Combined Longitudinal Clinical and Autopsy Phenomic Assessment in Lethal Metastatic Prostate Cancer: Recommendations for Advancing Precision Medicine
Jasu, Juho (2021)
Jasu, Juho
2021
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-09-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202109147079
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202109147079
Tiivistelmä
Tutkielmaan liittyvä artikkeli: Juho Jasu, Teemu Tolonen, Emmanuel S. Antonarakis, Himisha Beltran, Susan Halabi, Mario A. Eisenberger, Michael A. Carducci, Yohann Loriot, Kim Van der Eecken, Martijn Lolkema, Charles J. Ryan, Sinja Taavitsainen, Silke Gillessen, Gunilla Högnäs, Timo Talvitie, Robert J. Taylor, Antti Koskenalho, Piet Ost, Teemu J. Murtola, Irina Rinta-Kiikka, Teuvo Tammela, Anssi Auvinen, Paula Kujala, Thomas J. Smith, Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen, William B. Isaacs, Matti Nykter, Juha Kesseli, G. Steven Bova: Combined Longitudinal Clinical and Autopsy Phenomic Assessment in Lethal Metastatic Prostate Cancer: Recommendations for Advancing Precision Medicine, https://doi.org/10.1016/j.euros.2021.05.011, European Urology Open Science
Tausta: Metastasoivan eturauhassyövän diagnostiikkaa ja hoitoa pyritään yksilöllistämään. Tämä kehitys tehostuisi, jos osaisimme paremmin tunnistaa potilaan ennusteeseen vaikuttavia ominaisuuksia.
Tavoite: Tavoitteena on tunnistaa uusia fenotyyppejä ja ominaisuuksia, jotka vaikuttavat metastasoivan eturauhassyövän ennusteeseen, sekä tunnistaa merkkiaineita ja aineistovaatimuksia tulevaa yksilöllistetyn lääketieteen tutkimusta varten.
Aineisto ja menetelmät: Tässä pitkittäistutkimuksessa analysoimme 33:n metastasoivaan eturauhassyöpään kuolleen potilaan potilastiedot, neuroendokriiniset tunnusmerkit ja ruumiinavausten tulokset sekä kirjallisuudessa tautiin liitetyt merkkiaineet. Tutkimme yhteyksiä eri ominaisuuksien välillä sekä ennusteaikaa diagnoosista kuolemaan ja diagnoosista ensimmäiseen vaikean kivun kokemukseen. Lisäksi mallinsimme komplikaatioiden vaikutusta kahden vuoden elossaoloennusteeseen käyttäen logistista regressiota.
Tulokset: Tunnistimme uusia metastasoivan eturauhassyövän ennusteeseen vaikuttavia fenotyyppejä. Neljä komplikaatiota (murtuma, pleuraeffuusio, vaikea anemia sekä vaikea tai vahvoilla kipulääkkeillä kontrolloitu kipu) ennustivat potilaan elossaoloa kaksi vuotta myöhemmin. Potilaat, joiden erilaistumisryhmä Gleasonin luokituksessa oli 5, kokivat vaikeaa kipua muita potilaita aiemmin. Neuroendokriinista erilaistumista havaittiin yllättäen potilailla, joiden prostataspesifisen antigeenin taso veren plasmassa (PSA) oli korkea (yli 30 µg/l). Neljä potilasta ei kokenut lainkaan vaikeaa tai vahvoilla kipulääkkeillä kontrolloitua kipua, ja yllättäen heidän 15:stä tutkitusta syöpäetäpesäkkeestään 14:ssä ei havaittu yhtään neuroendokriinista erilaistumista. Tämä viittaa käänteiseen yhteyteen näiden ominaisuuksien välillä. Kovakalvonalaiset etäpesäkkeet olivat yleisiä (36 %), eikä niitä aina havaittu kliinisissä kuvantamistutkimuksissa. Useiden eri komplikaatioiden käsittely yhtenä luustoon liittyvien tapahtumien ryhmänä saattaa häivyttää näiden komplikaatioiden erityispiirteitä. Lyhyempi elinaika syöpädiagnoosin ja kuoleman välillä havaittiin potilasryhmässä, jossa PSA pysyi matalana koko elämän ajan. Kakeksia oli yleistä (77 %), mutta sen esiintyvyys rajoittui viimeiseen elinvuoteen. Tunnistimme 30 eri merkkiainetta, ja tätä määrää tulisi pystyä karsimaan tulevissa tutkimuksissa.
