Suomalainen jooga : Jooga terveydellisenä menetelmänä ja uskonnollisena harjoitteena Suomen Joogaliitossa 1980–1989
Romppainen, Mirva (2021)
Romppainen, Mirva
2021
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-11-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110227769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110227769
Tiivistelmä
Tässä pro gradu tutkielmassa käsitellään Suomessa 1980-luvulla harjoitettua joogaa. Ajallisesti tutkielma sijoittuu joogan kehittymisen vaiheeseen, jolloin jooga oli jo tullut tunnetuksi Suomessa mutta etsi edelleen paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Aihetta lähestytään Suomen Joogaliiton toiminnan kautta. Suomen Joogaliitolla oli merkittävä rooli joogan tunnettuuden lisäämisessä sekä joogan harjoittamisen kehittämisessä Suomessa kyseisenä ajanjaksona.
Suomen Joogaliiton opetti joogaa uskonnosta riippumattomana, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttavana terveydellisenä menetelmänä. Liiton pyrkimyksenä oli sopeuttaa jooga suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisen joogaharjoittajan tarpeisiin, mikä johti joogan suomalaistamiseen. Liiton tulkintaa suomalaisesta joogasta tarkastellaan joogaan liitettyjen terveydellisten ja uskonnollisten käsityksien kautta. Näiden käsitysten avulla tavoitellaan ymmärrystä siitä, millaista oli Suomessa 1980-luvulla harjoitettu jooga. Joogaliitossa joogan ymmärrettiin olevan ensisijaisesti terveydellinen, erilaisiin kehon ja mielen terveydellisiin haasteisiin soveltuva parantava menetelmä. Sen lisäksi joogaa tulkittiin kristinuskon lävitse, jolloin siitä tuli uskonnolliselle joogaharjoittajalle tapa toteuttaa omaa kristillistä vakaumusta. Tutkielmassa analysoin, miten nämä terveydelliset ja uskonnolliset käsitykset näkyivät Suomen Joogaliiton toiminnassa.
Tutkielmassa tarkastellaan erilaisia rakenteita ja välineitä, joiden kautta erilaiset joogatulkinnat välittyivät jooganharjoittajien keskuudessa. Analysoin erilaisia syitä ja taustavaikutuksia, jotka vaikuttivat suomalaiseen joogatulkintaan. Tarkastelussa ovat joogan uutuus suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siitä johtuvat vallitsevat ennakkoluulot jooganharjoittamista kohtaan, suomalaisten uskonnollisuuden monimuotoistuminen sekä erilaiset länsimaiseen joogaan vaikuttaneet uskonnolliset ja aatteelliset virtaukset.
Vaikka Joogaliitto pyrki suomalaistamaan joogaa, suomalainen joogaharrastus ei ollut irrallinen kansainvälisesti harjoitetusta joogasta. Tutkimuksessa on huomioitu joogan luonne ylirajaisena kansainvälisenä ilmiönä. Tarkastelussa on Suomen Joogaliiton suhde kansainväliseen joogaverkostoon ja erityisesti Euroopan Joogaunioniin, jonka jäseneksi Joogaliitto liittyi vuonna 1981. Tarkastelen yhteistyön seurauksena syntyneitä rakenteita, ja niiden välityksellä virranneita joogatulkintoja, jotka vaikuttivat Joogaliiton opetukseen. Taustalla vaikutti myös modernin joogan historiallinen kehitys Intiassa 1800–1900-luvuilla, jolloin joogasta esitetiin uudenlaisia tulkintoja, mitkä loivat pohjaa joogan maailmanlaajuiselle leviämiselle 1900-luvun loppupuoliskolla. Nämä tulkinnat vaikuttivat myös siihen, miten jooga ymmärrettiin Suomessa terveyteen vaikuttavana ja uskonnosta riippumattomana menetelmänä.
