Periodic Health Examinations in Young Athletes : The Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) Study
Toivo, Kerttu (2021)
Toivo, Kerttu
Tampere University
2021
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-10-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2115-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2115-4
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia liikuntaseuroihin osallistuvien 14–17- vuotiaiden nuorten fyysistä aktiivisuutta ja terveydentilaa urheilijan terveystarkastuksella. Tutkimuksessa mukana olleet seurat olivat eri puolilta Suomea ja mukana oli kymmenen suosituinta lajia, mukana oli sekä kesä- että talvilajeja ja joukkue- sekä yksilölajeja. Vertailuryhmän muodostivat yhdeksäsluokkalaiset nuoret. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin viikon ajan kiihtyvyysmittarilla ja kattava urheilijan terveystarkastus tehtiin 399 seuratoimintaan osallistuvalle ja 177:lle seuratoimintaan osallistumattomalle nuorelle. Tarkastuksen suoritti lääkäri ja tarkastus sisälsi esitietojen läpikäymisen keskustellen, kliinisen yleistutkimuksen, perusteellisen tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksen, sydänfilmin, spirometria tutkimuksen, verenpaineen mittauksen sekä verikokeita. Tiedot äkillisistä- ja rasitusvammoista viimeisen vuoden ajalta 1077 seuratoimintaan osallistuvalta ja 812 seuratoimintaan osallistumattomalta nuorelta. Aineisto kerättiin vuosina 2013–2014.
Liikunnan positiiviset terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Seuratoimintaan osallistuvista nuorista 85 % ja 45 % seuratoimintaan osallistumattomista nuorista liikkui suomalaisen ja maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksen mukaisesti eli vähintään kohtuukuormitteisesti keskimäärin tunnin ajan joka päivä. Urheileville nuorille suositellaan palautumisen kannalta vähintään yhtä lepopäivää ohjelmoidusta harjoittelusta viikossa, toisaalta riittävä arkiaktiivisuus auttaa ylläpitämään hyvää peruskuntoa, joka on tärkeä ominaisuus kaikille nuorille.
Liikunnan harrastamisen varjopuolena on kohonnut vammariski. Väitöskirjatutkimuksessa viimeisen vuoden aikana seuratoimintaan osallistuvista nuorista 44 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 35 % vähintään yhden rasitusvamman, seuratoimintaan osallistumattomista nuorista 20 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 17 % vähintään yhden rasitusvamman. Seuratoimintaan osallistuvilla runsaampi harjoittelun ja kilpailujen määrä oli yhteydessä suurempaan vammariskiin. Vammat aiheuttavat paljon poissaoloja urheilusta, vammojen ehkäisy on kuitenkin mahdollista ja tähän tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.
Tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksessa todettiin, että seuratoimintaan osallistuminen oli yhteydessä parempaan hartiaseudun ja nilkkojen liikkuvuuteen, parempaan polven hallintaan pudotushyppytestissä sekä parempaan keskivartalonhallintaan lankkutestissä. Molemmilla ryhmillä esiintyi puolieroja ryhdissä sekä puutteita liikkuvuudessa ja liikehallinnassa, nämä voivat liittyä runsaaseen paikallaoloon ja/tai yksipuoliseen harjoitteluun. Toistettavuus vaihteli eri osatestien välillä, mutta yleisesti toistettavuus oli riittävä kahden lääkärin välillä.
Raudanpuutteen ja hoitamattoman astman merkitys etenkin kestävyyslajeissa on korostunut ja lajeista etenkin maastohiihtoon liittyy kohonnut astmariski. Raudanpuute todettiin käytetystä ferritiinin raja-arvosta riippuen 23–60 %:lla tytöistä ja 5–30 %:lla pojista ja rautalisä oli käytössä alle 4 %:lla tutkittavista. Astmaan sopiva tulos keuhkojen toimintakokeessa todettiin 7 %:lla seuratoimintaan osallistuvista nuorista. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja anemian, raudanpuutteen tai astmaan viittaavien löydösten suhteen.
Sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan tutkimisen tarkoituksena on löytää mahdollinen piilevä sydänsairaus, joka voi vaarantaa urheilijan terveyden. Sydänsairauteen viittaavat löydökset on tärkeä erottaa normaaleista harjoittelun aikaansaamista muutoksista. Toistuvan fyysisen rasituksen vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön, kuten matalampi syke, korkeampi QRS kompleksin amplitudi ja matalampi diastolinen verenpaine, ovat nähtävissä jo nuorilla urheilijoilla. Systolinen verenpaine oli useammin koholla ei-kestävyyslajeihin osallistuvilla nuorilla kuin kestävyyslajien urheilijoilla ja urheiluun osallistumattomilla.
