Minne työpöytäni mahtuisi?: Case-analyysi kerrostalojen asuntosuunnittelun soveltuvuudesta etätyöhön

Abstract

Asukkaiden asumistarpeet muuttuvat jatkuvasti ajan kuluessa. Tarpeet muuttuvat elämäntilan-teiden vaihtuessa, esimerkiksi ikä, työtilanne ja elämän kulku tuo erilaisia vaatimuksia asumiselle. Uusin asumistottumusten muutostekijä on koronapandemian seurauksena lisääntynyt etätyöskentely. Tässä työssä käsitellään seitsemän case-kohteen avulla eri kerrostalojen asuntosuunnittelun soveltuvuutta eri intensiteetin etätyöskentelyn sekä asumisen yhdistämiseen. Tampere, Turku ja Helsinki ovat suomen muuttovoittoisimmat kaupungit, ja työ keskittyy tarkastelemaan noin 50–60 m2 huoneistoja näistä kaupungeista. Näillä alueilla asutaan tiiviisti ja pienten asuntojen kysyntä on suurinta. Tarkasteluaineisto on valittu kaikista kevään ja kesän 2021 aikana myynnissä olleista asuinhuoneistoista Turussa, Tampereella sekä Helsingissä. Nuoret 18–29-vuotiaat ovat kokeneet etätyönteon soveltuvan huonommin omaan asumismuotoon. Nuoret aikuiset toivovat lisää tilaa ja huoneita työntekoa varten, mikäli etätyö pysyy jatkuvana työmuotona. Pienet asunnot ovat osoittautuneet etätyöskentelyä varten sopimattomiksi, minkä takia sopivien työtä mahdollistavien huoneistoratkaisujen löytäminen on tärkeää. Työ koostuu neljästä osasta. Johdannossa esittelen työn aiheen sekä rakenteen. Toisessa osassa käsittelen asumistarpeiden muutoksien viimeaikaisia trendejä sekä asuintoimintojen määräämiä tilavaatimuksia. Kolmannessa osiossa analysoin asuinhuoneistojen kalustettavuutta asumista ja työntekoa varten. Käytän kalustettavuuden pohjana toisessa osassa määrittelemiäni kriteerejä. Viimeisessä neljännessä osassa pohdin analyysini tuloksia. Case-analyysi osoittaa, miten suuri vaikutus asuntosuunnittelulla on joustavuuden luojana. Joustavista ja neutraaleista asuinhuoneista koostuvat huoneistot mahdollistavat lukuiset eri työnteko- ja kalustusvaihtoehdot. Monissa näissä huoneistoissa kahden ihmisen oli mahdollista työskennellä samanaikaisesti. Etätyön kannalta toimimattomat huoneistot koostuivat tiloista, jotka on suunniteltu tiettyä asuintoimintoa varten. Näissä tiloissa työnteon ja asumisen yhteen sovittaminen oli haastavaa, miltei mahdotonta. Tilojen tarkka rajaus tiettyä toimintaa varten sekä liian pienet huonekoot tekivät huoneistoista vain yhdelle työntekijälle soveltuvia Etätyöskentelyä ja asumista varten suunnitellun huoneiston tulee olla neutraali ja joustava. Kun huoneistossa on joustavuutta tuovia lisäneliöitä, on kokonaisen työpisteen sijoittaminen huoneistoon mahdollista. Neutraali asuinhuoneisto mahdollistaa usean eri kalustusratkaisun huoneistossa sekä useamman työntekijän työskentelyn samanaikaisesti. Jotta uudet asumistottumukset pystyisivät ottamaan huomioon huoneistossa, tulee sen mahdollistaa moninaiset kalustusvaihtoehdot. Etätyönteon tilavaatimukset tulisi standardisoida, jotta työntekijän työhyvinvointi sekä oikeudet olisivat taattu. Standardisointi on tarpeellinen työnantajan sekä työntekijän välisissä keskusteluissa, mutta myös ohjeistava opas suunnittelijalle. Avain toimivaan asuntosuunnitteluun ei kuitenkaan ole tilojen erikoistaminen tiettyjä toimintoja varten, vaan laaja tilojen yleispätevyys.