”Tätä kautta päästään vaikuttamaan lasten ja nuorten asioihin” : Pienten kuntien osallistuminen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malliin

Abstract

Viime aikoina uutisissa on ollut esillä päiväkotien ja koulujen lakkauttaminen eritoten pienissä kunnissa. Lakkauttaminen liittyy suuremmassa mittakaavassa kunnan omiin paikallisiin haasteisiin ja kehittämiskohteisiin. Tällöin ratkaisuja voidaan hakea kansallisista ja kansainvälisistä malleista. Yhä useampi Suomen kunta on osallistunut mukaan UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malliin, jota toteutetaan ympäri maailmaa. Malli on siis rantautunut myös tänne Suomeen. Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia sitä, miksi pienet kunnat ovat osallistuneet malliin mukaan. Teoreettinen lähtökohta muodostuu kahdesta erillisestä kokonaisuudesta. Ensimmäisessä osuudessa tarkastellaan vertailevaa kasvatustiedettä, jonka keskiössä on kansallisten ja kansainvälisten mallien tai käytäntöjen siirtämistä kontekstista toiseen. Tämä luo hyvän pohjan toisen teoriaosuuden käsittelyyn, jossa paikallinen konteksti on tarkastelun kohteena. Paikallinen konteksti rakentuu pienten kuntien ympärille. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä neljästä puolistrukturoiduista haastattelusta, joista kolme on kunnan virkamiehen haastattelua ja yksi on UNICEFin asiantuntijan haastattelu. Aineistoa on täydentämässä lisäksi kyseisten kolmen kunnan kuntastrategiat. Haastattelut litteroitiin ja analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Virkamiesten ja UNICEFin asiantuntijan haastatteluita ei pidetä tässä tutkimuksessa samanveroisena, joten asiantuntijan haastattelua ei analysoitu samalla tavalla kuin virkamiesten haastatteluita. Ennen varsinaisia tutkimuksen tuloksia perehdytään Lapsiystävällinen kunta -malliin ja sen sisältämiin vaiheisiin. Tämän jälkeen pureudutaan keskeisiin tuloksiin, joita peilataan tämän tutkimuksen teoriaan ja kirjallisuuteen. Ensimmäinen tulososio käsittelee sitä, että kunnalla on halu edistää kunnan tasolla lasten oikeuksia. Toinen tulososio tarkastelee sitä, että malli on kokonaisvaltaisesti osana kunnan toimintaa eikä täten ole irrallinen osa. Kolmannen tulososion keskiössä on lapsiystävällisyydestä viestiminen ja kunnan vetovoimaisuuden lisääminen. Johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että malli ei ole irrallinen kunnan muusta toiminnasta, vaan se koskettaa koko kuntaa. Malli ei sisälly ainoastaan opetus- ja sivistystoimen tehtäviin, vaan se koskee myös muita kunnan toimialoja. Kuntien syy lähteä mukaan malliin ei ole yksiselitteinen, vaan taustalla on monia syitä. Kuitenkin lasten oikeuksien toteutuminen ja niiden edistäminen korostuu haastatteluissa kaikista eniten. Malli antaa kunnalle selkeälinjaisen rakenteen, jota kunta voi seurata johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti. Jatkotutkimuksen kannalta voisi olla mielekästä kohdentaa tarkastelu yksinomaan UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malliin, sillä malli itsessään on jo kiehtova tutkimuskohde. Muita ehdotuksia jatkotutkimukselle olisi kuntien virkamiesten näkökulman sijasta UNICEFin asiantuntijoiden käsitysten tutkiminen.