"Jos vois puhua vaikka formuloista välillä tai tehrä jotain muuta siinä samalla" -Tutkimus miesten kokemuksista tahattomasta lapsettomuudesta ja vertaistuesta

Abstract

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa miesten tahattoman lapsettomuuden kokemusta. Lääketieteellisesti tahaton lapsettomuus määritellään, kun lasta on yritetty suunnitellusti yli vuoden ajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Lapsettomuus voidaan jakaa primaariseen ja sekundaariseen lapsettomuuteen. Primaarissa lapsettomuudessa raskaus ei ole koskaan alkanut. Sekundaarisessa lapsettomuudessa uusi raskaus ei ala. Tarkastelen, miten tahaton lapsettomuus muokkaa tahattomasti lapsettomien miesten arkikokemuksia sekä selvitän, miten tahattomasti lapsettomat miehet näkevät vertaistuen. Tahaton lapsettomuus on ongelma, jonka seuraukset ovat moniulotteiset. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys perustuu miesten tahattoman lapsettomuuden tutkimukseen, mies-, maskuliinisuus- ja isyystutkimukseen sekä vertaistuen tutkimukseen tahattoman lapsettomuuden kokemuksessa. Tutkimusaineistona on yhdeksän tahatonta lapsettomuutta kohdanneen miehen puolistrukturoitua haastattelua? Tutkimusmenetelmänä on fenomenologinen kokemuksen tutkimus, jota jatkan analysoiden sisällönanalyysin avulla jäsentäen kokemusryppäät havainnoiksi, keskeisiksi kiteytyksiksi ja lopulta pääteemoiksi eli kokemuskokonaisuuksiksi. Kokemuskokonaisuuksia muodostui kaikkiaan kuusi, joista ensimmäiset neljä jäsentävät miehen tahattomasta lapsettomuudesta kumpuavia ilmiöitä ja kaksi kokemuskokonaisuutta selittävät, miten miehet kokevat vertaistuen tahattomaan lapsettomuuteen. Tahaton lapsettomuus saa aikaan surua ja murtuneisuutta, jolla tarkoitan pysyvää sosiaalista elintilaa rajoittavaa tilaa. Tahaton lapsettomuus saa aikaan hyvinkin erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa puuttumista intiimeihin asioihin. Se aiheuttaa ahdistusta, vieraantumista ja ulkopuolisuuden kokemuksia ja on omiaan korostamaan oman intimiteetin suojaamista. Tahaton lapsettomuus on edelleen tabu, mikä aiheuttaa vaikenemista. Arki, puolison tuki, yleinen tietämys ilmiön yleisyydestä ja vertaistuki ovat keinoja selvitä kokemuksesta. Julkisen ja yksityisen sairaanhoidon välillä miehet kokevat merkittäviä eroja saamassaan kohtelussa. Haastateltavat olivat osallistuneet vertaistukeen, mutta se aiheutti myös epäilyjä. Kaikkiaan miehet toivovat omia vertaistukiryhmiä, joissa toimintamuodot olisivat miehille sopivia. Perinteisesti miehet on nähty arjessa toimijoina, ei niinkään tunnekokemusten sanoittajina. Sosiaalipoliittisesti työelämän sääntöjen uudistus ja yhtenevät käytänteet, jotka huomioivat tahattoman lapsettomuuden, olisivat omiaan auttamaan miehiä kokemuksessa. Julkisen sektorin tahattoman lapsettomuuden hoitoa tulisi kehittää asiakaslähtöiseksi palveluksi, jossa huomioidaan miesten henkisen jaksamisen tukeminen. Miehille tulisi tarjota omia vertaistukiryhmiä, joiden toiminnassa huomioitaisiin yksinomaan miehet ja heistä lähtevät vertaistukitarpeet.