”Mihin muuhun se kasvatus voi pyrkiä kuin kestävään tulevaisuuteen?” : Tapaustutkimus Tampereen kaupungin kestävän tulevaisuuden suunnitelman materialisoitumisesta

Abstract

Opetussuunnitelmien materialisoituminen arkipäiväisiksi käytännöiksi on edellytys laadukkaan ja standardien mukaisen opetuksen toteutumiselle kouluissa. Tätä ilmiötä on tutkittu ympäri maailman hyödyntäen S. Ballin ”policy enactement” -konseptia, jonka avulla tarkastellaan suunnitelmatason ja käytännön tason toteutumisen suhdetta kouluissa. Tapaustutkimusosiossa analysoin ja esittelen haastattelemani opettajan näkemyksiä Tampereen kaupungin kestävän tulevaisuuden suunnitelman [KeTu] toteuttamisesta yksittäisen peruskoulun arjessa. Kyseinen suunnitelma koostuu useista eri oppiaineita läpileikkaavista teemoista, mikä haastaa myös opettajia tarkastelemaan tuttuja aiheita hieman uusista näkökulmista. Suunnitelman tavoitteena on tarjota oppilaille välineitä aktiiviseen toimijuuteen ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävässä yhteiskunnassa. Tutkimusmateriaalin analyysissä peilaan aiemmissa opetussuunnitelmatutkimuksissa esiin nostettuja ilmiöitä tapaustutkimuksen aineiston havaintoihin. Tarkastelen opetussuunnitelman materialisoitumista edistävien ja hidastavien tekijöiden analysoinnin kautta haastatteluaineiston perusteella. Opettajan kuvauksen mukaan kestävän tulevaisuuden suunnitelman materialisoitumista edistävät erityisesti moniammatillinen yhteistyö sekä oppilaslähtöinen opetus, joiden ansiosta ajankohtaisia aiheita on käsitelty joustavasti eri näkökulmista osana koulun arkea. Suunnitelman materialisoitumista hidastaviksi tekijöiksi aineistosta erottuu työkulttuuri, jossa luotetaan opettajien käsittelevän haastaviakin asioita itsenäisesti oman persoonansa kautta, sekä ajankäytölliset haasteet, jotka muodostuvat lisääntyvästä työkuormasta ja oppilaslähtöisten teemojen käsittelystä muiden opetustavoitteiden ohessa. Opettaja siis kokee saavansa moniammatillista tukea esimerkiksi oppituntien pitämiseen mutta tuen puute näkyy puolestaan opetushenkilökunnan metakeskustelun vähäisyytenä. Haastattelussa ilmeni, että kyseisen koulun opettajat eivät ole organisoidusti pysähtyneet pohtimaan yhteiskunnallisten teemojen, kuten ilmastonmuutoksen tai monikulttuurisuuden, käsittelyn tapoja tai ilmiöiden moniulotteisuutta, vaan vastuu niiden käsittelystä on kasautunut opettajille yksilöinä. Tutkimus ajoittui Covid-19 pandemian ajalle, jolloin tarkastelemassani koulussa oli käytössä erilaisia poikkeusjärjestelyjä, jotka vaikuttivat koulun käytäntöihin ja resursseihin yhdessä muiden koulun sisäisten haasteiden kanssa. Olosuhteilla on merkittävä vaikutus opetussuunnitelmien toteuttamiseen, mikä vahvistaa havaittujen ilmiöiden kontekstisidonnaisuutta ja heikentää yleistettävyyttä. Tutkimuksessa tekemieni havaintojen perusteella voidaan kuitenkin jatkossa kiinnittää huomiota erityisesti kestävään kehitykseen liittyvien opetussuunnitelmien materialisoitumiseen vaikuttaviin taustatekijöihin huomioimalla aihepiirin ympärillä vaikuttavat yhteiskunnalliset diskurssit, jotka heijastuvat opetustyöhön. Tämä tutkimus rajautuu koskemaan prosessin tarkastelua materialisoitumisen mahdollistajana, jolloin jatkotutkimuksen aiheena voisi olla esimerkiksi opetussuunnitelmien materialisoituminen opetuksessa käytännön tasolla.