”Me ollaan tukemassa ihmisiä, me ei olla korjaamassa niitä” : Työelämävalmentajien kokemuksia psykologisten perustarpeiden tyydyttymisestä työelämävalmennuksessa

Abstract

Itsemääräämisteoria on yksi tämän päivän merkittävimmistä itseensä tutustumisen ja motivaatiotutkimuksen teorioista. Yksi teorian alateorioista on psykologisten perustarpeiden teoria. Teorian mukaan jokaisella ihmisellä on ominaisuuksiin ja kulttuuriin katsomatta kolme psykologista perustarvetta, jotka ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Autonomia voidaan suomentaa toiminnan omaehtoisuutena. Lähtökohtana on, että yksilö saa valita itse tavoitteensa ja päättää tekemisistään itsenäisesti omien henkilökohtaisten arvojensa ja mielenkiintonsa mukaan. Kyvykkyyden perustarpeeseen liittyy vahva tunne yksilön osaamisesta, oppimisesta ja aikaansaamisesta vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Yhteenkuuluvuus viittaa perimmäiseen tarpeeseen olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Teorian useat tutkimukset todentavat, että kyseisten psykologisten perustarpeiden tyydyttyessä yksilö kokee elämässään henkistä hyvinvointia.

Työelämän jatkuvassa kehityksessä yksilöiden henkisen hyvinvoinnin merkitys korostuu. Hyvinvointiin vaikuttaa keskeisesti työssäkäyvien hyvä työkyky ja osaamisen jatkuva kehittäminen. Vuorovaikutuksellisen työelämävalmennuksen on todettu mahdollistavan sekä työntekijöiden, että työyhteisöjen uudistumista sekä henkistä hyvinvointia työelämän muutosten keskellä. Osaavat työelämävalmentajat mahdollistavat valmennettaville sekä taidon tunnistaa omat voimavaransa, osaamisensa ja osaamisensa kehittämistä. Työelämän muutoksen tueksi valmentajat myös mahdollistavat valmennettavien tavoitteiden asettamisen yhdessä heidän kanssaan.

Tässä sosiaalipsykologian pro gradu –tutkielmassa tarkastelen työelämävalmentajien kokemuksia psykologisten perustarpeiden tyydyttymisestä työelämävalmennuksessa. Aineistona toimii Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston Työelämävalmentajien haastattelut vuosilta 2008–2010. Tässä tutkielmassa analysoin sekä ra-portoin kymmenen työelämävalmentajan haastattelut teorialähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa teoreettisena viitekehyksenä toimii psykologisten perustarpeiden teoria.

Tutkimustulosten mukaan työelämänvalmentajat kokivat, että sekä heidän omat, että valmennettavien psykologiset perustarpeet oli mahdollista tyydyttää työelämävalmennuksen eri vaiheissa. Tyydyttymistä tukivat mm. tarpeiden tunnistaminen, dialogi, osallistaminen, vahvistavan ja luottamuksellisen ilmapiiriin rakentaminen ja tunne siitä, että asioita edistettiin aidosti yhdessä. Kun valmentajat kokivat onnistuneensa tyydyttämään sekä omat että valmennettavien psykologiset perustarpeet, tilanteet näyttäytyivät heille parhaimmillaan valmennuksen osapuolten oivalluksen ja henkisen kasvun hetkinä. Valmentajat kokivat, että sekä heidän omansa, että valmennettavien psykologiset perustarpeet laiminlyötiin, kun valmennuksen tilaajat eivät sitoutuneet noudattamaan edellä mainittuja asioita. Laiminlyönti ilmeni valmentajille muutosvastarintana valmennettavien taholta. Pahimmillaan psykologisten perustarpeiden laiminlyönti aiheutti työelämävalmentajien kokemusten mukaan pahoinvointia.

Työelämävalmentajat ovat tulevaisuudessa tärkeä voimavara yksilöiden itseohjautuvuutta, vapautta ja vastuutta korostavan ja jatkuvasti muuttuvan työelämän keskellä. Tutkielma antaa käsityksen siitä, miten työelämävalmentajat pyrkivät edistämään psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä työelämävalmennuksessa ja näin lisäämään henkistä hyvinvointia. Jatkossa on hyvä tutkia lisää valmennettavien näkemyksiä siitä, miten kontrolloitu ja täysin ulkoisesti säädelty valmennus saadaan käännettyä sisäisesti motivoivaksi valmennukseksi, johon on helppo sitoutua, ja joka tyydyttää valmennettavien psykologisia perustarpeita. Psykologisten perustarpeiden tyydyttyminen on verrattain kustannustehokasta alasta riippumatta, koska niiden tyydyttymistä voidaan edistää hyvin yksinkertaisilla käytännöillä, kuten hyvällä johtamisella, organisaatiokulttuurilla ja erinomaisilla vuorovaikutustaidoilla.