Itsetuhoisuus COVID-19-pandemian aikana
Laitinen, Eetu; Talvitie, Terhi (2021)
Laitinen, Eetu
Talvitie, Terhi
2021
Terveystieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-11-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110267850
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110267850
Tiivistelmä
Vuonna 2019 Kiinasta löydetyn koronaviruksen, SARS-CoV-2:n, aiheuttama COVID-19-infektio levisi pandemiaksi vuoden 2020 alkukuukausina. COVID-19-infektion leviämistä on pyritty ehkäisemään globaalisti erilaisilla toimintasuosituksilla ja rajoitustoimilla, esimerkiksi liikkumisrajoituksilla. Pandemioista ja niihin liittyvien rajoitustoimien vaikutuksista itsetuhoisuuteen on vain vähän tutkimustietoa. On arvioitu, että pandemia ja siihen liittyvät rajoitustoimet aiheuttavat psyykkistä oireilua, jonka myötä myös itsemurhariski kasvaa väestössä.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata itsetuhoisuuden esiintyvyyttä ja sen muutosta, sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä COVID-19-pandemian aikana. Tavoitteena on pandemian vaikutusten ja itsetuhoisuuteen liittyvien tekijöiden tunnistamisen kautta tuottaa tietoa itsetuhoisuuden ennaltaehkäisyn tueksi. Tutkimuskysymyksiä ovat: mikä on itsetuhoisuuden esiintyvyys COVID-19 –pandemian aikana aikuisväestössä, miten aikuisväestön itsetuhoisuus on muuttunut COVID-19 pandemian aikana sekä mitkä tekijät ovat yhteydessä aikuisväestön itsetuhoisuuteen COVID-19 pandemian aikana.
Tiedonhaku toteutettiin huhtikuun 2021 aikana systemaattisesti CINAHL-, PsycInfo- ja Medic – tietokannoista. Hakusanat määriteltiin käytettyjen tietokantojen asiasanastoja hyödyntäen. Hakusanoina käytettiin itsetuhoisuuteen ja COVID-19-pandemiaan viittaavia termejä hyödyntäen hakusanojen katkaisua ja Boolen operaattoreita. Sisäänottokriteereinä oli: vuonna 2019–2021 julkaistu ja vertaisarvioitu tutkimusartikkeli, kielenä suomi tai englanti, koko teksti saatavilla. Haun kokonaistulos oli 1397 ja sisäänottokriteerien mukaisten rajausten jälkeen 372. Koko tekstin perusteella kirjallisuuskatsaukseen valittiin 53 tutkimusta. Valittujen tutkimusten laadunarviointi toteutettiin JBI-instituutin laadunarviointikriteerejä käyttäen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Itsetuhoisuuden esiintyvyydessä pandemian aikana oli huomattavaa vaihtelua alueellisesti, itsetuhoisuuden eri ilmenemismuotojen ja ihmisryhmien välillä. Erityisen suurta itsetuhoisuuden esiintyvyys oli transsukupuolisilla, sekä psyykkistä tai fyysistä kaltoinkohtelua kokeneilla. Itsetuhoisuuden esiintyvyydessä havaittiin pandemian aikana nousua, laskua ja tilanteen muuttumattomuutta. Itsetuhoisuuteen pandemian aikana liittyviä tekijöitä olivat kuormittuneisuus, terveysongelmat, sosiaaliset suhteet, pandemian yhteiskunnalliset seuraukset, pandemian haitalliset seuraukset yksilölle, yksilön käyttäytymiseen liittyvät riskit sekä elämäntilanne.
Itsetuhoisuuden esiintymistä pandemian aikana on tutkittu pääosin poikkileikkausasetelmasta. Lisää tutkimusta tarvitaan pandemian ja itsetuhoisuuden välisen kausaliteetin selvittämiseksi. Haavoittuvien ihmisryhmien huomioiminen on tärkeää pandemian aikaisen itsetuhoisuuden ehkäisemiseksi. Riskiryhmien tunnistamiseksi sekä rajoitustoimien vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan lisätutkimusta. Suomessa on havaittu psyykkisen oireilun lisääntymistä pandemian aikana, mutta itsetuhoisuuden muutoksesta ja itsetuhoisuuteen liittyvistä tekijöistä tarvitaan lisätutkimusta.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata itsetuhoisuuden esiintyvyyttä ja sen muutosta, sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä COVID-19-pandemian aikana. Tavoitteena on pandemian vaikutusten ja itsetuhoisuuteen liittyvien tekijöiden tunnistamisen kautta tuottaa tietoa itsetuhoisuuden ennaltaehkäisyn tueksi. Tutkimuskysymyksiä ovat: mikä on itsetuhoisuuden esiintyvyys COVID-19 –pandemian aikana aikuisväestössä, miten aikuisväestön itsetuhoisuus on muuttunut COVID-19 pandemian aikana sekä mitkä tekijät ovat yhteydessä aikuisväestön itsetuhoisuuteen COVID-19 pandemian aikana.
Tiedonhaku toteutettiin huhtikuun 2021 aikana systemaattisesti CINAHL-, PsycInfo- ja Medic – tietokannoista. Hakusanat määriteltiin käytettyjen tietokantojen asiasanastoja hyödyntäen. Hakusanoina käytettiin itsetuhoisuuteen ja COVID-19-pandemiaan viittaavia termejä hyödyntäen hakusanojen katkaisua ja Boolen operaattoreita. Sisäänottokriteereinä oli: vuonna 2019–2021 julkaistu ja vertaisarvioitu tutkimusartikkeli, kielenä suomi tai englanti, koko teksti saatavilla. Haun kokonaistulos oli 1397 ja sisäänottokriteerien mukaisten rajausten jälkeen 372. Koko tekstin perusteella kirjallisuuskatsaukseen valittiin 53 tutkimusta. Valittujen tutkimusten laadunarviointi toteutettiin JBI-instituutin laadunarviointikriteerejä käyttäen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Itsetuhoisuuden esiintyvyydessä pandemian aikana oli huomattavaa vaihtelua alueellisesti, itsetuhoisuuden eri ilmenemismuotojen ja ihmisryhmien välillä. Erityisen suurta itsetuhoisuuden esiintyvyys oli transsukupuolisilla, sekä psyykkistä tai fyysistä kaltoinkohtelua kokeneilla. Itsetuhoisuuden esiintyvyydessä havaittiin pandemian aikana nousua, laskua ja tilanteen muuttumattomuutta. Itsetuhoisuuteen pandemian aikana liittyviä tekijöitä olivat kuormittuneisuus, terveysongelmat, sosiaaliset suhteet, pandemian yhteiskunnalliset seuraukset, pandemian haitalliset seuraukset yksilölle, yksilön käyttäytymiseen liittyvät riskit sekä elämäntilanne.
Itsetuhoisuuden esiintymistä pandemian aikana on tutkittu pääosin poikkileikkausasetelmasta. Lisää tutkimusta tarvitaan pandemian ja itsetuhoisuuden välisen kausaliteetin selvittämiseksi. Haavoittuvien ihmisryhmien huomioiminen on tärkeää pandemian aikaisen itsetuhoisuuden ehkäisemiseksi. Riskiryhmien tunnistamiseksi sekä rajoitustoimien vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan lisätutkimusta. Suomessa on havaittu psyykkisen oireilun lisääntymistä pandemian aikana, mutta itsetuhoisuuden muutoksesta ja itsetuhoisuuteen liittyvistä tekijöistä tarvitaan lisätutkimusta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7052]