Lapsen asema lastensuojelulaitosten valvontajärjestelmässä: Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus lasten osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta laitosten valvontatoiminnassa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen lastensuojelun laitoshoidon valvontatoimintaa sekä sijoitettujen lasten osallisuutta ja kuulluksi tulemista lastensuojelulaitosten valvonnassa. Lastensuojelun laitoshoitoa kuvaan tutkielmassa käsitteillä lastensuojelulaitos sekä sijaishuoltoyksikkö. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten osallisuus ja kuulluksi tuleminen toteutuvat laitosten valvontatoiminnassa sekä mitkä tekijät rajoittavat ja edistävät osallisuuden toteutumista. Tutkielman pyrkimyksenä on ymmärtää sijoitettuna olleiden kokemusmaailmaa ja todellisuutta lastensuojelulaitoksissa toteutettavasta valvonnasta sekä selvittää, miten sijoitettuja lapsia ja nuoria kuullaan ja osallistetaan valvontatoiminnassa.

Tutkielma pohjautuu lastensuojelulaitoksiin sijoitettuina olleiden henkilöiden haastatteluihin, joista kaikki ovat olleet haastatteluhetkellä iältään 18–25-vuotiaita. Haastateltavat henkilöt olen saanut aikaisemman työni sekä lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuu ry:n kautta. Haastatteluun on osallistunut yhteensä kuusi lastensuojelulaitoksiin sijoitettuna ollutta henkilöä. Haastateltavat ovat olleet sijoitettuna joko yhteen tai useampaan lastensuojelulaitokseen eri puolella Suomea vuosien 2010–2020 aikana. Haastateltavilta olen saanut omakohtaisia kokemuksia osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta lastensuojelulaitosten valvontatoiminnassa.

Tutkielmassa keskeisinä teemoina ovat lastensuojelulaitosten valvonta sekä osallisuus ja kuulluksi tuleminen. Lainsäädäntö ja lapset oikeudet muodostavat myös keskeisen ulottuvuuden tutkielmassani. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä on hyödynnetty teemahaastattelua. Tutkielma on lähestymistavaltaan fenomenologinen, jossa tutkitaan ihmisten kokemuksia maailmasta. Fenomenologisen tutkimuksen keskiön muodostaa yksilö ja hänen kokemuksensa, joka pitää sisällään kaiken aiemmin koetun. Analyysinä on toiminut sisällönanalyysi, jonka avulla olen analysoinut tutkittavaan ilmiöön liittyviä sisältöjä ja rakenteita. Sisällön analyysin avulla olen pyrkinyt muodostamaan systemaattisen ja kattavan kuvauksen aineistoon liittyvistä sisällöistä.

Tutkimustulokset osoittavat, että lastensuojelulaitoksiin sijoitettuja lapsia osallistetaan ja kuullaan valvontatoiminnassa vähäisessä määrin. Laitosten valvonta pohjautuu pääasiassa erilaisiin virallisiin dokumentteihin ja työntekijöiden haastatteluihin. Lasten osallisuutta ja kuulluksi tulemista näyttävät tutkimustulosten valossa rajoittavan pelko, aikuisten asenteet, puutteelliset vuorovaikutustaidot sekä työntekijöiden kiire ja ajan puute. Osallisuutta ja kuulluksi tulemista puolestaan edistävät turvallisuuden tunne, suotuisa ympäristö, epävirallinen tilanne, kohtaaminen ja kunnioittaminen, lapsen kokemuksiin vakavasti suhtautuminen sekä lapsilähtöisten menetelmien hyödyntäminen.