Joogan suomalaistamista tarkastellaan Everett M. Rogersin kehittämän innovaatioiden diffuusioteorian kontekstissa. Innovaation diffuusiolla viitataan sosiaaliseen prosessiin, jossa uutena pidetty idea, toimintatapa, käytäntö tai väline yleistyy ja leviää käyttöön tietyn sosiaalisen järjestelmän jäsenten keskuudessa. Tutkimuksen lähdeaineistona käytetään Suomen Joogalehteä, joka on Joogaliiton julkaisema jäsenlehti sekä muita 1980-luvulla ilmestyneitä Joogaliiton julkaisusarjan teoksia. Lähdeaineiston tarkastelussa metodina käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Suomen Joogaliiton opetti joogaa uskonnosta riippumattomana, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttavana terveydellisenä menetelmänä. Liiton pyrkimyksenä oli sopeuttaa jooga suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisen joogaharjoittajan tarpeisiin, mikä johti joogan suomalaistamiseen. Liiton tulkintaa suomalaisesta joogasta tarkastellaan joogaan liitettyjen terveydellisten ja uskonnollisten käsityksien kautta. Näiden käsitysten avulla tavoitellaan ymmärrystä siitä, millaista oli Suomessa 1980-luvulla harjoitettu jooga. Joogaliitossa joogan ymmärrettiin olevan ensisijaisesti terveydellinen, erilaisiin kehon ja mielen terveydellisiin haasteisiin soveltuva parantava menetelmä. Sen lisäksi joogaa tulkittiin kristinuskon lävitse, jolloin siitä tuli uskonnolliselle joogaharjoittajalle tapa toteuttaa omaa kristillistä vakaumusta. Tutkielmassa analysoin, miten nämä terveydelliset ja uskonnolliset käsitykset näkyivät Suomen Joogaliiton toiminnassa.
Tutkielmassa tarkastellaan erilaisia rakenteita ja välineitä, joiden kautta erilaiset joogatulkinnat välittyivät jooganharjoittajien keskuudessa. Analysoin erilaisia syitä ja taustavaikutuksia, jotka vaikuttivat suomalaiseen joogatulkintaan. Tarkastelussa ovat joogan uutuus suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siitä johtuvat vallitsevat ennakkoluulot jooganharjoittamista kohtaan, suomalaisten uskonnollisuuden monimuotoistuminen sekä erilaiset länsimaiseen joogaan vaikuttaneet uskonnolliset ja aatteelliset virtaukset.
Vaikka Joogaliitto pyrki suomalaistamaan joogaa, suomalainen joogaharrastus ei ollut irrallinen kansainvälisesti harjoitetusta joogasta. Tutkimuksessa on huomioitu joogan luonne ylirajaisena kansainvälisenä ilmiönä. Tarkastelussa on Suomen Joogaliiton suhde kansainväliseen joogaverkostoon ja erityisesti Euroopan Joogaunioniin, jonka jäseneksi Joogaliitto liittyi vuonna 1981. Tarkastelen yhteistyön seurauksena syntyneitä rakenteita, ja niiden välityksellä virranneita joogatulkintoja, jotka vaikuttivat Joogaliiton opetukseen. Taustalla vaikutti myös modernin joogan historiallinen kehitys Intiassa 1800–1900-luvuilla, jolloin joogasta esitetiin uudenlaisia tulkintoja, mitkä loivat pohjaa joogan maailmanlaajuiselle leviämiselle 1900-luvun loppupuoliskolla. Nämä tulkinnat vaikuttivat myös siihen, miten jooga ymmärrettiin Suomessa terveyteen vaikuttavana ja uskonnosta riippumattomana menetelmänä.
Joogan suomalaistamista tarkastellaan Everett M. Rogersin kehittämän innovaatioiden diffuusioteorian kontekstissa. Innovaation diffuusiolla viitataan sosiaaliseen prosessiin, jossa uutena pidetty idea, toimintatapa, käytäntö tai väline yleistyy ja leviää käyttöön tietyn sosiaalisen järjestelmän jäsenten keskuudessa. Tutkimuksen lähdeaineistona käytetään Suomen Joogalehteä, joka on Joogaliiton julkaisema jäsenlehti sekä muita 1980-luvulla ilmestyneitä Joogaliiton julkaisusarjan teoksia. Lähdeaineiston tarkastelussa metodina käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.