Exploring the Corporate Financial and Social Performance Relationship with Net Impact Method
Turunen, Jorma (2021)
Turunen, Jorma
Tampere University
2021
Teknis-taloudellinen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Business and Technology Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-11-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2137-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2137-6
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat ovat lisänneet keskustelua yritysten vastuusta näiden pirullisten ongelmien ratkaisemisessa - verojen maksun ja työllistämisen ei katsota enää riittävän yritysten rooliksi. Yritysvastuu jaetaan perinteisesti taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen. Yritysten vaikutuksia mittaavat talousmittarit ovat yksiselitteisiä ja vertailukelpoisia, mutta keinot mitata sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia perustuvat osin yritysten raportointiin omasta toiminnastaan. Lisäksi yritysten sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia objektiivisesti mittaavia menetelmiä on vähän, eivätkä ne näytä soveltuvan yritysvaikutusten parantamisen mittaamiseen.
Keskustelussa yritysvastuusta kasvu nähdään negatiivisena, koska sen uskotaan kuluttavan maapallon resursseja enemmän kuin nollakasvun. Yritysten kasvu on kuitenkin modernin talousjärjestelmän moottori. Kasvu on siis yleisen mielipiteen mukaan ristiriidassa yritysvastuun kanssa, vaikka yritysten kasvu onkin tärkeää monesta yhteiskunnan kehittämisen näkökulmasta. Tämän työn tavoite on ollut tutkia yrityksen taloudellisen menestyksen ja vastuullisuuden välistä suhdetta käyttäen uutta vastuullisuuden mittausmenetelmää.
Tutkimusote on hypoteettis-deduktiivinen ja käytetystä vastuullisuuden mittausmenetelmästä johtuen eksploratiivinen. Ensin tehtiin kirjallisuuskatsaus yritysvastuun historiaan ja nykytilaan, yritysvastuuseen vaikuttaviin tekijöihin, yritysvastuun mittausmenetelmiin sekä yrityksen kasvuun, erityisesti nopeaan kasvuun ja kasvun esteisiin. Empiirisessä osuudessa käytettiin tutkimusaineistona Suomen teknologiateollisuuden pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden taloudelliset tunnusluvut saatiin vuosilta 2014-2018 ja joiden vaikutukset on mitattu nettovaikutus-menetelmällä vuonna 2018. Nettovaikutusmenetelmässä yritysvastuu jaetaan ympäristö-, terveys-, yhteiskunta- ja tiedon osa-alueisiin. Yrityksen taloudelliset tunnusluvut ja se, onko yritys palvelu- vai tuoteyritys, olivat riippumattomia muuttujia, joilla selitettiin yrityksen nettovaikutusta ja sen neljää eri osa-aluetta monimuuttujaregressiolla. Nettovaikutuksen ja sen osa-alueiden eri vuosien regressiomalleja vertailtiin keskenään. Yrityksen nopean kasvun ja palveluistumisen vaikutusta nettovaikutukseen ja sen osa-alueisiin tutkittiin lisäksi erikseen vertailemalla eri yritysryhmien nettovaikutusten ja sen osa-alueiden keskiarvoja keskenään.
Havaittiin, että vastuullisuuden eri osa-alueita, ympäristö, terveys, yhteiskunta ja tieto, voidaan selittää osin eriävillä taloudellisilla mittareilla. Siksi yritysvastuullisuuden osa-alueita, tai jopa niiden yksittäisiä mittareita, tulisi tarkastella erillisinä, jotta yritysvastuullisuudesta ja sen edelleen kehittämisestä voitaisiin rakentaa kokonaiskuva. Niin ikään havaittiin, että viiveet yritysvastuun kehittämistoimenpiteestä sen näkymiseen konkreettisena mitattavissa olevana lukuna, näyttävät olevan eripituisia yritysvastuun eri osa-alueilla. Aikaisemmassa tutkimuksessa on kuitenkin tutkittu pääasiallisesti kokoomamittareita ja yleisin viive on ollut yksi vuosi. Pisimpinä viiveet näyttivät esiintyvän terveys- ja tiedon tuottamisen osa-alueilla ja lyhimpinä ympäristö- ja yhteiskunta-osa-alueilla. Vastuullisuuden parantamisen optimoinnissa tämä vaikuttaa parannettavien osa- alueiden valintaan, kun on ensin mitattu eri osa-alueiden vastuullisuus sekä niiden nettovaikutus.
Vastuullisuusstrategian suunnittelussa on myös otettava huomioon osa-alueen ristikkäisvaikutukset muille osa-alueille. Esimerkiksi ympäristöhaitan pienentäminen voi vaikuttaa viiveellä terveysvaikutusten ja yhteiskunnallisten vaikutusten positiiviseen kehitykseen. Vastuullisuuden kehittäminen edellyttää yritykseltä investointeja, mikä puolestaan edellyttää slack resources-teorian mukaisesti aiempaa taloudellista menestystä, jotta investointeihin riittäisi resursseja. Tämä puolestaan edellyttää kasvua yrityksen elinkaaren jossain vaiheessa, vaikka kasvun suorasta vaikutuksesta vastuullisuuteen ei saatukaan tässä tutkimuksessa näyttöä.
