Muunneltavat kodit : Näkökulmia asukaslähtöiseen ja kestävään asuntosuunnitteluun
Järveläinen, Olli (2021)
Järveläinen, Olli
2021
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-10-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110137583
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110137583
Tiivistelmä
Asuntosuunnittelu käy läpi suurta muutosta kaupunkeihin kohdistuvan muuttoliikkeen ja asumistapojen moninaistumisen myötä. Suomalaiseen asuntotuotantoon on kohdistunut 2010- ja 2020-luvuilla isoja paineita tuottaa kasvaviin kaupunkeihin paljon entistä tehokkaampia asuntoja ja asuntojen keskikoko on pienentynyt. Asuntosuunnittelun olisi samalla otettava huomioon ilmastokriisin asettamat realiteetit ja sopeuduttava entistä pienempiin päästöihin sekä myös entistä yksilöllisempiin elämäntapoihin yhä individualisoituvassa yhteiskunnassa. Tässä kandidaatintyössä tutkitaan, voidaanko muunneltavuudella ratkaista tätä asuntosuunnittelun kestävyyden ongelmaa. Lisäksi tutkitaan, millaisiin lopputuloksiin erilaisilla muunneltavuuden menetelmillä voidaan päästä.
Aihetta pohjustetaan analysoimalla aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Todetaan, että nykyasuntosuunnittelu pohjautuu edelleen pitkälti modernismin perinnölle. Asuntoja pyritään suunnittelemaan ennalta oletettujen asumisfunktioiden ohjaamana. Yhteiskunta ei kuitenkaan enää vastaa yhtenäiskulttuuria, joka vallitsi modernismin kehittymisen aikana. Asuntojen tulisi vastata entistä paremmin asukkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Kuitenkin kehitys on kulkenut entistä yksipuolisempaan suuntaan. Asuntojen pohjaratkaisut ovat yksipuolistuneet ja tehostuneet, mikä on johtanut asuntojen monikäyttöisyyden vähenemiseen. Modernistinen asuntosuunnittelu ohjaa vahvasti ihmisten asumistapoja. Jos asuntomarkkinoilla ei ole tarjolla vaihtoehtoja, uusia asumistapoja ei pääse muodostumaan.
Tutkimuksessa päädytään siihen, että asuntojen muunneltavuus voi mahdollistaa yksilöllisempää ja joustavampaa asumista sekä rakennusten paremman kestävyyden. Muunneltavuudella tarkoitetaan tässä kandidaatintyössä asunnon koon, tilajärjestyksen tai varustuksen muuntautumismahdollisuuksia, jotka voidaan toteuttaa suhteellisen pienin toimenpitein. Suunnittelemalla asunnot muunneltaviksi voidaan helpommin vastata yksittäisen asukkaan tarpeisiin ja asukas voi päästä osallistumaan asunnon suunnitteluun.
Tässä työssä muunneltavuuden menetelmiä tutkitaan analysoimalla esimerkkikohteita. Esimerkit jaettiin kategorioihin ”asunnon koon muunneltavuus” ja ”asunnon sisäinen muunneltavuus” muunneltavuuden laadun mukaan. Kategorioiden olennainen ero on se, että toisessa kategoriassa asunnon koko on muunneltavissa ja toisessa vain asunnon sisäinen järjestys. Kandidaatintyössä päädytään siihen, että asunnon sisäinen muunneltavuus vastaa helpommin yksittäisen asukkaan elämäntilanteiden muutoksiin, kun taas asunnon rajojen muunneltavuutta voidaan helpommin käyttää mahdollistamaan rakennuksen elinkaaren aikainen muuntojoustavuus. Muunneltavan asuntosuunnittelun konsepteja on kuitenkin hyvin erilaisia ja niillä voi olla hyvin erilaiset toiminnalliset mahdollisuudet. Muunneltavuus aiheuttaa yleensä myös haasteita esimerkiksi siinä, miten se toteutetaan kohtuullisin kustannuksin, tai miten muunneltavia asuntoja hallinnoidaan taloyhtiössä.
