Riskienhallintaprosessin ongelmakohdat ja niiden kehittäminen työturvallisuuden riskienhallinnan ohjeistuksessa

Abstract

Työnantaja on työturvallisuuslain mukaan velvollinen tunnistamaan työympäristön haitta- ja vaaratekijät työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi työssä. Riskienhallintaprosessi on tärkeä työvaihe työterveys- ja -turvallisuusriskien tunnistamiseksi, määrittämiseksi ja hallitsemiseksi. Vaikka riskienhallinnan tekemiseksi on tuotettu runsaasti erilaista materiaalia, sen toteuttamisessa on edelleen työpaikoilla vaikeuksia. Etenkin riskin suuruuden määrittämisen ja riskienhallintaprosessin loppupään tekemisen on nähty olevan vaikeaa, mutta ei ole ollut selvää, mikä näistä tekee ongelmakohtia ja mitkä muut kohdat prosessissa kaipaavat tukea.

Tämä diplomityö on konstruktiivinen tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää kansallisen työturvallisuuden riskienhallinnan ohjeistuksen ongelmakohtia ja kehittää niihin ratkaisuja. Työn tutkimusmenetelmä on teema-analyysi. Työ on tehty osana STM:n Riskien arviointi työpaikalla -työkirjan päivitystä ja työkirjaa on päivitetty tässä diplomityössä saatujen tulosten perusteella.

Tutkimuksessa tunnistettuja suurimpia riskienhallinnan ongelmakohtia on neljä: 1) Prosessin epäselvyys. Riskienhallintaprosessi nähdään vaikeasti ymmärrettävänä, minkä vuoksi se toteutetaan toisistaan rillisinä ja irrallisina vaiheina. 2) Riskienhallinnan ja toimenpiteiden suunnittelu. Riskienhallinnan organisointi on hankalaa ja toimenpiteiden suunnittelu ja niiden kohdentaminen oikeisiin riskeihin vaikeaa, mikä vaikuttaa prosessin suppeuteen, resurssien tuhlaukseen ja abstraktien toimenpiteiden määrittelyyn. 3) Riskin suuruuden määrittäminen ja merkittävyydestä päättäminen. Riskin suuruuden määrittäminen on epätarkkaa, minkä vuoksi niiden vertailtavuus, asettaminen luotettavaan prioriteettijärjestykseen, toimenpidetarpeesta päättäminen ja toimenpiteiden kohdentaminen oikeisiin riskeihin on vaikeaa. 4) Seuranta ja palaute. Jäännösriskien arviointi ja toimenpiteiden vaikuttavuuden ja riittävyyden tarkastelu jäävät usein puuttumaan, eikä olosuhteiden muutoksia huomioida loppupään tarkastelussa. Tämä heikentää prosessin vaikuttavuutta ja jatkuvuutta.

Riskienhallinnan tueksi rakennettiin kaaviomuotoiset ohjeet ja sähköinen taulukkotyökalu, jotka havainnollistavat prosessin vaiheita ja helpottavat niiden toteuttamista. Suunnittelun tueksi tuotettiin lisämateriaalia. Riskien numeeriset suuruudet poistettiin ja riskiluokkien merkitystä korostettiin välituloksena toimenpiteiden kiireellisyysluokkien määrittämiseksi. Merkittävyydestä päättämisen tueksi tuotettiin apukysymyksiä ja riskien pienentäminen ohjattiin toteutettavaksi niin alhaiselle tasolle, kuin se käytännössä nähtiin mahdollisena. Jäännösriskin arviointi ja olosuhteiden muutokset tuotiin mukaan prosessin loppupäähän.

Tämän työn tuloksista riskin suuruuden määrittämisen, merkittävyydestä päättämisen, toimenpiteiden suunnittelun ja toimenpiteiden toteuttamisen jälkeisen vaiheen ongelmat ovat yhteneviä aiemmissa tutkimuksissa tunnistettujen riskienhallinnan ongelmakohtien kanssa. Koko arvioinnin suunnittelun ongelma voi liittyä aiemmassa tutkimuksessa tunnistettuun kehitystarpeeseen riskienhallinnan roolin tarkemmasta määrittelystä suhteessa turvallisuusjohtamiseen. Prosessin epäselvyyden ongelma voi liittyä aiemmassa tutkimuksessa tunnistettuun tarpeeseen parantaa osaamista ja lisätä koulutusta.

Riskienhallintaprosessin ongelmakohtien tunnistaminen on edellytys sille, että prosessia voidaan kehittää tukemaan paremmin työpaikkojen riskienhallintatyötä. Riskienhallinta on monivaiheinen prosessi ja sen toteuttaminen työpaikoilla edellyttää ymmärrystä, motivaatiota ja riittäviä apuvälineitä eri vaiheiden tekoon. Tässä diplomityössä kehitetyt ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden ymmärtää yleisimpiä riskienhallinnan ongelmia työpaikalla, parantaa työpaikkojen riskienhallintakäytäntöjä ja siten parantaa työolojen terveellisyyttä ja turvallisuutta.