Tulokset osoittavat siis, että kokoomamittarit eivät sovi yrityksen vastuullisuusstrategian suunnitteluun. Aikaisempaa tutkimusta pystyttiin kuitenkin tukemaan siten, että palveluyritysten vastuullisuus näyttäisi olevan korkeammalla tasolla kuin tuoteyritysten sekä tuloksella, jonka mukaan yrityksen taloudellista menestystä yleisimmin kuvaavan mittarin, kokonaispääoman tuoton (ROA) ja vastuullisuuden suhde on positiivinen. Tämä tukee johtopäätöstä, jonka mukaan nettovaikutus-menetelmä näyttäisi siis olevan käyttökelpoinen työkalu yritysvastuullisuuden mittaamiseen ja sitä kautta yrityksen vastuullisuusstrategian kehittämiseen.
Keskustelussa yritysvastuusta kasvu nähdään negatiivisena, koska sen uskotaan kuluttavan maapallon resursseja enemmän kuin nollakasvun. Yritysten kasvu on kuitenkin modernin talousjärjestelmän moottori. Kasvu on siis yleisen mielipiteen mukaan ristiriidassa yritysvastuun kanssa, vaikka yritysten kasvu onkin tärkeää monesta yhteiskunnan kehittämisen näkökulmasta. Tämän työn tavoite on ollut tutkia yrityksen taloudellisen menestyksen ja vastuullisuuden välistä suhdetta käyttäen uutta vastuullisuuden mittausmenetelmää.
Tutkimusote on hypoteettis-deduktiivinen ja käytetystä vastuullisuuden mittausmenetelmästä johtuen eksploratiivinen. Ensin tehtiin kirjallisuuskatsaus yritysvastuun historiaan ja nykytilaan, yritysvastuuseen vaikuttaviin tekijöihin, yritysvastuun mittausmenetelmiin sekä yrityksen kasvuun, erityisesti nopeaan kasvuun ja kasvun esteisiin. Empiirisessä osuudessa käytettiin tutkimusaineistona Suomen teknologiateollisuuden pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden taloudelliset tunnusluvut saatiin vuosilta 2014-2018 ja joiden vaikutukset on mitattu nettovaikutus-menetelmällä vuonna 2018. Nettovaikutusmenetelmässä yritysvastuu jaetaan ympäristö-, terveys-, yhteiskunta- ja tiedon osa-alueisiin. Yrityksen taloudelliset tunnusluvut ja se, onko yritys palvelu- vai tuoteyritys, olivat riippumattomia muuttujia, joilla selitettiin yrityksen nettovaikutusta ja sen neljää eri osa-aluetta monimuuttujaregressiolla. Nettovaikutuksen ja sen osa-alueiden eri vuosien regressiomalleja vertailtiin keskenään. Yrityksen nopean kasvun ja palveluistumisen vaikutusta nettovaikutukseen ja sen osa-alueisiin tutkittiin lisäksi erikseen vertailemalla eri yritysryhmien nettovaikutusten ja sen osa-alueiden keskiarvoja keskenään.
Havaittiin, että vastuullisuuden eri osa-alueita, ympäristö, terveys, yhteiskunta ja tieto, voidaan selittää osin eriävillä taloudellisilla mittareilla. Siksi yritysvastuullisuuden osa-alueita, tai jopa niiden yksittäisiä mittareita, tulisi tarkastella erillisinä, jotta yritysvastuullisuudesta ja sen edelleen kehittämisestä voitaisiin rakentaa kokonaiskuva. Niin ikään havaittiin, että viiveet yritysvastuun kehittämistoimenpiteestä sen näkymiseen konkreettisena mitattavissa olevana lukuna, näyttävät olevan eripituisia yritysvastuun eri osa-alueilla. Aikaisemmassa tutkimuksessa on kuitenkin tutkittu pääasiallisesti kokoomamittareita ja yleisin viive on ollut yksi vuosi. Pisimpinä viiveet näyttivät esiintyvän terveys- ja tiedon tuottamisen osa-alueilla ja lyhimpinä ympäristö- ja yhteiskunta-osa-alueilla. Vastuullisuuden parantamisen optimoinnissa tämä vaikuttaa parannettavien osa- alueiden valintaan, kun on ensin mitattu eri osa-alueiden vastuullisuus sekä niiden nettovaikutus.
Vastuullisuusstrategian suunnittelussa on myös otettava huomioon osa-alueen ristikkäisvaikutukset muille osa-alueille. Esimerkiksi ympäristöhaitan pienentäminen voi vaikuttaa viiveellä terveysvaikutusten ja yhteiskunnallisten vaikutusten positiiviseen kehitykseen. Vastuullisuuden kehittäminen edellyttää yritykseltä investointeja, mikä puolestaan edellyttää slack resources-teorian mukaisesti aiempaa taloudellista menestystä, jotta investointeihin riittäisi resursseja. Tämä puolestaan edellyttää kasvua yrityksen elinkaaren jossain vaiheessa, vaikka kasvun suorasta vaikutuksesta vastuullisuuteen ei saatukaan tässä tutkimuksessa näyttöä.
Tulokset osoittavat siis, että kokoomamittarit eivät sovi yrityksen vastuullisuusstrategian suunnitteluun. Aikaisempaa tutkimusta pystyttiin kuitenkin tukemaan siten, että palveluyritysten vastuullisuus näyttäisi olevan korkeammalla tasolla kuin tuoteyritysten sekä tuloksella, jonka mukaan yrityksen taloudellista menestystä yleisimmin kuvaavan mittarin, kokonaispääoman tuoton (ROA) ja vastuullisuuden suhde on positiivinen. Tämä tukee johtopäätöstä, jonka mukaan nettovaikutus-menetelmä näyttäisi siis olevan käyttökelpoinen työkalu yritysvastuullisuuden mittaamiseen ja sitä kautta yrityksen vastuullisuusstrategian kehittämiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4907]