Potentiaaliset äidit kulttuurin pyörteissä : Lapsettoman elämäntavan valinneen identiteetin rakentuminen syntyvyyden laskua koskevassa verkkokeskustelussa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan tapaa, jolla vapaaehtoisesti lapsettomiksi itsensä määrittäviä tulkitaan. Tutkimustehtävänä on, millaisia merkityksiä vapaaehtoisesti lapsettoman identiteetti saa syntyvyyden laskua koskevassa huolipuheessa suomalaisessa verkkokeskustelussa. Tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, millaisia positioita ja piirteitä tietoisesti lapsettoman elämäntavan valinneeseen voidaan liittää. Tutkimus on toteutettu analysoimalla syksyllä 2019 Helsingin Sanomien ”vauvakatoa” käsittelevän uutisen alle syntynyttä keskustelua. Aineiston analyysissä sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin perinnettä, jossa perusoletus on todellisuuden ja merkityssysteemien rakentuminen kielenkäytössä. Tekstin lähiluvun avulla on mahdollista tunnistaa valittua lapsettomuutta rakentavat puhetavat sekä niiden sisältämät subjektipositiot. Analyysi on toteutettu vaiheittain siten, että aluksi on tunnistettu ne tavat, joilla syntyvyyden laskua keskustelussa selitetään. Näiden selitysten katsotaan kuuluvan osaksi tiettyjä puhetapoja, jotka sisältävät myös vapaaehtoisesti lapsettomille tarjolla olevat identiteetit. Kyseiset puhetavat on jaoteltu syntyvyyden laskuun a) ymmärtävästi, b) syyllistävästi sekä c) neutraalisti suhtautuviin. Aineiston analyysi tuotti lopulta viisi identiteettiä: olosuhteiden uhrin, individualistin, feministin, luonnonsuojelijan sekä maanpetturin. Näistä kaikki maanpetturia lukuun ottamatta rakentuvat toisilleen vastakkaisten, sekä ymmärtävien että syyllistävien puhetapojen varaan. Lisäksi identiteetit ovat jossain määrin päällekkäisiä ja ne nojaavat samoihin puhetapoihin. Olosuhteiden uhri rakentuu aineistossa yhtäältä individualistisen ja perhevastaisen kulttuurin uhrina ja eksyttämänä. Päätös lapsettomuudesta on ymmärrettävä kaiken epävarmuuden keskellä. Toisaalta olosuhteiden uhri saa osakseen sääliä ja jopa halveksuntaa. Hän on pelon lamaannuttama ja toimintakyvyttömäksi peloteltu kilpailuyhteiskunnan häviäjä. Individualisti saa olosuhteiden uhrin tapaan ymmärrystä osakseen. Hänen valintansa elää lapsetonta elämää on rationaalinen nykyisessä epävarmuudessa. Individualisti on suunnitelmallinen, harkitseva ja vastuullinen kansalainen, jolle vapaus on tärkeä arvo ja perheellistyminen tarpeeton taloudellinen riski. Silti tämäkin identiteetti rakentuu myös syyllistävien puhetapojen varaan, jolloin tämä tulee kuvatuksi laskelmoivana oman etunsa tavoittelijana. Individualisti on ahne ja pinnallinen. Hän ei ota vastuuta muista, vaan haluaa elää vain itselleen. Feministi on identiteeteistä ainoa, joka sovitetaan vain naissukupuolen harteille. Ymmärtävissä puhetavoissa feministi muotoutuu oman elämänsä naisasianaiseksi, joka ei suostu äitiyteen ennen aidon tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa. Hänet voidaan kuvata näissä puhetavoissa myös parisuhdepelin hävinneenä, ”nykymiehille liian edistyksellisenä naisena”. Vastakkaisissa, syyllistävissä puhetavoissa feministi rakentuu harhautettuna ja naiivina prinsessana, jonka kadonnut suhteellisuudentaju ja liian pitkälle mennyt tasa-arvon tavoittelu ovat tehneet hänestä mahdottoman kumppanin. Tästä suunnasta kuvattuna feministi on luonnollisen naiseuden ja järjestyksen rikkoja. Luonnonsuojelija nähdään aineistossa yhtäältä vastuullisena edelläkävijänä, jolle syyt lapsettomuuteen ovat ennen kaikkea väestönkasvun rajoittamisessa. Hän on epätsekäs ja uhrautuva nuori, joka toimii kaikkien kannalta parhaalla tavalla. Toisaalta hän tulee rakennetuksi ”ilmastohysteerikkona”, joka on harhaanjohdettu ja epävakaa. Luonnonsuojelijaa syytetään suhteellisuudentajun puutteesta ja lapsellisuudesta. Viimeinen identiteetti, maanpetturi, on analyysin ainoa, joka rakentuu ainoastaan syyllistävien puhetapojen varaan. Näissä lapsettomaksi jäävä etnisesti suomalainen nähdään kansan geneettisen ja kulttuurisen alasajon mahdollistajana. Pienen maan kansalaisena hän on lapsettomuuspäätöksessään epäisänmaallinen ja vastuuton. Tutkimus ottaa diskurssianalyyttistä perspektiiviä vapaaehtoisesti lapsettoman identiteettiin ja havainnollistaa sen moniaineksisuutta ja mutkikkuutta. Analyysi osoittaa omalta osaltaan, kuinka vapaan valinnan piiriin mielletty perhepoliittinen ratkaisu voi toisinaan tuottaa odottamattomia seurauksia. Toisaalta tuon vapaan valinnan vapautta voi monin paikoin yhä edelleen kyseenalaistaa.