Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus lastensuojelun perhehoidossa — Perhesalaisuudet osana sijaisvanhemmuutta

Abstract

Lastensuojelun perhehoito eli sijaisvanhemmuus on ympärivuorokautista hoivaa lapsesta, joka perheeseen on huostaanoton myötä sijoitettu. Sijoitetun lapsen asioihin liittyy sosiaalihuolloin asiakkaan asemaa ja oikeuksia määrittävän lain puitteissa salassapitovelvoite, jota myös sijaisvanhemman tulee noudattaa.

Tämän kvalitatiivisen etnometodologisesti virittyneeseen konstruktioon nojaava tutkimuksen aineisto on kerätty anonyymin kirjoituspyynnön avulla. Kirjoitelmapyyntöön vastasi kymmenen sijaisvanhempaa ja tutkimuksen aineisto koostuu 54 salassapitoon liittyvästä tapahtumakuvauksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena ilmiönä salassapito- ja vaitiolovelvollisuus näyttäytyy sijaisvanhempien arjen vuorovaikutustilanteissa. Tutkimusaineisto on analysoitu kolmella erilaisella kategoria-analyysin orientaatiolla: Scott & Lymanin moraalisilla selonteoilla, jossa on käytetty teoriaohjautuvana myös John Fletcherin eettisiin ja moraalisiin päätöksiin asennoitumisen mallia, poikkeavan järjestyksen kategorisaatiolla sekä identiteettikategorian avulla.

Tämän tutkielman aineistoon perustuen salassapidon kontekstit kohdistuvat ja luovat jännitteitä etenkin sijaisvanhempien ja sukulaisten, ystävien sekä lähiyhteisön välisiin sosiaalisiin suhteisiin, mutta myös vanhemmuuteen sekä sijoitetun lapsen verkostojen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Sijoitetun lapsen asioista tulee perhesalaisuuksia, jotka muotoutuvat osaksi sijaisperheen arkea sekä vuorovaikutustilanteita niin kodin sisällä kuin perheen ulkopuolissakin kohtaamisissa. Salassapitonormien tiukka noudattaminen kaventaa sijaisvanhemman sosiaalisia suhteita sekä kanssakäymistä ja voi olla myös sijaisvanhempaa tai -perhettä leimaavaa. Salassapito- ja vaitiolovelvoitteen vuoksi sijaisvanhempi ei kykene hyödyntämään tukiverkostoaan, läheisiään ja ystäviään emotionaalisena tukena, vaikka yleensä juuri heidät mielletään läheisimmäksi ja luontaiseksi arjen tukiverkostoksi. Salassapidon velvoite ei myöskään mahdollista ammatillisen tai vertaisuuteen perustuvan tuen täysipainoista hyödyntämistä. Salassapitonormeista poikkeavia selontekoja oli aineistosta hieman yli puolet. Ne kulminoituvat arvoristiriitoihin, emotionaalisen tuen tarpeisiin, normaalin elämän mahdollistamiseen sekä lapsen toiveiden ja tarpeiden huomioimiseen. Sijaisvanhemmat rakensivat salassapidon tilanteissa itselleen inhimillisen toimijan, ei vaihtoehtoja, sosiaalisesti vieraantuneen ja leimautuneen identiteetin kategorioita. Tutkimustuloksena aineisto antaisi viitteitä siitä, että perhehoitoa määrittävän lain puitteissa salassapitoa ja sen soveltamista olisi hyvä tarkentaa kaikkien sen osapuolten, sijoitetun lapsen, sijaisvanhemman sekä syntymävanhempien näkökulmia tasavertaisesti huomioiden.

Family care in child welfare in other words foster parenting is a round-the-clock care of the child who has placed to the foster family after taking into care. The affairs of the placed child are related to the law that specifies position and rights of a social welfare client’s and within the framework of the law become obligation to confidentiality, which the foster parent must also comply with.

Data from this qualitative ethnometodologically tuned research based on construction was collected using an anonymous write request. Ten foster parents responded to the request and the data of the study consists of 54 confidentiality related event descriptions. The purpose of the study was to find out what kind of phenomenon the obligation of secrecy appears to be in foster parent’s everyday interaction situations. The research data has been analysed with three different orientations of category analysis: with the moral account of Scott & Lyman, where John Fletcher’s model of attitudes to ethical and moral decisions was also used as a theory driven way, by categorisation of the anomalous order as well as using the identity category.

Based on the material of this thesis, contexts of secrecy target and create tensions especially foster parent’s relationships between friends, relatives and local community, but also for parenting and cooperation with the networks of the placed child. The affairs of the placed child become family secrets, which are shaping up as part of the foster family’s everyday life as well as interaction situations inside the home and in encounters outside the family. Strict adherence to the standards of secrecy narrows foster parent’s social relations and interactions and may also be stigmatising for foster parent or family. Due to the obligation of secrecy foster parents are uncapable of exploiting for their support network, loved ones and friends as emotional support, although usually they perceived as closer and innate part of daily lives support. Furthermore, full exploitation of professional or peerage support does not allow due to the obligation of secrecy. Share of accounts which differ from secrecy norms was about half. Accounts culminated in value conflicts, need of emotional support, enabling normal life as well as the needs and wishes of the child. Foster parents built for themselves in secrecy situations categories of human actor, no alternative, socially alienated and stigmatized identity. As a result of the study, the data would provide an indication, that the law determining family care in respect of secrecy and its application would be good to be detailed by all its parties, perspectives of the placed child, foster and birth parent’s equal consideration.