Suojelun tarpeessa? : Kysymys äänioikeuden ja täysi-ikäisyyden välisestä käsitteellisestä suhteesta
Lappi, Tuukka-Ilari (2021)
2021
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-10-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110057400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110057400
Tiivistelmä
Äänioikeus on keskeinen demokraattisen yhteiskunnan perusoikeus. Se on myös ainut perusoikeus, johon on asetettu ikäraja. Äänioikeusikäraja on vaihdellut vuosien varrella, ja se on tällä erää säädetty koskemaan kaikkia, jotka ovat vaalipäivään mennessä saavuttaneet 18 vuoden iän.
Äänioikeus katsotaan nykyisellään sidottavan täysi-ikäisyyden saavuttamiseen. Aiemmin äänioikeus on kuitenkin irrotettu täysi-ikäisyydestä ja vaalikelpoisuudesta käsitteellisesti. Tällöin on tehty selvä rajanveto äänioikeuden, täysi-ikäisyyden ja vaalikelpoisuuden välille. Täysi-ikäisyyttä ei kuitenkaan ole määritetty perustuslaissa. Siten sen muuttaminen ei vaadi perustuslainsäätämisjärjestystä. Sen sijaan äänioikeus on perustuslaissa yksilölle turvattu perusoikeus, minkä takia äänioikeusikärajan muuttaminen on tehtävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Jos äänioikeus olisi sidottu täysi-ikäisyyteen, se tarkoittaisi, että lakia holhoustoimesta muuttamalla voitaisiin kajota perusoikeuden henkilöpiiriin. On selvää, että näin ei voi olla.
Perustuslain (739/1999) 14 §:n ja 27.1 §:n sanamuodon perusteella on kuitenkin mahdollista tulkita, ettei äänioikeus ole täysin riippuvainen täysi-ikäisyydestä. Tämä etenkin, jos tarkastelemme vaalikelpoisuusiän määrittymistä äänioikeuden ja vajaavaltaisuuden kiellon kautta. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa keskeisen perustuslain tulkintaa ohjaavan hallituksen esityksen (309/1993) kanssa.
Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään äänioikeuden sisältöä ja sitä, miten se tulisi ymmärtää suhteessa täysi-ikäisyyden käsitteeseen. Keskeinen argumenttini on se, että äänioikeuden ja täysi-ikäisyyden välillä on käsitteellinen raja-aita. Tämä tarkoittaa, että äänioikeusikäraja ei ole riippuvainen kulloisesta täysi-ikäisyysikärajasta. Äänioikeuden ja täysi-ikäisyyden keskeinen käsitteellinen ero typistyy kysymykseen siitä, tuleeko äänioikeuden käytöltä suojella?
Äänioikeudessa on esitykseni perusteella kyse perusoikeudesta, johon on asetettu ikäraja. Siten äänioikeusikärajaa ei voi pitää riippuvaisena täysi-ikäisyysikärajan määrittämästä täysivaltaisuudesta, jonka funktio on suojella nuorta ryhtymästä sellaisiin oikeustoimiin, joiden sisältöä tai seurauksia hän ei täysin ymmärrä.
Äänioikeus katsotaan nykyisellään sidottavan täysi-ikäisyyden saavuttamiseen. Aiemmin äänioikeus on kuitenkin irrotettu täysi-ikäisyydestä ja vaalikelpoisuudesta käsitteellisesti. Tällöin on tehty selvä rajanveto äänioikeuden, täysi-ikäisyyden ja vaalikelpoisuuden välille. Täysi-ikäisyyttä ei kuitenkaan ole määritetty perustuslaissa. Siten sen muuttaminen ei vaadi perustuslainsäätämisjärjestystä. Sen sijaan äänioikeus on perustuslaissa yksilölle turvattu perusoikeus, minkä takia äänioikeusikärajan muuttaminen on tehtävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Jos äänioikeus olisi sidottu täysi-ikäisyyteen, se tarkoittaisi, että lakia holhoustoimesta muuttamalla voitaisiin kajota perusoikeuden henkilöpiiriin. On selvää, että näin ei voi olla.
Perustuslain (739/1999) 14 §:n ja 27.1 §:n sanamuodon perusteella on kuitenkin mahdollista tulkita, ettei äänioikeus ole täysin riippuvainen täysi-ikäisyydestä. Tämä etenkin, jos tarkastelemme vaalikelpoisuusiän määrittymistä äänioikeuden ja vajaavaltaisuuden kiellon kautta. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa keskeisen perustuslain tulkintaa ohjaavan hallituksen esityksen (309/1993) kanssa.
Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään äänioikeuden sisältöä ja sitä, miten se tulisi ymmärtää suhteessa täysi-ikäisyyden käsitteeseen. Keskeinen argumenttini on se, että äänioikeuden ja täysi-ikäisyyden välillä on käsitteellinen raja-aita. Tämä tarkoittaa, että äänioikeusikäraja ei ole riippuvainen kulloisesta täysi-ikäisyysikärajasta. Äänioikeuden ja täysi-ikäisyyden keskeinen käsitteellinen ero typistyy kysymykseen siitä, tuleeko äänioikeuden käytöltä suojella?
Äänioikeudessa on esitykseni perusteella kyse perusoikeudesta, johon on asetettu ikäraja. Siten äänioikeusikärajaa ei voi pitää riippuvaisena täysi-ikäisyysikärajan määrittämästä täysivaltaisuudesta, jonka funktio on suojella nuorta ryhtymästä sellaisiin oikeustoimiin, joiden sisältöä tai seurauksia hän ei täysin ymmärrä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8996]