Eihän meille tapahu mittään pahhaa?: Narratiivinen tutkimus 1990-luvun konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheiden lasten kokemuksista

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten konkurssi on muuttanut konkurssiin joutuneiden yrittäjien ja konkurssiperheiden lasten elämää. Tutkimuskysymykseni on, miten konkurssiyrittäjät ja konkurssiperheiden lapset kertovat elämästään ennen ja jälkeen konkurssin ja miten konkurssi on muuttanut heidän elämäänsä. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen. Tutkimukseni teoreettisena pohjana esittelen 1990-lamaa sekä tutkimukseni näkökulmasta keskeisiä käsitteitä lamaan ja konkursseihin liittyen. Tutkimukseni keskeinen menetelmäratkaisu on konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheiden lasten sanoitetun elämän kertomuksien nostaminen tutkimukseni aineiston hankinnan lähtökohdaksi. Aineiston keruun menetelmänä olen käyttänyt kerronnallista teemahaastattelua. Aineisto koostuu neljästä konkurssiyrittäjän haastattelusta ja neljästä konkurssiperheen lapsen haastattelusta. Aineiston analyysitapana on narratiivis-temaattinen analyysi.

Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että konkurssin tuomat taloudelliset vaikeudet ovat heijastuneet vanhempien parisuhteeseen ja mielenterveyteen ja sitä kautta myös lasten hyvinvointiin ja perhe-elämään sekä kodin tunneilmapiiriin. Konkursseilla on havaittu ollut olevan yhteyttä myös vanhempien eroamisiin ja vanhempien alkoholin käytön lisääntymiseen. Tutkimustulosten mukaan tulojen tippuminen ja ylivelkaantuminen ovat näkyneet konkreettisesti kotitaloustasolla. Taloudellisen tilanteen tekivät vaikeaksi suuret velat. Pahimmillaan konkurssiin joutunut yrittäjä menetti työpaikan, sosiaalisen aseman sekä kaiken varallisuuden ja luottotiedot. Konkurssiin joutuminen on aiheuttanut perheissä myös sosiaalista eristäytymistä ja häpeän tunnetta sekä takaajina olleiden sukulaissuhteiden katkeamista. Yrittäjät ovat kokeneet kohdanneensa oikeudellista vääryyttä, ja heillä on vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus.

Tutkimukseni tulosten mukaan konkurssiperheen lapset ovat joutuneet itsenäistymään varhain ilman kodin tukea. Konkurssi on ollut traumaattinen, vaiettu ja vaikea aihe yrittäjille ja lapsille. Siitä ei ole juurikaan puhuttu. Raha-asiat ovat aiheuttaneet konkurssiperheen lapsille ahdistusta myöhemmässä elämässä. Konkurssiperheen lapset ovat halunneet itselleen turvallisen ammatin ja säännöllisen palkkatyön. Avun saamisen vähäisyys ja 1990-luvun sosiaalimenojen leikkaukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti yrittäjien ja lasten elämään. Tutkimukseni pohjalta voidaan todeta, että konkurssien vaikutuksilla on ollut moniulotteiset ja pitkäkestoiset vaikutukset yrittäjien ja lasten elämään. Konkurssin vaikutuksista perheiden elämään tai konkurssin tehneiden yrittäjien lasten selviytymisestä ei ole tehty yhtään suoraa tutkimusta aikaisemmin. Asiaa on sivuttu joissakin tutkimuksissa, mutta se ei ole ollut tutkimuksien pääasia. Tutkimukseni pohjalta voidaan todeta, että konkurssien vaikutuksista olisi tarpeellista saada lisää tuoretta tutkimustietoa.