Parentifikaatio lapsuudenperheessä - Muistellut kokemukset lapsen ja vanhemman roolien kääntymisestä sekä vaikutuksista aikuisiällä
Koivula, Sanna (2021)
2021
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110277911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110277911
Tiivistelmä
Tässä pro gradu –tutkielmassa on tarkasteltu sitä, miten parentifikaatio, eli lapsen ja vanhemman roolien kääntyminen, näyttäytyy aikuisten lasten muistelluissa kokemuksissa. Lisäksi on selvitetty, millaisia vaikutuksia parentifikaatiolla on ollut kyseisten henkilöiden aikuisuuteen. Tutkielmani tarkoituksena on antaa ääni roolimuutoksen kokeneille henkilöille sekä lisätä tietoa parentifikaatiosta lasten ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa. Tutkielmani on kvalitatiivinen ja sen tieteenfilosofinen viitekehys on fenomenologinen. Olen koonnut tutkielmani aineiston, 24 kertomusta, kirjoituspyynnöllä. Olen analysoinut kertomukset aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella parentifikaatio näyttäytyy moniulotteisena ilmiönä. Tutkimukseen osallistuneet ovat muistelleet lapsen ja vanhemman roolien kääntymisen tuoneen mukanaan kokemuksen aikuiselle kuuluvasta vastuusta. Lasten tehtävänä on ollut antaa vanhemmilleen tai muille läheisilleen henkistä tukea sekä huolehtia monista kodinhoidollisista tehtävistä. Lapsuudenperheen ongelmat ja niistä aiheutunut parentifikaatio ovat vaikuttaneet lasten tunnekokemuksiin sekä heidän tunteiden ilmaisuunsa. Tunnekokemukset ovat olleet negatiivissävytteisiä, ja monet lapset ovat hävenneet vaikeaa kotitilannettaan pyrkien salaamaan sen ikätovereiltaan. Lapset ovat kokeneet vanhemmuuden puutetta, ja heidän kasvuiässään saamansa tuki on ollut niukkaa.
Lapsuusaikaisella parentifikaatiolla on ollut seurauksia myös lasten aikuisuuteen. Lapselle kuulumattoman vanhemman roolin kantaminen on aiheuttanut pääasiassa mielenterveyteen, tunne-elämään ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Monet henkilöt ovat aikuisiällä käsitelleet kuormittavaa menneisyyttään terapeuttisin keinoin. Parentifikaatiolla on voinut olla myös positiivisia vaikutuksia. Aineistoni perusteella ilmiö on voinut vaikuttaa koulutus- ja ammatinvalintaan sekä lisätä henkisiä voimavaroja ja sisäistä joustavuutta. Kuormittavat kokemukset ovat voineet synnyttää halun auttaa muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä.
Parentifikaatiota kokevia henkilöitä voidaan auttaa sosiaalityön ja terveydenhuollon keinoin. Ammattilaisten on tärkeää tunnistaa ilmiö, jotta lapsille ja perheille osataan antaa riittävää ja oikea-aikaista tukea. Ilmiöstä on tärkeää saada kotimaista lisätutkimusta, jotta parentifikaation tunnettavuus Suomessa lisääntyisi ja ammattilaiset osaisivat ottaa ilmiön huomioon lasten ja perheiden parissa työskennellessään.
Tutkimustulosten perusteella parentifikaatio näyttäytyy moniulotteisena ilmiönä. Tutkimukseen osallistuneet ovat muistelleet lapsen ja vanhemman roolien kääntymisen tuoneen mukanaan kokemuksen aikuiselle kuuluvasta vastuusta. Lasten tehtävänä on ollut antaa vanhemmilleen tai muille läheisilleen henkistä tukea sekä huolehtia monista kodinhoidollisista tehtävistä. Lapsuudenperheen ongelmat ja niistä aiheutunut parentifikaatio ovat vaikuttaneet lasten tunnekokemuksiin sekä heidän tunteiden ilmaisuunsa. Tunnekokemukset ovat olleet negatiivissävytteisiä, ja monet lapset ovat hävenneet vaikeaa kotitilannettaan pyrkien salaamaan sen ikätovereiltaan. Lapset ovat kokeneet vanhemmuuden puutetta, ja heidän kasvuiässään saamansa tuki on ollut niukkaa.
Lapsuusaikaisella parentifikaatiolla on ollut seurauksia myös lasten aikuisuuteen. Lapselle kuulumattoman vanhemman roolin kantaminen on aiheuttanut pääasiassa mielenterveyteen, tunne-elämään ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Monet henkilöt ovat aikuisiällä käsitelleet kuormittavaa menneisyyttään terapeuttisin keinoin. Parentifikaatiolla on voinut olla myös positiivisia vaikutuksia. Aineistoni perusteella ilmiö on voinut vaikuttaa koulutus- ja ammatinvalintaan sekä lisätä henkisiä voimavaroja ja sisäistä joustavuutta. Kuormittavat kokemukset ovat voineet synnyttää halun auttaa muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä.
Parentifikaatiota kokevia henkilöitä voidaan auttaa sosiaalityön ja terveydenhuollon keinoin. Ammattilaisten on tärkeää tunnistaa ilmiö, jotta lapsille ja perheille osataan antaa riittävää ja oikea-aikaista tukea. Ilmiöstä on tärkeää saada kotimaista lisätutkimusta, jotta parentifikaation tunnettavuus Suomessa lisääntyisi ja ammattilaiset osaisivat ottaa ilmiön huomioon lasten ja perheiden parissa työskennellessään.