Kamppailu katukuvasta : Visuaaliset viestit gentrifikoituneessa Pispalassa

Abstract

Tampereen Pispala on maisemistaan, puutaloidyllistään sekä alueelle asettuneesta kulttuuritoiminnasta tunnettu vanha työläiskaupunginosa. 1960-1980-luvuilla alue päästettiin kuitenkin rapistumaan, minkä seurauksena sen alkuperäinen, vähävarainen väestö joutui muuttamaan ja tilalle tulivat aluetta uudistaneet, varakkaammat asukkaat. Vanhaa rakennuskantaa puretaan edelleen ja paikalle kohoaa moderneja asuintaloja, jotka muuttavat alueen yleisilmettä radikaalisti. Nykyisin vahvasti gentrifikoituneella alueella elää sekä ylimpiin että alimpiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä, mikä aiheuttaa kitkaa niin tilakiistojen kuin julkisten alueiden käytön muodossa.

Tässä tutkielmassa perehdytään gentrifikoituneen alueen katukuvassa näkyviin visuaalisiin viesteihin semioottisen kielen funktioiden mallin avulla. Funktiot jaetaan konatiivisiin, faattisiin, emotiivisiin ja poeettisiin. Tilaa tarkastellaan myös kerrostuman ja referenssin käsitteen kautta. Aineisto on kerätty Ylä- ja Ala-Pispalan sekä Santalahden alueilta neljällä eri havainnointikerralla keväinä 2020 ja 2021. Alueelta otetut 77 valokuvaa toimivat havainnoinnin tukena.

Analyysin perusteella Pispalassa on havaittavissa alkuperäisen semioottisen työläis-Pispalan päälle muodostuneet kolme kerrostumaa: uudisrakentaminen, hallinto ja katukulttuuri, joiden rajoille konfliktitilanteet paikantuvat. Katukuvaa määrittävät erityisesti faattiset ja konatiiviset viestit, joiden kautta tilan hallinta ilmentyy. Alueen katukuvasta ja sen estetiikasta on eri asukasryhmien välillä runsaasti erimielisyyksiä. Pispalan katukuvaa hallitsee kuitenkin selvästi keskiluokka, jonka lähettämät viestit ovat normalisoituneet lähes huomaamattomiksi. Katukulttuuri näyttäytyy yksityisen omaisuuden ja julkisen tilan hallinnan keinoja ja rajoja kyseenalaistavana, kotonaan olevana ilmiönä Pispalassa. Hallinnollinen taso puolestaan ylläpitää ja vahvistaa keskiluokkaisia normeja ja ideaaleja. Yleisesti häiriönä pidetyt katukulttuuriset merkit kuten graffitit eivät juuri haasta alueen ilmettä uudisrakentamisen muodostaessa selvästi suuremman uhan. Perinteinen Pispala uusintuu jossain määrin sekä kulttuurisesti että esteettisesti referenssin avulla, jota ilman kulttuurin ja idyllisen yleisilmeen katoaminen olisi täydellisempää.