Ratkaisukeskeinen ryhmätyönohjaus esimiesten ja asiantuntijoiden kokemuksellisen oppimisen ja työhyvinvoinnin kehittämisen menetelmänä

Abstract

Työ on olennainen osa useimpien ihmisten elämää. Se kiinnittää ihmiset yhteiskuntaan ja luo elämään sisältöä, hyvinvointia ja iloa. Toisaalta se luo myös pahoinvointia kuten ajankäytön ongelmia, stressiä, työuupumusta, vuorovaikutushaasteita, motivaation puutetta sekä fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Sekä työntekijöiden että esimiesten perusoikeuksiin kuuluu fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti terve työympäristö, jossa on mahdollista työskennellä ja voida hyvin. Työhyvinvointia kehittämällä voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi terveeseen ja tuottavaan työympäristöön. Työhyvinvoinnin tutkimus on laajentunut viime vuosikymmeninä psyykkisen työsuojelun alueelle nostaen kehittämisen keskiöön henkilöstön hyvinvoinnin, oppimisresurssien käyttöönoton, työssä jaksamisen sekä johtamisen ja esimiestyön. Työhyvinvointia voidaan kehittää työhyvinvoinnin kehittämisen menetelmillä kuten työnohjauksella.

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan ratkaisukeskeistä ryhmätyönohjausta esimiesten ja asiantuntijoiden kokemuksellisen oppimisen ja työhyvinvoinnin kehittämisen menetelmänä. Laadullinen tapaustutkimus toteutettiin ICT- sekä sosiaali- ja terveysalan kolmessa organisaatiossa. Aineistonkeruu suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen aineisto koostui Tampereen yliopiston <i>”Tietotyö -projektiin”</i> kuuluvan <i>”Prosessi-intensiivisen esimiestyön kehittämisohjelman”</i> ryhmätyönohjauksista (Case_A, Case_B) kerätyistä ja litteroiduista keskusteluista. Toisen vaiheen aineistoon kuului asiantuntijoiden ryhmätyönohjausistunnoista (Case_C) kerätyt ohjaajan muistiinpanot. Kaikkien tapausten osalta aineistona toimivat myös ohjattavien kirjoittamat tapauskertomukset sekä heidän loppuarviointinsa ohjausprosesseista. Tutkija akateemisesti koulutettuna työnohjaajana toimi työnohjausten vetäjänä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu työhyvinvointiin, positiiviseen psykologiaan, ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan sekä kokemukselliseen oppimiseen ja ongelmanratkaisuun liittyviin teorioihin. Keskeisimpänä edellisistä on Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehä, joka todettiin tutkimuksen alussa kuitenkin yksinään riittämättömäksi mallintamaan kattavasti ohjattavien oppimis- ja ongelmanratkaisuprosessia työnohjauksessa. Tutkija päätyikin kehittämään aiempien teorioiden pohjalta uuden teoreettisen mallin nimeltä <i>"<u>K</u>okemuksellisen opp<u>i</u>misen ja ongelman<u>r</u>atkaisun <u>s</u>ynteesimalli ryhmä<u>t</u>yönohja<u>u</u>ksessa (KIRSTU)"</i>. KIRSTU-ryhmätyönohjausmallin ensimmäistä versiota kutsutaan K1-malliksi ja se pohjautuu kokemuksellisen oppimisen kehän lisäksi kolmeen muuhun oppimisteoriaan. Samankaltaista teoriamallinnusta esimiesten ja asiantuntijoiden ryhmätyönohjauksesta ei ole aiemmin esitetty. K1-mallia käytettiin pohjana aineiston laadullisessa, teorialähtöisessä sisällönanalyysissa. Tarkastelun keskiössä oli ohjattavien istunnoissa esiin nostamien työelämän haastavien kokemusten/tapauskertomusten käsittely dialogisesti keskustelemalla.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten K1-malli toimi taustateoriana ohjatuissa ryhmätyönohjauksissa, miten istunnot etenivät konkreettisesti, mitä niissä käsiteltiin, millaisia yhtäläisyyksiä ja poikkeamia havaittiin K1-mallin ja käytännön välillä, miten KIRSTU-ryhmätyönohjausmallia kehitettiin sekä millä tavoin se toimi ratkaisukeskeisenä työhyvinvoinnin kehittämisen menetelmänä.

Tutkimuksen tärkein tulos on K1-mallin ja empirian sisällöllisen tarkastelun pohjalta kehitetty ratkaisukeskeisen KIRSTU-ryhmätyönohjausmallin jatkokehitysversio eli K2-malli. Tämä 5-osainen K2-malli lähtökohta-; tilanne-; ongelma-; ratkaisu-; toteutus- & arviointianalyysivaiheineen kuvaa K1-mallia tarkemmin ohjattavien tapauskertomusten käsittelyvuota käytännössä. K2-malliin liitettiin myös osa-alueiden ja osatekijöiden tarkat kuvaukset ja kaksi vaihtoehtoista etenemistapaa (1&2) riippuen siitä, halusiko ohjattava soveltaa kokemukseensa ratkaisua omassa työssään vai ei.

