Työkyky ja työkuormituksesta palautuminen: Työn vaatimukset ja voimavarat muuttuneessa metsänhakkuutyössä
Pursio, Hannu (2021)
Pursio, Hannu
Tampere University
2021
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2149-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2149-9
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää metsäkoneyrittäjien ja metsäkoneenkuljettajien työn ominaispiirteiden, vaatimusten ja voimavarojen, yhteyttä työkykyyn ja työkuormituksesta palautumiseen sekä palautumisen yhteyttä työkykyyn työelämän rakenteiden ja työn muuttuessa.
Työkyky saa merkityksensä siinä sosiaalisessa, taloudellisessa ja teknologisessa sekä kulttuurisessa kontekstissa, jossa työ tehdään ja organisaatiot toimivat. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset vaikuttavat työkyvyn määrittelyyn. Työn tekemisen normit ja ehdot muuttuvat yhteiskunnan normien ja arvojen muuttuessa. Tätä taustaa vasten työkyky on yhteiskunnallinen konstruktio.
Väitöskirja koostuu kolmesta osajulkaisusta. Ensimmäisessä osajulkaisussa tarkasteltiin työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä psykologiseen työkuormituksesta palautumiseen sekä palautumisen yhteyttä työkykyyn ja sairauspoissaoloihin. Toisessa osajulkaisussa selvitettiin työn vaatimusten yhteyttä työkykyyn ja kolmannessa tarkasteltiin työn voimavarojen yhteyttä työkykyyn. Osajulkaisut olivat poikkileikkaustutkimuksia.
Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2018 valtakunnallisella sähköisellä kyselytutkimuksella, johon vastattiin anonyymisti. Kysely lähetettiin 960 metsäkoneyrittäjälle, joiden yhteystiedot saatiin Koneyrittäjien liiton jäsenrekisteristä ja 890 metsäkoneenkuljettajalle, joiden yhteystiedot saatiin Teollisuusliiton (ent. Puuliitto) jäsenrekisteristä. Kysely lähetettiin kaikille jäsenrekisrekistereissä olleille yrittäjille ja kuljettajille. Tutkimukseen osallistui 322 puunkorjuun ammattihenkilöä, joista 87 oli metsäkoneyrittäjiä (yrittäjä) ja 235 metsäkoneenkuljettajia (kuljettaja). Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat miehiä. Heidän keski- ikänsä oli 46,1 vuotta. Yrittäjien vastausprosentti oli 9,1 ja kuljettajien 26,4. Kokonaisvastausprosentti oli 17.
Puunkorjuun teknologinen kehitys ja metsäteollisuuden rakennemuutokseen johtanut toimialan globalisoituminen ja kilpailuympäristön muutokset ovat muuttaneet puunkorjuutyön sisältöä ja tieto- ja taitovaatimuksia sekä työn organisointimuotoja.
Puunkorjuutyö osana metsäteollisuuden arvoketjua on organisoitu uudelleen vastaamaan kilpailuympäristön muutosta. Puunkorjuuyritysten uusi laajavastuinen toimintamalli on muuttanut korjuutyön palveluliiketoiminnaksi.
Tutkimuksessa tarkasteltiin työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä työkykyyn ja työkuormituksesta palautumiseen. Työn vaatimusmuuttujia olivat työn aikapaine, työn organisointi, työaikajärjestelyjen sopivuus, työn henkinen rasittavuus ja tietojärjestelmien hallinta. Työn voimavaramuuttujia olivat työn varmuus ja jatkuvuus, työn merkityksellisyys, sosiaalinen tuki, vaikutusmahdollisuudet, omat voimavarat työhön ja oikeudenmukaisuuden kokemus työssä.
Tilastollisissa analyyseissä käytettiin Mann-Whitney U-testiä metsäkoneyrittäjien ja metsäkoneenkuljettajien työkykyarvioiden erojen tilastollisen merkitsevyyden tarkasteluun. Logistisella regressioanalyysillä selvitettiin työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä työkykyyn ja palautumiseen sekä palautumisen yhteyttä työkykyyn. Eksploratiivisen faktorianalyysin avulla muodostettiin työn vaatimustekijöistä latentit keskiarvomuuttujat (summamuuttujat) täydentämään työn vaatimusten ja työkyvyn yhteyden tarkastelua. Keskiarvomuuttujia olivat työn epävarmuus ja työn kuormittavuus sekä kolmantena keskiarvomuuttujana tietojärjestelmien osaaminen.
Tutkimus osoitti, että runsas kolmannes tutkimukseen osallistuneista oli kokenut työtehtävien ja työmäärän muuttuneen sekä työn kuormittavuuden ja epävarmuuden lisääntyneen tutkimusta edeltäneen kolmen vuoden aikana. Työn tehokkuusvaatimukset ja vastuut olivat lisääntyneet ja lisänneet tulevaisuuden epävarmuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että riittävä palautuminen (psykologinen palautuminen, palautumisen kokemus) oli yhteydessä hyvään työkykyyn ja vähäisempiin sairauspoissaoloihin. Työkyvyn kannalta merkittävää oli se, että noin puolet tutkimukseen osallistuneista arvioi palautumisen päivittäisestä työkuormituksesta olleen riittämätöntä. Erityisesti työn vaatimusten hallinta (hyvin organisoitu työ, vähäiset aikapaineet, tietojärjestelmien hyvä hallinta, vähentynyt työn henkinen rasittavuus ja sopivat työaikajärjestelyt) ja hyvät työn voimavarat (työn varmuus, päivittäisen työn merkityksellisyys, vahva sosiaalinen tuki työssä, hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön, hyvät henkilökohtaiset voimavarat työhön ja vahva oikeudenmukaisuuden kokemus työssä) tukivat riittävää työkuormituksesta palautumista. Hyvin organisoitu työ on keskeinen voimavara, joka tukee sekä yrittäjien, että metsäkoneenkuljettajien riittävää työkuormituksesta palautumista ja on yhteydessä hyvään työkykyyn. Työtovereiden sosiaalinen tuki sekä työn merkityksellisyyden kokemus ovat voimavaroja, jotka lisäsivät myös todennäköisyyttä hyvään työkykyyn.
Tulosten perusteella työn vaatimusten hallinta ja työn voimavaroista huolehtiminen olivat työkuormituksesta palautumista ja työntekijöiden työkykyä tukevia tekijöitä, joihin voidaan työpaikalla vaikuttaa työtä kehittämällä. Johtamisen keinoin voidaan ennakoida tarvittavia työn voimavaraoja ja hallita työn vaatimuksia ja varmistaa yrityksen tavoitteiden saavuttaminen muuttuvassa kilpailuympäristössä.
Työkyky saa merkityksensä siinä sosiaalisessa, taloudellisessa ja teknologisessa sekä kulttuurisessa kontekstissa, jossa työ tehdään ja organisaatiot toimivat. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset vaikuttavat työkyvyn määrittelyyn. Työn tekemisen normit ja ehdot muuttuvat yhteiskunnan normien ja arvojen muuttuessa. Tätä taustaa vasten työkyky on yhteiskunnallinen konstruktio.
Väitöskirja koostuu kolmesta osajulkaisusta. Ensimmäisessä osajulkaisussa tarkasteltiin työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä psykologiseen työkuormituksesta palautumiseen sekä palautumisen yhteyttä työkykyyn ja sairauspoissaoloihin. Toisessa osajulkaisussa selvitettiin työn vaatimusten yhteyttä työkykyyn ja kolmannessa tarkasteltiin työn voimavarojen yhteyttä työkykyyn. Osajulkaisut olivat poikkileikkaustutkimuksia.
Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2018 valtakunnallisella sähköisellä kyselytutkimuksella, johon vastattiin anonyymisti. Kysely lähetettiin 960 metsäkoneyrittäjälle, joiden yhteystiedot saatiin Koneyrittäjien liiton jäsenrekisteristä ja 890 metsäkoneenkuljettajalle, joiden yhteystiedot saatiin Teollisuusliiton (ent. Puuliitto) jäsenrekisteristä. Kysely lähetettiin kaikille jäsenrekisrekistereissä olleille yrittäjille ja kuljettajille. Tutkimukseen osallistui 322 puunkorjuun ammattihenkilöä, joista 87 oli metsäkoneyrittäjiä (yrittäjä) ja 235 metsäkoneenkuljettajia (kuljettaja). Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat miehiä. Heidän keski- ikänsä oli 46,1 vuotta. Yrittäjien vastausprosentti oli 9,1 ja kuljettajien 26,4. Kokonaisvastausprosentti oli 17.
Puunkorjuun teknologinen kehitys ja metsäteollisuuden rakennemuutokseen johtanut toimialan globalisoituminen ja kilpailuympäristön muutokset ovat muuttaneet puunkorjuutyön sisältöä ja tieto- ja taitovaatimuksia sekä työn organisointimuotoja.
Puunkorjuutyö osana metsäteollisuuden arvoketjua on organisoitu uudelleen vastaamaan kilpailuympäristön muutosta. Puunkorjuuyritysten uusi laajavastuinen toimintamalli on muuttanut korjuutyön palveluliiketoiminnaksi.
Tutkimuksessa tarkasteltiin työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä työkykyyn ja työkuormituksesta palautumiseen. Työn vaatimusmuuttujia olivat työn aikapaine, työn organisointi, työaikajärjestelyjen sopivuus, työn henkinen rasittavuus ja tietojärjestelmien hallinta. Työn voimavaramuuttujia olivat työn varmuus ja jatkuvuus, työn merkityksellisyys, sosiaalinen tuki, vaikutusmahdollisuudet, omat voimavarat työhön ja oikeudenmukaisuuden kokemus työssä.
Tilastollisissa analyyseissä käytettiin Mann-Whitney U-testiä metsäkoneyrittäjien ja metsäkoneenkuljettajien työkykyarvioiden erojen tilastollisen merkitsevyyden tarkasteluun. Logistisella regressioanalyysillä selvitettiin työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä työkykyyn ja palautumiseen sekä palautumisen yhteyttä työkykyyn. Eksploratiivisen faktorianalyysin avulla muodostettiin työn vaatimustekijöistä latentit keskiarvomuuttujat (summamuuttujat) täydentämään työn vaatimusten ja työkyvyn yhteyden tarkastelua. Keskiarvomuuttujia olivat työn epävarmuus ja työn kuormittavuus sekä kolmantena keskiarvomuuttujana tietojärjestelmien osaaminen.
Tutkimus osoitti, että runsas kolmannes tutkimukseen osallistuneista oli kokenut työtehtävien ja työmäärän muuttuneen sekä työn kuormittavuuden ja epävarmuuden lisääntyneen tutkimusta edeltäneen kolmen vuoden aikana. Työn tehokkuusvaatimukset ja vastuut olivat lisääntyneet ja lisänneet tulevaisuuden epävarmuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että riittävä palautuminen (psykologinen palautuminen, palautumisen kokemus) oli yhteydessä hyvään työkykyyn ja vähäisempiin sairauspoissaoloihin. Työkyvyn kannalta merkittävää oli se, että noin puolet tutkimukseen osallistuneista arvioi palautumisen päivittäisestä työkuormituksesta olleen riittämätöntä. Erityisesti työn vaatimusten hallinta (hyvin organisoitu työ, vähäiset aikapaineet, tietojärjestelmien hyvä hallinta, vähentynyt työn henkinen rasittavuus ja sopivat työaikajärjestelyt) ja hyvät työn voimavarat (työn varmuus, päivittäisen työn merkityksellisyys, vahva sosiaalinen tuki työssä, hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön, hyvät henkilökohtaiset voimavarat työhön ja vahva oikeudenmukaisuuden kokemus työssä) tukivat riittävää työkuormituksesta palautumista. Hyvin organisoitu työ on keskeinen voimavara, joka tukee sekä yrittäjien, että metsäkoneenkuljettajien riittävää työkuormituksesta palautumista ja on yhteydessä hyvään työkykyyn. Työtovereiden sosiaalinen tuki sekä työn merkityksellisyyden kokemus ovat voimavaroja, jotka lisäsivät myös todennäköisyyttä hyvään työkykyyn.
Tulosten perusteella työn vaatimusten hallinta ja työn voimavaroista huolehtiminen olivat työkuormituksesta palautumista ja työntekijöiden työkykyä tukevia tekijöitä, joihin voidaan työpaikalla vaikuttaa työtä kehittämällä. Johtamisen keinoin voidaan ennakoida tarvittavia työn voimavaraoja ja hallita työn vaatimuksia ja varmistaa yrityksen tavoitteiden saavuttaminen muuttuvassa kilpailuympäristössä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4963]