muutoksien läpikäymiselle. Tällöin yhteisöjen jäsenyyksien kokonaisuus ja hetkelliset yhteisyyden kokemukset toimivat sosiaalisesti aktiivisen ja merkitykselliseksi koetun elämän osana. Jatkuva liike kohti toisia yhteisöjä ja toisista poispäin kuvastaa yhteisöjen tilapäisiä merkityksiä ja haurautta sekä sosiaalisen koheesion riippuvuutta toimintaan aktiivisesti osallistuvista ihmisistä. Yhteisöjen merkitykset ja niistä esiin tuodut käsitykset heijastavat neuvotteluja hyvästä elämästä. Samalla yhteisöjen muodostamisen pyrkimykset, niiden jäsenyydet ja ylläpitämisen tavat peilaavat yhteiskunnallisia neuvotteluja rajoista ja kuulumisesta.