Johtopäätökset: Tunnistimme uusia taudin ennusteen kannalta eroavia potilasryhmiä ja esitämme suosituksia aineiston keräämisestä metastasoivan eturauhassyövän ja sen biomarkkerien tutkimuksessa seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana.
Tausta: Metastasoivan eturauhassyövän diagnostiikkaa ja hoitoa pyritään yksilöllistämään. Tämä kehitys tehostuisi, jos osaisimme paremmin tunnistaa potilaan ennusteeseen vaikuttavia ominaisuuksia.
Tavoite: Tavoitteena on tunnistaa uusia fenotyyppejä ja ominaisuuksia, jotka vaikuttavat metastasoivan eturauhassyövän ennusteeseen, sekä tunnistaa merkkiaineita ja aineistovaatimuksia tulevaa yksilöllistetyn lääketieteen tutkimusta varten.
Aineisto ja menetelmät: Tässä pitkittäistutkimuksessa analysoimme 33:n metastasoivaan eturauhassyöpään kuolleen potilaan potilastiedot, neuroendokriiniset tunnusmerkit ja ruumiinavausten tulokset sekä kirjallisuudessa tautiin liitetyt merkkiaineet. Tutkimme yhteyksiä eri ominaisuuksien välillä sekä ennusteaikaa diagnoosista kuolemaan ja diagnoosista ensimmäiseen vaikean kivun kokemukseen. Lisäksi mallinsimme komplikaatioiden vaikutusta kahden vuoden elossaoloennusteeseen käyttäen logistista regressiota.
Tulokset: Tunnistimme uusia metastasoivan eturauhassyövän ennusteeseen vaikuttavia fenotyyppejä. Neljä komplikaatiota (murtuma, pleuraeffuusio, vaikea anemia sekä vaikea tai vahvoilla kipulääkkeillä kontrolloitu kipu) ennustivat potilaan elossaoloa kaksi vuotta myöhemmin. Potilaat, joiden erilaistumisryhmä Gleasonin luokituksessa oli 5, kokivat vaikeaa kipua muita potilaita aiemmin. Neuroendokriinista erilaistumista havaittiin yllättäen potilailla, joiden prostataspesifisen antigeenin taso veren plasmassa (PSA) oli korkea (yli 30 µg/l). Neljä potilasta ei kokenut lainkaan vaikeaa tai vahvoilla kipulääkkeillä kontrolloitua kipua, ja yllättäen heidän 15:stä tutkitusta syöpäetäpesäkkeestään 14:ssä ei havaittu yhtään neuroendokriinista erilaistumista. Tämä viittaa käänteiseen yhteyteen näiden ominaisuuksien välillä. Kovakalvonalaiset etäpesäkkeet olivat yleisiä (36 %), eikä niitä aina havaittu kliinisissä kuvantamistutkimuksissa. Useiden eri komplikaatioiden käsittely yhtenä luustoon liittyvien tapahtumien ryhmänä saattaa häivyttää näiden komplikaatioiden erityispiirteitä. Lyhyempi elinaika syöpädiagnoosin ja kuoleman välillä havaittiin potilasryhmässä, jossa PSA pysyi matalana koko elämän ajan. Kakeksia oli yleistä (77 %), mutta sen esiintyvyys rajoittui viimeiseen elinvuoteen. Tunnistimme 30 eri merkkiainetta, ja tätä määrää tulisi pystyä karsimaan tulevissa tutkimuksissa.
Johtopäätökset: Tunnistimme uusia taudin ennusteen kannalta eroavia potilasryhmiä ja esitämme suosituksia aineiston keräämisestä metastasoivan eturauhassyövän ja sen biomarkkerien tutkimuksessa seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana.