Takaisin kotiin? Perheen jälleenyhdistäminen sosiaalityöntekijän harkinnassa
Luukkonen-Moglia, Niina (2021)
2021
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-11-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110277894
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110277894
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista ammatillista harkintaa perheen jälleenyhdistämiseen liittyy, ja mitkä ovat perheen jälleenyhdistämisen edellytykset. Aineistona toimii kahdessa ryhmässä toteutetut sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden teemahaastattelut.
Lastensuojelulaki velvoittaa tarkastelemaan perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuutta vähintään vuosittain asiakassuunnitelman laatimisen yhteydessä. Vaikka lain mukaan huostaanotto on tarkoitettu väliaikaiseksi, kestää se usein siihen saakka, että lapsi tulee täysi-ikäiseksi.
Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Näkökulmavalintani on asiantuntijanäkökulma perheen jälleenyhdistämiseen ammatillisena toimintana. Merkittävimmiksi käsitteiksi nousivat ammatillinen harkinta ja lapsen etu.
Tutkimus tuo esiin, että erityisesti perhehoidossa olevat lapset palaavat harvoin biologisen vanhemman luo. Huostaanottoja ei pystyä purkamaan, koska lapset ovat niin huonovointisia huostaan tullessaan ja myös huostaanotettujen lasten vanhempien kuntoutumisen tarve on suuri. Huostaanoton jälkeen vanhemmat jäävät ilman riittävää tukea. Huostaanotettujen lasten vanhemmat tarvitsisivat tiivistä tukea kuntoutumiseensa erityisesti huostaanoton alussa, jotta perheen jälleen jälleenyhdistäminen olisi useamman perheen kohdalla mahdollista. Lapsen suojelunäkökulma korostuu perheen jälleenyhdistymisen harkinnassa. Lapsen edun mukaista ratkaisua pyritään selvittämään huolellisesti ja lasta kuunnellaan perheen jälleenyhdistämiseen liittyvässä päätöksenteossa. Silloin kun lapsen tai vanhemman kuntoutuminen kestää pitkään, lapselle on saattanut muodostua vanhempi–lapsi tyyppinen kiintymyssuhde sijaisvanhempaan, eikä perheen jälleenyhdistämistä välttämättä lähdetä viemään eteenpäin.
Laki ja käytäntö perheen jälleenyhdistämisen suhteen eivät vastaa toisiaan, laki ei tällä hetkellä toteudu niin kuin lainsäätäjän voi olettaa tarkoittaneen. Pysyvän huostaanoton mahdollisuutta ja tarpeellisuutta tulisi selvittää lisää.
Lastensuojelulaki velvoittaa tarkastelemaan perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuutta vähintään vuosittain asiakassuunnitelman laatimisen yhteydessä. Vaikka lain mukaan huostaanotto on tarkoitettu väliaikaiseksi, kestää se usein siihen saakka, että lapsi tulee täysi-ikäiseksi.
Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Näkökulmavalintani on asiantuntijanäkökulma perheen jälleenyhdistämiseen ammatillisena toimintana. Merkittävimmiksi käsitteiksi nousivat ammatillinen harkinta ja lapsen etu.
Tutkimus tuo esiin, että erityisesti perhehoidossa olevat lapset palaavat harvoin biologisen vanhemman luo. Huostaanottoja ei pystyä purkamaan, koska lapset ovat niin huonovointisia huostaan tullessaan ja myös huostaanotettujen lasten vanhempien kuntoutumisen tarve on suuri. Huostaanoton jälkeen vanhemmat jäävät ilman riittävää tukea. Huostaanotettujen lasten vanhemmat tarvitsisivat tiivistä tukea kuntoutumiseensa erityisesti huostaanoton alussa, jotta perheen jälleen jälleenyhdistäminen olisi useamman perheen kohdalla mahdollista. Lapsen suojelunäkökulma korostuu perheen jälleenyhdistymisen harkinnassa. Lapsen edun mukaista ratkaisua pyritään selvittämään huolellisesti ja lasta kuunnellaan perheen jälleenyhdistämiseen liittyvässä päätöksenteossa. Silloin kun lapsen tai vanhemman kuntoutuminen kestää pitkään, lapselle on saattanut muodostua vanhempi–lapsi tyyppinen kiintymyssuhde sijaisvanhempaan, eikä perheen jälleenyhdistämistä välttämättä lähdetä viemään eteenpäin.
Laki ja käytäntö perheen jälleenyhdistämisen suhteen eivät vastaa toisiaan, laki ei tällä hetkellä toteudu niin kuin lainsäätäjän voi olettaa tarkoittaneen. Pysyvän huostaanoton mahdollisuutta ja tarpeellisuutta tulisi selvittää lisää.