Tutkimusaineiston laadullisen sisällönanalyysin pohjalta osoittautui, että KIRSTU-ryhmätyönohjausmalli tarjosi ohjattaville yhteisiä sosiaalisia ja reflektiivisiä kollegafoorumeita luottamuksellisiin keskusteluihin. Ohjausprosessit mahdollistivat työhön liittyvistä haasteista puhumisen niiden ”oikeilla nimillä”, näiden haasteiden reflektoinnin, kokemuksista oppimisen sekä ratkaisujen ja tuen saamisen. Ohjattavien istunnoista saamia työhyvinvointia lisääviä oppimiskokemuksia olivat oman toiminnan tarkastelun sekä rohkeuden lisääntyminen työn haasteisiin puuttumisessa ja rajojen asettamisessa, omista voimavaroista huolehtimisen paraneminen, vuorovaikutustaitojen kehittyminen ja työkalujen saaminen ajankäyttöön. Positiivisina psyykkisinä muutoksina ilmeni innostuksen, ilon, myötätunnon ja positiivisen energian lisääntymistä. Työnohjaus koettiin myös ”henkisesti kasvattavana kokemuksena”.

Tutkimuksen uutuusarvo työelämälle on kehitetty ja testattu KIRSTU-ryhmätyönohjausmalli, jota pystytään hyödyntämään käytännön työnohjauksissa sekä työnohjauksen ja -ohjaajien opetustyössä. Tulosten keskeisimpänä kohderyhmänä ovat kuitenkin turbulentissa toimintaympäristössä työskentelevät esimiehet ja asiantuntijat, joiden työhyvinvoinnin kehittämiseen tämä tutkimus tarjoaa käytännön työkaluja.

Work is an integral part of most of our lives. It connects us to society and creates content, well-being, and happiness, but it also creates time management problems, stress, burnout, challenges of interaction, lack of motivation, as well as physical and mental symptoms. The fundamental rights of both leaders and workers include a physically, mentally, and socially healthy conditions for working and feeling well. Developing well-being at work preventively secures a healthy and productive work environment. In the last decades, research on well-being at work has expanded into the field of mental health and safety, focusing more on the well-being of personnel, the utilization of learning resources, coping at work, and issues of leadership. Wellbeing at work can be developed with methods for guidance like work counselling.

This dissertation examines solution-focused group work counselling based on experiential learning as a method to develop learning and well-being of leaders and professionals. This qualitative case study was carried out in three organizations positioned in the ICT as well as social and health care sectors. Data collection was accomplished in two phases. The first data set included the transcribed conversations collected from two work counselling processes that were organized for the leaders (CaseA, CaseB) as a part of the “Process-Intensive Leadership Development Program” of the “Knowledge Work” project led by the University of Tampere. The second data set consisted of the counsellor´s notes collected from the work counselling process organized for a group of professionals (CaseC). In all these cases, the research data was complemented with the case stories written by the counsellees as well as their selfassessments of the counselling processes. The researcher, as an academically educated work counsellor, counselled all the work counselling processes.

The theoretical framework of this research is based on well-being at work, positive psychology, solution-focused approach, experiential learning, and problem solving, out of which experiential learning cycle by Kolb was in the focal point. However, Kolb’s learning cycle was soon found out to be deficient for modelling precisely experiential learning and problem-solving processes of the work counsellees. Therefore, the researcher ended up developing a novel theoretical model called “The synthesis model of experiential learning and problem solving in group work counselling (KIRSTU)”. The first version of the KIRSTU group work counselling model is called K1-model. It is based on three other learning theories in addition to the experiential learning cycle. To the best of the author’s knowledge, this is the most comprehensive theoretical model created for leaders’ and professionals’ group work counselling sessions. The K1-model was used as a basis for analyzing the qualitative research data with theory-based content analysis. Counsellees’ challenging experiences (case stories) were examined by focusing on their dialogical conversations.

The aim of this study was to find out how the K1-model worked as a background theory of the conducted group work counselling sessions, how the sessions proceeded concretely, what kind of topics were discussed, and what kind of similarities and differences were found between K1-model and work counselling sessions in practice. The goal was also to examine how KIRSTU model was developed and how it served as a solution-focused method for developing well-being at work.

The main result of this thesis is the second version of KIRSTU model called K2- model that was developed by refining the K1-model with essential research findings. This 5-piece K2-model is made up of basis; situation; problem; solution; implementation & assessment analysis. It goes beyond the K1-model by giving a comprehensive “flow” for dealing with the case stories of the counsellees in practice and by specifying detailed fields and elements. It also introduces two optional ways (branches 1&2) for case counsellee to implement a solution to the experience or not.

The qualitative content analysis of the research data showed that KIRSTU model provided counsellees with shared social and reflective colleague forums for discussions on the challenging work-related matters “by calling a spade a spade”. It also created conditions for reflecting the challenges, learning from experiences, and getting solutions and support from the others. The learning experiences for boosting well-being at work included an increased awareness of reflecting one´s own behavior, increased courage to intervene work challenges and to set own boundaries, development of interpersonal skills, improvement in taking care of own resources, and tools for time management. Enthusiasm, joy, compassion, and positive energy were also found as positive mental changes of the counsellees.

The main contribution of the research for the working life is the developed KIRSTU model that can be used for teaching work counselling/counsellors. The main target group is made up of the leaders and professionals who work in the turbulent environment and whose well-being can be developed with this practical tool.