Valoisampi putkiasunto: Päivänvalon hyödyntäminen yhteen suuntaan aukeavissa kerrostaloasunnoissa
Karsikas, Nanna (2021)
Karsikas, Nanna
2021
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-10-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110127536
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110127536
Tiivistelmä
Suomen uniikit valaistusolosuhteet luovat haastavan lähtökohdan päivänvalosuunnittelulle. Suurin osa päivistä on pilvisiä, jolloin ikkunoista pääsee sisälle enimmäkseen hajavaloa. Kaupunkiympäristössä päivänvalon puutteen riskiryhmässä ovat syvärunkoisten kerrostalojen yhteen suuntaan aukeavat asunnot, putkiasunnot. Päivänvalo pitää yllä ihmisen luonnollista rytmiä ja tehostaa työntekoa. Lisäksi ikkunasta avautuvat näkymät yhdistävät asunnon ulkopuoliseen maailmaan ja päivänvalon käyttö suunnittelussa tukee kestävää arkkitehtuuria. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää keinoja hyvän päivänvalaistuksen saavuttamiseen putkiasunnoissa.
Päivänvalosuunnittelun lähtökohta on rakentamismääräyskokoelma. Sen lisäksi suunnittelua ohjaavat rakennustietokortit. Toisessa luvussa perehdytään näistä löytyviin määräyksiin ja ohjeistuksiin, sekä verrataan niitä muihin pohjoismaihin, Viroon ja Iso-Britanniaan. Ohjaukset ja määräykset ovat hyvin suurpiirteisiä ja monella tapaa sovellettavissa. Tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, että tällä hetkellä Suomessa voimassa olevat määräykset ja ohjeet eivät riitä takaamaan putkiasuntoihin hyvää päivänvalaistusta. Tutkitut muiden maiden määräykset ja ohjeet antavat hyvää pohjaa Suomalaisten ohjeistusten kehittämiselle. Tärkein muutos olisi ilmastoperusteisen päivänvalon mallintamisen ottaminen päivänvalosuhteen tueksi. Tämä malli noudattaisi myös eurooppalaista päivänvalostandardia.
Kolmannessa luvussa perehdytään päivänvalo-olosuhteiden parantamiseen erilaisilla suunnitteluratkaisuilla. Runkosyvyys on pidettävä maltillisena ja huonekorkeus mahdollisimman korkeana. Pohjoisesta ei saada talvella lainkaan suoraa päivänvaloa, minkä vuoksi muita ilmansuuntia tulisi suosia. Aurinkosuojaus tulisi ottaa huomioon jo suunnittelun alkuvaiheissa itään, länteen ja etelään avautuvissa asunnoissa. Tutkimuksessa todettiin, että näitä päivänvalon kannalta hyviä suunnitteluratkaisuja ei voida toteuttaa, jos määräykset ja ohjeistukset eivät vahvasti tue niitä.
Neljännen luvun tapausanalyysissä katsotaan, miten päivänvaloon liittyvät määräykset ja ohjeistukset sekä -suunnitteluperiaatteet toteutuvat esimerkkiasunnoissa. Analysoinnin kohteena oli neljä suomalaista uudisasuntoa, joten analyysin tuloksia ei voida yleistää. Esimerkkiasunnot olivat pääosin liian syviä, etenkin jos parveke varjosti pääikkunaa. Ulkopuoliset esteet tai asunnon sijainti rakennuksessa vaikuttivat siihen, ettei asunnon suuntaamisella valoisaankaan ilmansuuntaan etelään olisi saatu aikaiseksi hyviä päivänvalo-olosuhteita. Tapausanalyysiä olisi kyetty syventämään edistyksellisemmillä päivänvalon mallintamismenetelmillä. Tapausanalyysillä kyettiin silti havainnollistamaan hyvin ja kaikille ymmärrettävästi putkiasunnon päivänvalon saannin ongelmia.
Päivänvalosuunnittelun lähtökohta on rakentamismääräyskokoelma. Sen lisäksi suunnittelua ohjaavat rakennustietokortit. Toisessa luvussa perehdytään näistä löytyviin määräyksiin ja ohjeistuksiin, sekä verrataan niitä muihin pohjoismaihin, Viroon ja Iso-Britanniaan. Ohjaukset ja määräykset ovat hyvin suurpiirteisiä ja monella tapaa sovellettavissa. Tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, että tällä hetkellä Suomessa voimassa olevat määräykset ja ohjeet eivät riitä takaamaan putkiasuntoihin hyvää päivänvalaistusta. Tutkitut muiden maiden määräykset ja ohjeet antavat hyvää pohjaa Suomalaisten ohjeistusten kehittämiselle. Tärkein muutos olisi ilmastoperusteisen päivänvalon mallintamisen ottaminen päivänvalosuhteen tueksi. Tämä malli noudattaisi myös eurooppalaista päivänvalostandardia.
Kolmannessa luvussa perehdytään päivänvalo-olosuhteiden parantamiseen erilaisilla suunnitteluratkaisuilla. Runkosyvyys on pidettävä maltillisena ja huonekorkeus mahdollisimman korkeana. Pohjoisesta ei saada talvella lainkaan suoraa päivänvaloa, minkä vuoksi muita ilmansuuntia tulisi suosia. Aurinkosuojaus tulisi ottaa huomioon jo suunnittelun alkuvaiheissa itään, länteen ja etelään avautuvissa asunnoissa. Tutkimuksessa todettiin, että näitä päivänvalon kannalta hyviä suunnitteluratkaisuja ei voida toteuttaa, jos määräykset ja ohjeistukset eivät vahvasti tue niitä.
Neljännen luvun tapausanalyysissä katsotaan, miten päivänvaloon liittyvät määräykset ja ohjeistukset sekä -suunnitteluperiaatteet toteutuvat esimerkkiasunnoissa. Analysoinnin kohteena oli neljä suomalaista uudisasuntoa, joten analyysin tuloksia ei voida yleistää. Esimerkkiasunnot olivat pääosin liian syviä, etenkin jos parveke varjosti pääikkunaa. Ulkopuoliset esteet tai asunnon sijainti rakennuksessa vaikuttivat siihen, ettei asunnon suuntaamisella valoisaankaan ilmansuuntaan etelään olisi saatu aikaiseksi hyviä päivänvalo-olosuhteita. Tapausanalyysiä olisi kyetty syventämään edistyksellisemmillä päivänvalon mallintamismenetelmillä. Tapausanalyysillä kyettiin silti havainnollistamaan hyvin ja kaikille ymmärrettävästi putkiasunnon päivänvalon saannin ongelmia.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8918]