Priorisointikeskustelu Suomessa
Hintsala, Marjo (2021)
2021
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-10-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110077453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110077453
Tiivistelmä
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on maailman huippuluokkaa, mutta maailma ja yhteiskunta muuttuvat ja järjestelmä on uusien haasteiden edessä. Esimerkiksi medikalisaatio, väestön vanheneminen ja tutkimus- ja hoitovaihtoehtojen lisääntyminen lisäävät terveyspalveluiden kysyntää. Siksi yhteiskunnassa joudutaan miettimään, mitkä kaikki palvelut tarjotaan julkisista varoista.
Priorisoinnista on keskusteltu Suomessa ja maailmalla aktiivisemmin noin kolmekymmentä vuotta. Keskustelun taustaksi esittelen priorisoinnin teoriaa. Esimerkkeinä kahdesta erilaisesta priorisointimallista esittelen Oregonin ja Ruotsin mallit. Tutkimuksessa kävin systemaattisesti läpi Lääkärilehden priorisointia koskevat pääkirjoitukset vuosilta 1992–2021. Lisäksi täydensin aineistoa muulla Lääkärilehdessä ja muissa lähteissä käydyllä keskustelulla. Lääkärilehden pääkirjoitukset tarjoavat hyvän läpileikkauksen priorisointikeskusteluun, niissä viitataan ajankohtaisiin raportteihin ja seminaareihin. Toisaalta niissä näkyy myös priorisointikeskustelun haasteet: osa kirjoittajista ei pidä priorisointia välttämättömänä ainakaan toistaiseksi, vaan korostaa muun kehittämisen merkitystä. Useissa kirjoituksissa vaaditaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua yhteiskunnan arvoista, jotta priorisointia voidaan edistää. Varsinaisia konkreettisia ehdotuksia priorisointiin pääkirjoituksissa oli vähän, mikä johtunee kirjoitusten luonteesta ja rajatusta pituudesta.
Priorisointi nousee myös silloin tällöin valtakunnan mediaan, mutta laajaa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ei ole käyty. Koronaviruskriisissä yhden sairauden ehkäisemiseen ja testaukseen on laitettu ennennäkemättömät rahat ja priorisointi on noussut jälleen keskusteluun. Lääkärilehdessä on peräänkuulutettu terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittelyä, ja priorisoinnin konsensuskokouksen järjestämistä, mutta konkreettisia toimia ei ole vielä tehty.
Priorisointikeskustelua tulisi jatkaa yhteiskunnassa. Selvityksiä ja raportteja on julkaistu useita, mutta todellinen päätöksenteko ei ole onnistunut.
Priorisoinnista on keskusteltu Suomessa ja maailmalla aktiivisemmin noin kolmekymmentä vuotta. Keskustelun taustaksi esittelen priorisoinnin teoriaa. Esimerkkeinä kahdesta erilaisesta priorisointimallista esittelen Oregonin ja Ruotsin mallit. Tutkimuksessa kävin systemaattisesti läpi Lääkärilehden priorisointia koskevat pääkirjoitukset vuosilta 1992–2021. Lisäksi täydensin aineistoa muulla Lääkärilehdessä ja muissa lähteissä käydyllä keskustelulla. Lääkärilehden pääkirjoitukset tarjoavat hyvän läpileikkauksen priorisointikeskusteluun, niissä viitataan ajankohtaisiin raportteihin ja seminaareihin. Toisaalta niissä näkyy myös priorisointikeskustelun haasteet: osa kirjoittajista ei pidä priorisointia välttämättömänä ainakaan toistaiseksi, vaan korostaa muun kehittämisen merkitystä. Useissa kirjoituksissa vaaditaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua yhteiskunnan arvoista, jotta priorisointia voidaan edistää. Varsinaisia konkreettisia ehdotuksia priorisointiin pääkirjoituksissa oli vähän, mikä johtunee kirjoitusten luonteesta ja rajatusta pituudesta.
Priorisointi nousee myös silloin tällöin valtakunnan mediaan, mutta laajaa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ei ole käyty. Koronaviruskriisissä yhden sairauden ehkäisemiseen ja testaukseen on laitettu ennennäkemättömät rahat ja priorisointi on noussut jälleen keskusteluun. Lääkärilehdessä on peräänkuulutettu terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittelyä, ja priorisoinnin konsensuskokouksen järjestämistä, mutta konkreettisia toimia ei ole vielä tehty.
Priorisointikeskustelua tulisi jatkaa yhteiskunnassa. Selvityksiä ja raportteja on julkaistu useita, mutta todellinen päätöksenteko ei ole onnistunut.