Tutkimuksessa päädytään myös siihen, että muunneltavat asuntoratkaisut eivät välttämättä mahdu nykyasuntorakentamisen tuotteistettuihin muotteihin. Vallitseva käsitys asunnoista on jäykkä eivätkä esimerkiksi kooltaan muunneltavat asunnot sopeudu siihen helposti. Muunneltavan asuntosuunnittelun erilaisilla konsepteilla olisi kuitenkin paikkansa individualisoituvaan yhteiskuntaan vastaamaan pyrkivässä asuntotuotannossa ja kysyntää on nykyistä tarjontaa enemmän. Tuottamalla heterogeenistä ja muunneltavaa asuntokantaa voidaan mahdollistaa ihmisten yksilölliset asumistavat sekä tuottaa kestävämpää kaupunkiympäristöä.
Aihetta pohjustetaan analysoimalla aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Todetaan, että nykyasuntosuunnittelu pohjautuu edelleen pitkälti modernismin perinnölle. Asuntoja pyritään suunnittelemaan ennalta oletettujen asumisfunktioiden ohjaamana. Yhteiskunta ei kuitenkaan enää vastaa yhtenäiskulttuuria, joka vallitsi modernismin kehittymisen aikana. Asuntojen tulisi vastata entistä paremmin asukkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Kuitenkin kehitys on kulkenut entistä yksipuolisempaan suuntaan. Asuntojen pohjaratkaisut ovat yksipuolistuneet ja tehostuneet, mikä on johtanut asuntojen monikäyttöisyyden vähenemiseen. Modernistinen asuntosuunnittelu ohjaa vahvasti ihmisten asumistapoja. Jos asuntomarkkinoilla ei ole tarjolla vaihtoehtoja, uusia asumistapoja ei pääse muodostumaan.
Tutkimuksessa päädytään siihen, että asuntojen muunneltavuus voi mahdollistaa yksilöllisempää ja joustavampaa asumista sekä rakennusten paremman kestävyyden. Muunneltavuudella tarkoitetaan tässä kandidaatintyössä asunnon koon, tilajärjestyksen tai varustuksen muuntautumismahdollisuuksia, jotka voidaan toteuttaa suhteellisen pienin toimenpitein. Suunnittelemalla asunnot muunneltaviksi voidaan helpommin vastata yksittäisen asukkaan tarpeisiin ja asukas voi päästä osallistumaan asunnon suunnitteluun.
Tässä työssä muunneltavuuden menetelmiä tutkitaan analysoimalla esimerkkikohteita. Esimerkit jaettiin kategorioihin ”asunnon koon muunneltavuus” ja ”asunnon sisäinen muunneltavuus” muunneltavuuden laadun mukaan. Kategorioiden olennainen ero on se, että toisessa kategoriassa asunnon koko on muunneltavissa ja toisessa vain asunnon sisäinen järjestys. Kandidaatintyössä päädytään siihen, että asunnon sisäinen muunneltavuus vastaa helpommin yksittäisen asukkaan elämäntilanteiden muutoksiin, kun taas asunnon rajojen muunneltavuutta voidaan helpommin käyttää mahdollistamaan rakennuksen elinkaaren aikainen muuntojoustavuus. Muunneltavan asuntosuunnittelun konsepteja on kuitenkin hyvin erilaisia ja niillä voi olla hyvin erilaiset toiminnalliset mahdollisuudet. Muunneltavuus aiheuttaa yleensä myös haasteita esimerkiksi siinä, miten se toteutetaan kohtuullisin kustannuksin, tai miten muunneltavia asuntoja hallinnoidaan taloyhtiössä.
Tutkimuksessa päädytään myös siihen, että muunneltavat asuntoratkaisut eivät välttämättä mahdu nykyasuntorakentamisen tuotteistettuihin muotteihin. Vallitseva käsitys asunnoista on jäykkä eivätkä esimerkiksi kooltaan muunneltavat asunnot sopeudu siihen helposti. Muunneltavan asuntosuunnittelun erilaisilla konsepteilla olisi kuitenkin paikkansa individualisoituvaan yhteiskuntaan vastaamaan pyrkivässä asuntotuotannossa ja kysyntää on nykyistä tarjontaa enemmän. Tuottamalla heterogeenistä ja muunneltavaa asuntokantaa voidaan mahdollistaa ihmisten yksilölliset asumistavat sekä tuottaa kestävämpää kaupunkiympäristöä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [6978]