Huumori James Pietragallon ja Jimmie Whismanin true crime -podcastissa Small Town Murder
Saali, Anni (2021)
2021
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-11-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110227757
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110227757
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen huumorin rakentumista James Pietragallon ja Jimmie Whismanin true crime -podcastissa Small Town Murder (2017–). Tutkimusaineistoni koostuu viidestä podcast-jaksosta. Tutkielman tarkoituksena on tutkia kuinka ei-fiktiiviset rikoskertomukset toimivat huumorin rakentamisessa. Analysoin huumorin rakentumista kerronnan sekä kertojan ja yleisön näkökulmista, ja lisäksi tutkin kuinka huumori välittyy henkilöhahmojen, miljöön ja ajan kuvauksen kautta.
Small Town Murder -podcastin jaksot sisältävät true crime -kertomuksen, tarkemmin sanoen kertomuksen todellisessa pikkukaupungissa tapahtuneesta murhasta. Lähestyn aineistoani tekstianalyysin avulla, mutta huomioin myös huumorin kannalta keskeisiä äänellisiä piirteitä, koska tutkimusaineistoni on auditiivinen esitys. Tutkielmani teoreettisina kehyksinä toimivat kaksi huumorin pääteoriaa, jotka ovat inkongruenssiteoria ja ylemmyysteoria. Yhdistän näihin huumorin yleisiin teorioihin huumoria ja true crime -genreä käsittelevää kirjallisuudentutkimusta.
Tutkielmassa analysoin, kuinka huumori rakentuu kerronnassa keskusteluperiaatteiden rikkomusten kautta, tehden kerronnasta inkoherenttia. Tarkastelen, kuinka humoristinen kerronta rakentuu ei-fiktiivisen true crime -kerronnan konventioiden kautta ja analysoin kuinka erilaiset huumorin keinot toimi-vat yhdessä. Lähestymistapani kertomuksiin on retorinen, joten tarkastelen tekijän, tekstin, kertojan ja yleisön suhdetta huumorin näkökulmasta. Tutkin kuinka kertoja toimii humoristina ja ironistina asettaen huumorin kohteeksi joko yleisön tai henkilöhahmot. Pohdin myös yleisön roolia huumorin näkökulmasta, eritoten tekijän tarkoittaman yleisön sekä kerrontaan osallistuvan yleisön näkökulmista. Yleisön roolia pohdittaessa keskeiseksi nousee myös kysymykset huumorin ja erityisesti naurun sosiaalisesta ulottuvuudesta. Kerronnan lisäksi analysoin henkilöhahmojen roolia huumorin rakentumisessa. Lähestyn henkilöhahmoja identiteettiin ja ruumiillisuuteen liittyvien huumorin keinojen näkökulmista. Lisäksi pohdin lyhyesti miljöön ja ajan kuvauksen vaikutusta huumorin rakentumiselle.
Analyysissani osoitan kuinka inkoherentti kerronta rakentaa huumoria etenkin fiktionalisoinnin kautta, jolloin keskeistä on hypoteettisten tilanteiden kuvaus ja henkilöhahmojen fiktiiviset puheen esitykset. Lisäksi humoristinen kerronta hyödyntää true crime -tapausten todellisten mutta epäolennaisten yksityiskohtien esille nostamista. Kertojan rooli on hyvin keskeinen huumorin rakentumisen kannalta, koska kertoja asettaa sekä yleisön, itsensä että henkilöhahmot huumorin kohteiksi. Kertojan kannalta keskeistä on ylemmyydentuntoinen huumori, joka näkyy henkilöhahmoihin kohdistuvana suorana pilkkana ja ironiana. Henkilöhahmojen kautta välittyvässä huumorissa keskeiseksi nousee stereotyyppinen esittäminen, jossa henkilöhahmojen väliset suhteet ja tekojen motiivit esitetään naurettavina. Lisäksi groteskin huumorin keinot ja koomisuutta tuottava inkongruenssi ovat keskeisiä henkilöhahmojen kuvauksessa. Miljöön kuvauksen kautta huumoria rakennetaan liioittelemalla toivottomuutta ja pikkukaupungin ankeutta sekä ristiriidalla, joka syntyy, kun murha tuhoaa pikkukaupunki-idyllin rauhan. Ajan kuvauksessa huumorin kannalta keskeistä on menneen ajan kuvaukseen liittyvät satiiriset piirteet.
