Kuka kaivaa pääministerin poliittisen haudan? Poliitikkojen ja toimittajien väliset suhteet viiden pääministerin aikana 1987–2010

Abstract

Tutkimus tarkastelee poliitikkojen ja toimittajien välisiä suhteita, politiikan journalismin muutosta ja median roolia politiikan päätöksenteossa. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on selvittää, miten poliitikkojen ja toimittajien väliset suhteet muuttuivat viiden pääministerin toimikausilla vuosina 1987–2010, ja mitä vaikutuksia tällä muutoksella on ollut poliittisen päätöksenteon ja politiikan julkisuuteen.

Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Miten poliitikkojen ja toimittajien väliset suhteet kehittyivät tarkastelujakson aikana, ja miten politiikan medioituminen on konkreettisesti vaikuttanut näihin suhteisiin? 2. Miten pääministerit onnistuivat julkisuuden hallinnassaan medioituneessa yhteis-kunnassa ja suhteessaan tabloidisoituneeseen mediaan? 3. Miten politiikan journalismi kehittyi ja muuttui osana median tabloidisoitumista, ja mikä on median vaikutus poliittiseen päätöksentekoon?

Yhteiskunnan medioituminen on kehityskulku, jossa median rooli ja painoarvo kasvavat poliittisessa päätöksenteossa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on lähinnä pohdittu median roolin merkittävyyttä politiikassa. Tämä väitöstutkimus tarkastelee asiaa päinvastaisesta suunnasta eli tutkii politiikan vaikutusta mediaan. Väitöstutkimus osoittaa, että poliitikot sopeutuivat hyvin politiikan julkisuuden muutokseen tarkastelujaksolla. Tutkimusaineiston perusteella päädytään näkemykseen, että poliitikot ovat itse asiassa yhteiskunnan medioitumiskehityksen eräänlaisia voittajia.

Tabloidisoitunut media käyttäytyy poliitikon kannalta ennalta-arvattavasti. Poliitikko pystyy rakentamaan oman mediastrategiansa, toimimaan sen mukaisesti ja jopa ohjailemaan mediaa ilman, että media kokee toiminnan suunnitelmallisena. Tutkimukseen haastateltu entinen ministeri kertoo käyttäneensä mediaa hyväkseen saadakseen tärkeän asian päätökseen tai nostaakseen jonkin toisen asian poliittiseen keskusteluun. Puolue voi suunnitella kokonaisen mediapäivän hyvin ajoitettujen, ennalta mietittyjen avausten sarjalla ennen eduskuntaryhmän kesäkokousta. Medialogiikka ohjaa poliittista päätöksentekoa, vaikka media ei sinänsä vaikuta päätösten sisältöön. Medialogiikka on ohjannut politiikan päätöksentekoa enenevässä määrin jo pääministeri Esko Ahon hallituksesta (1991–1995) lähtien. Medialla on rooli politiikan päiväjärjestyksen syntymisessä, mutta viime kädessä poliittiset päätökset tehdään tosiasiallisesti kabineteissa pienellä joukolla. Suomessa keskeisintä poliittista valtaa käyttävät pääministeri ja hänen ympärilleen ryhmittynyt ministerijoukko, sisäpiiri. Pääministeri ei voi elää ja toimia julkisuuden ulkopuolella, vaan hänen täytyy omaksua medioituneen yhteiskunnan reunaehdot hallitakseen julkisuutta. Poliitikot pystyvät ohjailemaan julkisuutta haluamaansa suuntaan: median hallinta on politiikassa suunnitelmallista, professionaalista.

Tutkimusaineiston perusteella toimittajien ja poliitikkojen suhteiden muutosta voi kuvata kolmiportaisesti: 1. Tabloidisaatio (1980-luvun loppu–1990-luku). Media kiinnostui poliitikoista henkilöinä. Poliitikon yksityiselämästä tuli kiinnostavaa, ja siitä tuli vallitseva uutiskriteeri koko mediassa. Poliitikkojen ja toimittajien suhteissa viilenemistä. 2. Medioituminen (2000-luku). Yhteiskunnan päätöksenteko muuttui mediavälitteiseksi. Medialla ei ole valtaa poliittisiin päätöksiin, mutta se pystyy nostamaan keskustelunaiheita politiikan agendalle. Poliitikkojen ja toimittajien suhteissa varovaisuutta. 3. Professionalisoituminen (2010-luku). Politiikka käyttää mediaa hyväkseen tuomalla keskusteluun asioita median haluamalla tavalla. Politiikka ja media käyttäytyvät samalla tavalla. Molemmat hyötyvät. Poliitikkojen ja toimittajien suhteissa normalisoituminen.

