Punainen tsaari, hävittäjänero, kommunistivallan sielu: Leninin kuolema Suomen poliittisessa lehdistössä vuonna 1924

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen, miten Leninin kuolemaa käsiteltiin Suomen poliittisessa lehdistössä. Keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä on, miten eri sanomalehdet suhtautuivat Leniniin ja hänen elämäntyöhönsä. Ajan lehdistö oli vahvasti politisoitunut ja miltei jokainen sanomalehti toimi jonkin puolueen äänenkannattaja. Tutkimusaineistona toimii edistyspuoluelainen Helsingin Sanomat, maalaisliittolainen Ilkka, sosialidemokraattinen Suomen Sosialidemokraatti, laitavasemmistoa ja STPV:ä edustanut Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, sekä kokoomuslainen Uusi Suomi. Puoluepoliittisten sanomalehtien näkemyksiä Leninistä kvalitatiivisesti tarkastellessani hyödynnän teoreettisena viitekehyksenä diskurssianalyytista lähestymistapaa. On siis tärkeää huomioida Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri ja erilaiset ideologiset suuntaukset, jotka ovat vaikuttaneet eri tahojen näkemyksiin Leninistä.

Aiheeseen liittyy keskeisesti Suomen sisällissodan vaikutus ja suhde Venäjään. 1920-lukua leimaa sisällissodan voittaneen porvarillisen valkoisen puolen käsitykset. Valkoisten viholliskuvan mukaan Venäjä oli Suomen ikiaikainen perivihollinen sekä syyllinen sisällissotaan ja kommunismiin Suomessa. Venäläisyys nähtiin suomalaisuuden negaationa ja kaiken hyvän vastakohtana. Julkiseen sanaan vakiintunut venäläis- ja kommunistiviha oli yleistä, vaikuttaen tulkintoihin Leninistä, kommunismista ja Neuvostoliitosta. Sisällissodan jälkeen työväestö jakautui rauhanomaista puoluepolitiikkaa kannattaneisiin sosialidemokraatteihin ja suorempia keinoja suosineisiin kommunisteihin tai laitavasemmistoon. Neuvostoliitossa syntynyt Leninin henkilökultti muovasi Leninistä aatteensa idealisoidun personifikaation, kuolemattoman hahmon, joka toimi esimerkkinä ja innoittajana kommunisteille myös kuoleman jälkeen.

Sanomalehtien suhtautumistavoissa nousee esiin ideologisia eroja ja poliittisia jakolinjoja. Sanomalehtien Venäläisten uutislähteiden raporteissa on myös esillä Lenin-kultin mukaista retoriikkaa ja idealisoitua henkilökuvaa. Uusi Suomi ja Ilkka suhtautuvat Leniniin avoimen vihamielisesti ja halveksuen, toisintaen valkoisen Suomen viholliskuvaa. Lenin esitetään raivoavana diktaattorina, joka on aikaansaanut vain tuhoa ja kommunismia pidetään järjettömyydessään epäonnistuneena. Helsingin Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa esitetään negatiivisia asioita liittyen Leninin toimiin Venäjällä, mutta Leniniin henkilönä suhtaudutaan neutraalimmin. Helsingin Sanomat esittää Leninin suhteellisen älykkäänä ja kylmän loogisena, mutta häikäilemättömänä itsevaltiaana, eikä kommunistivaltaa Neuvostoliitossa täysin tuomita. Suomen Sosialidemokraatissa Leniniin luodaan yhteys työväenliikkeen aatteen kautta, mutta tehdään selvä ero ”oikeanlaisen” sosialidemokratian ja liian radikaalin väkivaltaisen kommunismin välillä. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja tekee poikkeuksen muihin sanomalehtiin varauksettoman myönteisessä suhtautumisessaan. Leniniin samaistutaan hänen aatteensa kautta ja hänet esitetään koko työväenliikkeelle tärkeänä ideologina ja esitaistelijana. Mitään negatiivista liittyen Leniniin, hänen toimiinsa, tai Neuvostoliittoon ei mainita.