Mitä kuulijat toivovat kuvailutulkkaukselta? : Luonnonympäristöjen kuvailutulkkaus näkövammaisten vastaanottajien näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkimuksessa selvitän, mitä näkövammaiset toivovat luonnon kuvailutulkkaukselta. Tutkimus on laadullinen vastaanottotutkimus. Tutkimukseni tavoitteena on laajentaa kuvailutulkkauksen ja sen tutkimuksen piiriä, tuoda näkövammaisten kuvailutulkkauksen käyttäjien toiveet mukaan kuvailutulkkauksen kehitykseen sekä edistää näkövammaisten tasavertaisia mahdollisuuksia nauttia lähiluonnosta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä näkövammaiset vastaanottajat toivovat luonnon kuvailutulkkaukselta? ja 2) Vastaavatko Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kuvailutulkkausohjeistukset yleisön toiveita? Kuvailutulkkaustutkimus on tähän asti keskittynyt suurimmalta osin elokuvien ja TV-sarjojen kuvailutulkkaukseen, eikä luonnon kuvailutulkkausta varten ole juurikaan omia ohjeitaan. Kuvailutulkkauksen vastaanottotutkimuksia ei ole myöskään tiettävästi aiemmin tehty Suomessa. Kansainvälisellä tasolla vastaanottotutkimuksissa on havaittu esimerkiksi, että neutraaliuteen pyrkivä kuvailutyyli ei olekaan aina näkövammaisen elokuvayleisön mielestä mieluisin, vaikka sitä useissa kuvailutulkkausstandardeissa suositellaankin. Aineistonkeruumenetelminäni olivat verkkokysely ja täsmäryhmähaastattelu. Vastaajat kuuntelivat ensin tutkimusta varten tekemäni kuvailutulkatun luontoretkiäänitteen, jossa käytän erilaisia kuvailutyylejä. Sen jälkeen he vastasivat kysymyksiin kuvailutulkkauksen miellyttävyydestä, selkeydestä, kokojen ja mittojen ilmaisuista, värien kuvailusta sekä kuvailujen etenemisjärjestyksestä ja pituudesta. Analyysimenetelmänäni puolestaan on teoriasidonnainen sisällönanalyysi, jossa pyrin ensisijaisesti tutkimaan, mitä laadullisista kysely- ja haastatteluvastauksista tulee esille. Analyysin loppuvaiheessa vertailin tuloksiani myös Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ohjeisiin nähdäkseni, ovatko ne yleisön toiveiden mukaisia. Kyselyyn tuli 24 vastausta ja täsmäryhmähaastattelussa oli 3 haastateltavaa, minkä takia tulokset eivät ole välttämättä yleistettävissä, mutta tarjoavat kuitenkin kuvaa siitä, millaisia toiveita näkövammaisilla vastaanottajilla on luonnon kuvailutulkkauksen suhteen, ja kuvailutulkkauksen ylipäätään. Kokojen kuvailussa voi vastaanottajien mukaan käyttää sekä metrimittoja että kehonosien ja arkisten esineiden mittoja, kunhan kehonosat ja esineet ovat kuulijalle tuttuja ja sellaisia, joiden koko ei vaihtele. Yleisestä yksityiskohtiin etenevä kuvailu vaikutti puolestaan olevan miellyttävin kuvailutulkkauksen etenemisjärjestys, mutta toisenlaisia etenemistapoja voi käyttää esimerkiksi jonkin yksityiskohdan korostamiseksi tai jos johonkin kohteeseen erityisesti sopii toisenlainen etenemisjärjestys. Tulkinnalliset kuvailut koettiin keskimäärin miellyttävämmiksi kuin kuvailut, joissa pyrin neutraaliuteen. Myös kuvailutulkin äänenkäyttö näyttää vaikuttavan kuvailun miellyttävyyteen ja selkeyteen. Vaikutti myös siltä, että kuvailun selkeys ei ole aina edellytys kuvailutulkkauksen miellyttävyydelle. Erityisesti luonnon kuvailutulkkaukselle olennaisia toiveita olivat se, että kuvailut olisivat melko lyhyitä, ja että kuvailtaisiin maaston muotoja sekä kohteiden etäisyyksiä suhteessa kuulijaan tai kuvailtavaan kohteeseen. Vaikka yleisesti toivottiin lyhyitä kuvailuja, kuulijoiden mielestä keskimäärin miellyttävimpiä kuvailukohteita olivat maisemien pitkät kuvaukset. Keskimäärin värien kuvailu oli tärkeää vastaanottajille, mutta heidän mieltymyksensä erosivat siinä, miten yksityiskohtaista sen tulisi olla. Myös luonto-oppaan tarjoamaa tietoa pidettiin hyvänä lisänä kuvailun ohessa. Eri näkövammaisryhmien mieltymyksissä ei tullut esille selkeitä eroja. Näiden tulosten pohjalta voisi muodostaa kuvailutulkkausohjeet erityisesti luonnon kuvailutulkkausta varten. Nykyisiä yleisiä kuvailutulkkausohjeitakin voisi tutkimukseni perusteella muuttaa ainakin mittojen ilmaisuun ja neutraaliuteen liittyvien suositusten osalta.