Vaalirahakohun aiheuttama välirikko poliitikkojen ja toimittajien välisissä suhteissa näyttäisi haastatteluaineiston perusteella liittyvän enemmän median muutokseen ja muuttuneisiin journalistisiin valintoihin kuin poliitikkojen ja toimittajien henkilökohtaisiin suhteisiin. Vaikka toimittajat korostivat julkisuudessa poliitikkojen ja toimittajien välisissä suhteissa etäisyyttä, politiikan journalismin itsenäisyyttä, länsimaistumista ja vastakkainasettelua, tutkimusaineistossa nämä eivät kuitenkaan nouse erityisen vahvoina esiin. Päinvastoin, haastatellut toimittajat ja poliitikot korostivat henkilökohtaisten suhteiden merkitystä.

This study examines the relations between politicians and journalists, the change in political journalism, and the role of the media in political decision-making. The research task of this study is to determine how relations between politicians and journalists changed during the five prime minister’s terms of office between 1987 and 2010, and what impact this change has had on the publicity of political decision-making and on political publicity.

The study has three research questions: 1. In what way did relations between politicians and journalists develop during the period under study, and how has medialization concretely affected these relationships? 2. How did the prime ministers succeed in managing publicity in such a medialized society and in their relationships with the tabloidized media? 3. How did political journalism develop and change as part of media tabloidization and what is the media’s impact on political decision-making?

The medialization of society is a process in which the media’s role and weight in political decision-making increases. Previous studies have mainly pondered the significance of the role of the media in politics. This doctoral thesis also takes the opposite perspective, i.e., examines the impact of politics on the media.

The thesis shows that politicians adapted well to the change in political publicity during the period under study. Based on the research data, politicians in fact seem to have emerged from the development of society’s medialization as some sort of winners. For them, the tabloidized media behaves predictably. Politicians are able to build their own media strategies, act accordingly, and even control the media without it seeing their actions as premeditated. A former minister interviewed for the study said he had used the media to his advantage to bring important issues to a close or to raise other issues for political debate. A political party is able to plan an entire media day with a series of well- timed, thought-out openings before the summer meeting of the parliamentary group. Even though the media does not actually influence the content of decisions, media logic guides political decision-making, and has increasingly done so since Prime Minister Esko Aho’s government (1991–1995). The media plays a role in creating the political routine, but ultimately political decisions are actually made in cabinets by a small group. In Finland, the most central political power is exercised by the Prime Minister and the ministerial group assembled around him/her; the inner circle. The Prime Minister cannot live or act outside the public eye, but must adopt the conditions of a medialized society in order to manage publicity. Politicians are able to steer publicity in the direction they want: in politics, media management is systematic, professional.

Based on the research data, the change in relations between journalists and politicians can be described as having three stages: 1. Tabloidization (late 1980s–1990s). The media became interested in politicians as individuals. The politician’s private life became interesting and became the dominant news item throughout the media. Relations between politicians and journalists cool off. 2. Medialization (2000s). Society’s decision-making became media-mediated. The media has no power to make political decisions, but can place discussion topics on the policy agenda. Relations between politicians and journalists become cautious. 3. Professionalization (2010s). Politics exploit the media by raising issues for debate in the way that the media wants. Politics and the media behave in the same way. Both parties benefit. Relations between politicians and journalists become normal.

Based on the interview material, the rift between politicians and journalists caused by the election money scandal seems to have had more to do with the change in the media and in journalistic choices than with the personal relationships between politicians and journalists. Although the journalists publicly emphasized distance and the independence, westernization and antagonism of political journalism in the relations between themselves and politicians, these issues do not particularly strikingly stand out in the research data. On the contrary, the journalists and politicians interviewed stressed the importance of personal relationships.