Tämä väitöskirjatyö tuo esille, että liikuntaseurantatoimintaan osallistumiseen liittyy terveyden kannalta edullisia tekijöitä, kuten runsaampi fyysinen aktiivisuus ja parempi kehonhallinta. Urheilijan terveystarkastuksessa voidaan todeta piilevä sairaus tai muu poikkeavuus, joka heikentää suorituskykyä tai pahimmillaan vaarantaa urheilijan terveyden. Yhdistämällä tarkastuksen eri osa-alueista saatava tieto saadaan hyvä käsitys urheilijan terveydentilasta. Terveystarkastukset suositellaan otettavan osaksi tavoitteellisesti urheilevien nuorten valmennuksen tukitoimia. Liikuntaa suositellaan kaikille nuorille, joten riittävään liikunnan määrään ja laatuun, liikuntavammojen ehkäisyyn ja liikuntaan liittyviin oireisiin tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota myös koko ikäluokalle tehtävissä terveystarkastuksissa.
Liikunnan positiiviset terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Seuratoimintaan osallistuvista nuorista 85 % ja 45 % seuratoimintaan osallistumattomista nuorista liikkui suomalaisen ja maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksen mukaisesti eli vähintään kohtuukuormitteisesti keskimäärin tunnin ajan joka päivä. Urheileville nuorille suositellaan palautumisen kannalta vähintään yhtä lepopäivää ohjelmoidusta harjoittelusta viikossa, toisaalta riittävä arkiaktiivisuus auttaa ylläpitämään hyvää peruskuntoa, joka on tärkeä ominaisuus kaikille nuorille.
Liikunnan harrastamisen varjopuolena on kohonnut vammariski. Väitöskirjatutkimuksessa viimeisen vuoden aikana seuratoimintaan osallistuvista nuorista 44 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 35 % vähintään yhden rasitusvamman, seuratoimintaan osallistumattomista nuorista 20 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 17 % vähintään yhden rasitusvamman. Seuratoimintaan osallistuvilla runsaampi harjoittelun ja kilpailujen määrä oli yhteydessä suurempaan vammariskiin. Vammat aiheuttavat paljon poissaoloja urheilusta, vammojen ehkäisy on kuitenkin mahdollista ja tähän tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.
Tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksessa todettiin, että seuratoimintaan osallistuminen oli yhteydessä parempaan hartiaseudun ja nilkkojen liikkuvuuteen, parempaan polven hallintaan pudotushyppytestissä sekä parempaan keskivartalonhallintaan lankkutestissä. Molemmilla ryhmillä esiintyi puolieroja ryhdissä sekä puutteita liikkuvuudessa ja liikehallinnassa, nämä voivat liittyä runsaaseen paikallaoloon ja/tai yksipuoliseen harjoitteluun. Toistettavuus vaihteli eri osatestien välillä, mutta yleisesti toistettavuus oli riittävä kahden lääkärin välillä.
Raudanpuutteen ja hoitamattoman astman merkitys etenkin kestävyyslajeissa on korostunut ja lajeista etenkin maastohiihtoon liittyy kohonnut astmariski. Raudanpuute todettiin käytetystä ferritiinin raja-arvosta riippuen 23–60 %:lla tytöistä ja 5–30 %:lla pojista ja rautalisä oli käytössä alle 4 %:lla tutkittavista. Astmaan sopiva tulos keuhkojen toimintakokeessa todettiin 7 %:lla seuratoimintaan osallistuvista nuorista. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja anemian, raudanpuutteen tai astmaan viittaavien löydösten suhteen.
Sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan tutkimisen tarkoituksena on löytää mahdollinen piilevä sydänsairaus, joka voi vaarantaa urheilijan terveyden. Sydänsairauteen viittaavat löydökset on tärkeä erottaa normaaleista harjoittelun aikaansaamista muutoksista. Toistuvan fyysisen rasituksen vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön, kuten matalampi syke, korkeampi QRS kompleksin amplitudi ja matalampi diastolinen verenpaine, ovat nähtävissä jo nuorilla urheilijoilla. Systolinen verenpaine oli useammin koholla ei-kestävyyslajeihin osallistuvilla nuorilla kuin kestävyyslajien urheilijoilla ja urheiluun osallistumattomilla.
Tämä väitöskirjatyö tuo esille, että liikuntaseurantatoimintaan osallistumiseen liittyy terveyden kannalta edullisia tekijöitä, kuten runsaampi fyysinen aktiivisuus ja parempi kehonhallinta. Urheilijan terveystarkastuksessa voidaan todeta piilevä sairaus tai muu poikkeavuus, joka heikentää suorituskykyä tai pahimmillaan vaarantaa urheilijan terveyden. Yhdistämällä tarkastuksen eri osa-alueista saatava tieto saadaan hyvä käsitys urheilijan terveydentilasta. Terveystarkastukset suositellaan otettavan osaksi tavoitteellisesti urheilevien nuorten valmennuksen tukitoimia. Liikuntaa suositellaan kaikille nuorille, joten riittävään liikunnan määrään ja laatuun, liikuntavammojen ehkäisyyn ja liikuntaan liittyviin oireisiin tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota myös koko ikäluokalle tehtävissä terveystarkastuksissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]