Aatelisnaisten kuva Suomen 1800-luvun julkisessa sanassa

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on Suomen 1800-luvun kirjallisuuden ja lehdistön suomalaisista aatelisnaisista antama kuva. Julkisella sanalla on suuri vaikutus ihmisten käsityksiin eri yhteiskuntaluokkien olemuksesta ja aiempi tutkimus on jo selvittänyt, millaista kuvaa 1800-luvun mediat loivat aatelismiehistä. Koska miesten ja naisten asema 1800-luvun yhteiskunnassa oli erilainen, oli odotettavissa, että kuvauksen aatelisnaisten ominaisuuksista, ajattelutavoista, vallankäytöstä ja toiminnasta poikkeaisivat aatelismiesten vastaavista kuvauksista. Pohdin myös sitä, miten ja miksi kirjallisuuden ja lehdistön aatelisnaisista luomat kuvat erosivat toisistaan ja millaisia vaikutuksia niillä on voinut olla oman aikansa sekä myöhempien aikojen ihmisten käsityksiin aatelisnaisista. Tutkimuksen lähteinä käytin viittä 1800-luvun jälkipuoliskolla julkaistua suomalaista romaania, vuosina 1850, 1870 ja 1889 julkaistujen suomalaisten sanomalehtien uutisartikkeleita ja ilmoituksia sekä yhtä 1800-lukua käsittelevää muistelmateosta. Kaikki käsitellyt romaanit herättivät huomiota julkaisuaikanaan ja osa niistä pystyi suosittuna vielä 1900-luvullakin. Kaikissa romaaneissa käsiteltiin aatelisnaisia ja lisäksi valitsin romaanit niin, että mukaan tuli sekä mies- että naiskirjailijoita, aatelisia ja aatelittomia kirjailijoita sekä 1800-luvun kirjallisuuden eri tyylilajeja. Sanomalehtien osalta käytin hyväkseni Kansallisarkiston digitaalisen sanomalehtikokoelman hakumahdollisuuksia. Valitsemiani lähteitä analysoin käyttäen lähiluvun, teemoittelun ja sisällönanalyysin menetelmiä. Aatelisnaisten erilaisten kykyjen, ominaisuuksien ja toiminnan kuvausten luokitteluun käytin Pierre Bourdieun kehittämiä pääomien käsitteitä hieman suomalaiseen yhteiskuntaan sovitettuina ja laajennettuina versioina. Pääomien avulla on mahdollista analysoida, miten yksilö saattoi hyödyntää erilaisia kykyjään toimiessaan muiden ihmisten kanssa ja mitkä olivat hänen ja hänen yhteiskuntaluokkansa kannalta keskeisiä ominaisuuksia. Kaikkien lähteiden aatelisnaisten kuvauksissa esiintyi yhteisiä piirteitä. Keskeisiä positiivisia piirteitä olivat huolenpito ja oikeudenmukaisuuden tavoittelu. Romaaneissa ne liittyvät vahvasti uskonnollisuuteen. Lehdistössä uskonnollisuutta ei korosteta, mutta saattaa olla, että sitä pidettiin arvokkailla aatelisnaisilla itsestäänselvyytenä. Myös taiteellista kyvykkyyttä, voimakastahtoisuutta ja persoonallisuutta arvostettiin. Negatiivisina aatelisnaisten piirteinä romaanit esittivät ylimielisyyden ja edistyksen vastustamisen eli samat piirteet, joista aatelismiehiä moitittiin. Säätyrajoja ei silti romanttisia rakastumisia lukuun ottamatta kyseenalaistettu. Lehdistössä ei esitetty suomalaisille aatelisnaisille negatiivisia piirteitä. Pääomista aatelisnaisilla kuvataan aina olevan runsaasti kulttuuripääomaa, jossa korostuivat erityisesti taiteellisuus, uskonnollisuus ja aatelisluonne. Muita kulttuuritaitoja esiteltiin vaihtelevasta, mutta oppineita aatelisnaisia ei esiinny lainkaan. Aatelisnaisten sosiaalinen pääoma, sukulaisten, ystävien ja tuttavien verkosto, tulee kuvauksissa vahvasti esille. Sen ylläpidosta annettiin kuitenkin kevyempi, juhlapainotteisempi kuva kuin mitä on luettavissa aikakauden yksityisistä kirjeistä ja päiväkirjoista, joissa aatelisnaiset kokevat sosiaalisen elämän myös rasittavana. Statuspääomaa on aatelisnaisella aina, vaikka suhtautuminen siihen vaihtelee eri yhteyksissä. Aatelisnaisten taloudellinen pääoma lähteissä vaihtelee: yleensä heidät esitetään varakkaina, mutta myös köyhtyneistä aatelisnaisista on viitteitä tai mainintoja. Poliittista pääomaa kuvataan olleen vain hyvin harvoilla aatelisnaisilla ja se on aina välillistä, suhteita ja vaikutusvaltaa politiikasta päättäviin miehiin. Kaikkia näitä pääomia aatelisnaisten kuvataan käyttäneen taitavasti omien tavoitteidensa saavuttamiseen. Eri lähteiden välillä on aatelisnaisten kuvauksissa joitakin selviä eroja. Taloudellisen pääoman vaihtelu tulee lehdistössä esille paljon selvemmin kuin romaaneissa, joissa aatelisnaiset ovat aina varakkaita. Sosiaalinen pääoma on romaaneissa tärkeässä osassa, lehdistössä se ei ilmene juuri lainkaan. Romaanien antama kuva aatelisnaisista on persoonallinen mutta yksipuolinen, lehdistön etäinen mutta monipuolisempi. On kuitenkin tärkeää huomata, että 1800-luvulla samat lukijat lukivat sekä lehdistöä että romaaneja, jotka usein ilmestyivät lehdissä jatkokertomuksina. Romaanit ja lehdet täydensivät näin toistensa luomaa kuvaa aatelisnaisista. Muistelmien kuvaukset sijoittuvat romaanien ja lehdistön välille. Ne olivat monipuolisempia kuin romaaneissa mutta persoonallisempia ja henkilökohtaisempia kuin lehtiartikkeleissa. 1900-luvun alkupuolella osa aatelisnaisia kuvaavista romaaneista ja muistelmista säilytti suosionsa lukemistoina, mutta aatelin yleinen merkitys yhteiskunnassa ja luultavasti myös heidän näkyvyytensä lehdistössä väheni. Uskoakseni tämä yksipuolisti suuren yleisön mielikuvaa aatelisnaisista ja vaikutti 1900-luvun käsityksiin suomalaisesta aatelistosta ja sen merkityksestä Suomen historiassa.