Small Town Murder -podcastin jaksot sisältävät true crime -kertomuksen, tarkemmin sanoen kertomuksen todellisessa pikkukaupungissa tapahtuneesta murhasta. Lähestyn aineistoani tekstianalyysin avulla, mutta huomioin myös huumorin kannalta keskeisiä äänellisiä piirteitä, koska tutkimusaineistoni on auditiivinen esitys. Tutkielmani teoreettisina kehyksinä toimivat kaksi huumorin pääteoriaa, jotka ovat inkongruenssiteoria ja ylemmyysteoria. Yhdistän näihin huumorin yleisiin teorioihin huumoria ja true crime -genreä käsittelevää kirjallisuudentutkimusta.
Tutkielmassa analysoin, kuinka huumori rakentuu kerronnassa keskusteluperiaatteiden rikkomusten kautta, tehden kerronnasta inkoherenttia. Tarkastelen, kuinka humoristinen kerronta rakentuu ei-fiktiivisen true crime -kerronnan konventioiden kautta ja analysoin kuinka erilaiset huumorin keinot toimi-vat yhdessä. Lähestymistapani kertomuksiin on retorinen, joten tarkastelen tekijän, tekstin, kertojan ja yleisön suhdetta huumorin näkökulmasta. Tutkin kuinka kertoja toimii humoristina ja ironistina asettaen huumorin kohteeksi joko yleisön tai henkilöhahmot. Pohdin myös yleisön roolia huumorin näkökulmasta, eritoten tekijän tarkoittaman yleisön sekä kerrontaan osallistuvan yleisön näkökulmista. Yleisön roolia pohdittaessa keskeiseksi nousee myös kysymykset huumorin ja erityisesti naurun sosiaalisesta ulottuvuudesta. Kerronnan lisäksi analysoin henkilöhahmojen roolia huumorin rakentumisessa. Lähestyn henkilöhahmoja identiteettiin ja ruumiillisuuteen liittyvien huumorin keinojen näkökulmista. Lisäksi pohdin lyhyesti miljöön ja ajan kuvauksen vaikutusta huumorin rakentumiselle.
Analyysissani osoitan kuinka inkoherentti kerronta rakentaa huumoria etenkin fiktionalisoinnin kautta, jolloin keskeistä on hypoteettisten tilanteiden kuvaus ja henkilöhahmojen fiktiiviset puheen esitykset. Lisäksi humoristinen kerronta hyödyntää true crime -tapausten todellisten mutta epäolennaisten yksityiskohtien esille nostamista. Kertojan rooli on hyvin keskeinen huumorin rakentumisen kannalta, koska kertoja asettaa sekä yleisön, itsensä että henkilöhahmot huumorin kohteiksi. Kertojan kannalta keskeistä on ylemmyydentuntoinen huumori, joka näkyy henkilöhahmoihin kohdistuvana suorana pilkkana ja ironiana. Henkilöhahmojen kautta välittyvässä huumorissa keskeiseksi nousee stereotyyppinen esittäminen, jossa henkilöhahmojen väliset suhteet ja tekojen motiivit esitetään naurettavina. Lisäksi groteskin huumorin keinot ja koomisuutta tuottava inkongruenssi ovat keskeisiä henkilöhahmojen kuvauksessa. Miljöön kuvauksen kautta huumoria rakennetaan liioittelemalla toivottomuutta ja pikkukaupungin ankeutta sekä ristiriidalla, joka syntyy, kun murha tuhoaa pikkukaupunki-idyllin rauhan. Ajan kuvauksessa huumorin kannalta keskeistä on menneen ajan kuvaukseen liittyvät satiiriset piirteet.