Työyhteisötaidot ja niiden johtaminen turvallisuusviranomaisissa : Strategisen henkilöstöjohtamisen näkökulma

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten turvallisuusviranomaisten työntekijöiden työyhteisötaitojen johtamista strategisen henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisestä ilmiöstä käytetään termiä työyhteisötaito, joka pohjautuu Smithin, Organin ja Nearin 1983 määrittelemään englanninkieliseen käsitteeseen Organizational Citizenship Behavior. Tutkimuksen päämääränä on ymmärtää, miten turvallisuusviranomaisorganisaatioiden työntekijöiden työyhteisötaitoja johdetaan osana strategisen henkilöstöjohtamisen kokonaisuutta. Tutkimuksen avulla pyritään myös kartoittamaan julkisen sektorin turvallisuusviranomaisten Poliisin, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen työssä tarvittavia keskeisiä työyhteisötaitoja sekä selvittämään ilmiöön turvallisuusviranomaisten organisaatioissa liittyviä erityispiirteitä.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty haastattelumenetelmän avulla haastattelemalla turvallisuusviranomaisten eri yksiköiden strategisen henkilöstöjohtamisen suunnittelusta, ohjaamisesta ja johtamisesta vastaavia ammattilaisia. Haastattelumateriaali on analysoitu haastattelunanalyysimenetelmän avulla Ruusuvuoren, Nikanderin ja Hyvärisen haastattelunanalyysimallia mukaillen.

Tutkimus osoitti, ettei työyhteisötaitoja ole täysin tunnistettu omaksi käsitteelliseksi johdettavaksi kokonaisuudekseen turvallisuusviranomaisten organisaatioissa, vaan että niitä johdetaan osana muuta johtamista. Tutkimuksen tulosten mukaan työyhteisötaitoja pidetään erittäin tärkeinä turvallisuusviranomaisten strategisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tutkimuksessa myös selvisi, että turvallisuusviranomaisten työn keskeiset työyhteisötaidot ovat pääosin hyvin samankaltaisia, mitä muissakin organisaatioissa. Keskeisenä työyhteisötaitona erottui käskyjen, ohjeiden ja määräysten noudattaminen. Yksi keskeinen tulos on, ettei käskyjohtamisen katsota vaikuttavan negatiivisesti työntekijöiden työyhteisötaitoihin operatiivisilla ja vaativilla työtehtävillä, kun taas arjen normaalissa työssä se vaikuttaa työntekijään negatiivisesti.

This thesis studies the management of organizational citizenship behavior in the Finnish security authorities from the perspective of strategic human resource management. The key phenomenon in the study is the English term ”Organizational Citizenship Behavior”, as defined in 1983 by Smith, Organ and Near. The aim of the research is to understand the ways in which the organizational citizenship behavior is directed as part of the strategic human resource management within the organizations and staff of the safety authorities. This study aims to survey the essential skills in organizational citizenship behavior required in the Finnish public sector safety authorities, namely the Police, the Defence Forces and the Border Guard, as well as to examine the special features of the phenomenon within these safety organizations.

This is a qualitative study, the material of which was collected by interviewing professionals from various units in the safety authorities, who are responsible for planning, directing or management. The material from the interviews was then studied using an analysis model by Ruusuvuori, Nikander and Hyvärinen.

The study shows that organizational citizenship behavior is not fully recognized as an independent, manageable whole in the safety authorities’ organizations, but that it is managed as part of other management. According to the results, organizational citizenship behavior is highly regarded in achieving the strategic goals of the safety authorities. The study also reveals that the essential skills in organisational citizenship behavior of the safety authorities are mainly very similar to those of other organizations. A key skill in organizational citizenship behavior is following commands, instructions and orders. One of the main results of the study is that commanding leadership has no negative effect on the workers’ organizational citizenship behavior when it comes to operative and demanding work tasks, whereas in the normal day-to-day work it does affect negatively.