Sosiaalityöntekijät päätöksentekijöinä sosiaalihuollon ja lastensuojelun asiakkuudensiirtojen rajapinnalla

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia perhesosiaalityön ja lastensuojelun rajapintaa. Tutkimus selvittää perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa työskentelevin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia asiakkuuden siirtopäätöksiin vaikuttavista tekijöistä sekä ajatuksia siitä, mitkä tekijät haastavat tai tukevat onnistunutta päätöksentekoa. Tutkimus perustuu sosiaalihuoltolaki uudistukseen, jonka tarkoitus oli vähentää lastensuojelun asiakasmäärää, mahdollistamalla tietyt lastensuojelun palvelut ehkäisevänä lastensuojeluna sosiaalihuollon asiakkaille.

Tutkimus toteutettiin eräässä Suomen keskisuuressa kaupungissa, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään useamman kunnan kesken. Tutkimus toteutettiin ryhmäkeskusteluina. Ryhmäkeskusteluihin osallistui yhteensä yhdeksän sosiaalityöntekijää sekä perhesosiaalityöstä että lastensuojelusta. Keskustelusta syntynyt aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.

Tämän tutkimuksen tulos vahvistaa jo aiemmin tutkimuksissa todettua ilmiötä siitä, että sosiaalihuollon ja lastensuojelun rajapintatyötä vaikeuttaa lakien limittyminen yhteen erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja lastensuojelun tarpeessa olevan lapsen kohdalla. Lastensuojelun palvelujen siirryttyä sosiaalihuoltoon, asiakkuudet perhesosiaalityössä ovat muuttuneet yhä haastavammiksi, kun taas lastensuojelun asiakkuudet ovat siirtyneet pääsääntöisesti sijaishuoltoon.

Siirtopäätöksissä sosiaalityöntekijät ovat melko yksin, ilman riittävää ohjeistusta ja yhteistyötä muiden sosiaalityöntekijöiden kanssa. Suuret asiakasmäärät, kiire ja paine tavoitteisiin pääsemisessä haastavat onnistunutta päätöksentekoa ja sitä kautta asiakkaan oikea-aikaisen, riittävän tuen saamista. Rajapinta nähdään harmaana vyöhykkeenä, johon asiakas voi hukkua ja jäädä kokonaan ilman tukea.