Perussuomalaisten europarlamentaarikoiden populistinen tyyli Euroopan parlamentissa: retorinen analyysi Teuvo Hakkaraisen ja Laura Huhtasaaren puheista
Savolainen, Joonas (2021)
Savolainen, Joonas
2021
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-10-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110207725
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110207725
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen kahden perussuomalaisen europarlamentaarikon – Teuvo Hakkaraisen ja Laura Huhtasaaren – hyödyntämää populistista tyyliä Euroopan parlamentin täysistunnoissa. Tutkielmani primääriaineisto koostuu Euroopan parlamentissa pidetyistä puheista aikavälillä 17.7.2019–18.12.2020. Työni tarkoituksena on selvittää, miten populistinen tyyli näyttäytyy Hakkaraisen ja Huhtasaaren retoriikassa.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii Benjamin Moffitin määrittelemä populistisen tyylin käsite. Moffit määrittää populismin erityiseksi poliittiseksi tyyliksi, jolle on ominaista kolme ydinpiirrettä: kansa-eliitti-vastakkainasettelu, kriisien ja uhkien performointi sekä niin sanottujen ”huonojen tapojen” hyödyntäminen poliittisessa diskurssissa. Tutkielmani tutkimusmenetelmänä sen sijaan toimii uuden retoriikan analyysi Chaïm Perelmanin kehittämän argumentaatioteorian muodossa.
Tutkielmani tulosten perusteella voidaan havaita, että Teuvo Hakkarainen ja Laura Huhtasaari erityisesti hyödyntävät populistista tyyliä Euroopan parlamentissa herättääkseen pelkoa erilaisten kriisien ja uhkakuvien muodostamisen kautta. Tämänkaltaisella oikeistopopulisteille tyypillisellä oppositiopolitiikalla pyritään horjuttamaan Euroopan unionin integraatiota sekä yleistä hyväksyttävyyttä ylikansallisena instituutiona. Erilaisten kriisien ja uhkien korostaminen niin ikään toimii Hakkaraiselle ja Huhtasaarelle keinona heikentää luottamusta poliittista eliittiä kohtaan. Näiden europarlamentaarikoiden mukaan Euroopan unionin poliittisen eliitin katsotaan olevan heikosti varautunut erilaisten kriisien ja uhkien ratkaisemiseen. Suurin eroavaisuus Hakkaraisen ja Huhtasaaren retoriikassa on niin sanottujen ”huonojen tapojen” hyödyntäminen: Hakkaraisen puheissa korostuu vahva poliittinen epäkorrektius, kun taas Huhtasaari ei hyödynnä vastaavaa tapaa. Argumentaatiotekniikat, joita Hakkarainen ja Huhtasaari hyödyntävät ovat pääosin todellisuuden rakenteeseen perustuvia argumentteja syy-seuraussuhteiden muodossa. Syy-seuraussuhteet sitoutuvat heillä erityisesti erilaisten kriisien ja uhkakuvien performointiin.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii Benjamin Moffitin määrittelemä populistisen tyylin käsite. Moffit määrittää populismin erityiseksi poliittiseksi tyyliksi, jolle on ominaista kolme ydinpiirrettä: kansa-eliitti-vastakkainasettelu, kriisien ja uhkien performointi sekä niin sanottujen ”huonojen tapojen” hyödyntäminen poliittisessa diskurssissa. Tutkielmani tutkimusmenetelmänä sen sijaan toimii uuden retoriikan analyysi Chaïm Perelmanin kehittämän argumentaatioteorian muodossa.
Tutkielmani tulosten perusteella voidaan havaita, että Teuvo Hakkarainen ja Laura Huhtasaari erityisesti hyödyntävät populistista tyyliä Euroopan parlamentissa herättääkseen pelkoa erilaisten kriisien ja uhkakuvien muodostamisen kautta. Tämänkaltaisella oikeistopopulisteille tyypillisellä oppositiopolitiikalla pyritään horjuttamaan Euroopan unionin integraatiota sekä yleistä hyväksyttävyyttä ylikansallisena instituutiona. Erilaisten kriisien ja uhkien korostaminen niin ikään toimii Hakkaraiselle ja Huhtasaarelle keinona heikentää luottamusta poliittista eliittiä kohtaan. Näiden europarlamentaarikoiden mukaan Euroopan unionin poliittisen eliitin katsotaan olevan heikosti varautunut erilaisten kriisien ja uhkien ratkaisemiseen. Suurin eroavaisuus Hakkaraisen ja Huhtasaaren retoriikassa on niin sanottujen ”huonojen tapojen” hyödyntäminen: Hakkaraisen puheissa korostuu vahva poliittinen epäkorrektius, kun taas Huhtasaari ei hyödynnä vastaavaa tapaa. Argumentaatiotekniikat, joita Hakkarainen ja Huhtasaari hyödyntävät ovat pääosin todellisuuden rakenteeseen perustuvia argumentteja syy-seuraussuhteiden muodossa. Syy-seuraussuhteet sitoutuvat heillä erityisesti erilaisten kriisien ja uhkakuvien performointiin.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8639]