Hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskennan hyödyntäminen rakennuttamisessa
Tolppi, Panu (2021)
Tolppi, Panu
2021
Rakennustekniikan DI-ohjelma - Master's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-09-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202108316897
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202108316897
Tiivistelmä
Rakennusten hiilijalanjälkilaskenta on tulossa Suomessa pakolliseksi 2020-luvun puolivälissä. Tekemällä elinkaarikustannuslaskenta hiilijalanjälkilaskennan rinnalla voidaan päästöjä vähentää kustannustehokkaasti ja antaa parempia lähtötietoja päätöksentekoon. Tampereen kaupunki ja Tampereen Tilapalvelut Oy ovat päättäneet aloittaa hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskennan kaikissa suuremmissa talonrakennushankkeissa ennen pakollisuutta eli jo vuodesta 2021 alkaen.
Tässä diplomityössä selvitettiin, kuinka hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskentaa voidaan mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää rakennuttamisprosessissa. Tavoitteena oli luoda malli, jossa tilattavien laskelmien avulla hanketta voidaan ohjata vähäpäästöiseen ja kustannustehokkaaseen suuntaan, sekä seurata päästöjen ja kustannusten kehittymistä laskennan hyödyntämisen seurauksena.
Aihetta tutkittiin kirjallisuuskatsauksen, dokumenttianalyysin ja teemahaastattelujen avulla. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskennan yleisiä periaatteita ja hyödyntämismahdollisuuksia. Dokumenttianalyysissä tutkittiin jo tehtyjä hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskelmia ja arvioitiin niiden hyviä ja huonoja puolia hankkeiden ohjaamisen ja lopputuloksen todentamisen kannalta. Haastateltavia olivat Tampereen kaupungin ja Tampereen Tilapalveluiden edustajia, joilta kysyttiin näkemyksiä tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskentaa koskien. Lisäksi Helsingin kaupungin edustajaa haastateltiin Helsingin elinkaarimallin toteutuksesta. Viimeisenä haettiin aiheen asiantuntemusta haastattelemalla kahta elinkaarilaskentaa tekevän yrityksen edustajaa, sekä yhtä urakoitsijaa.
Aineiston perusteella havaittiin, että hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskenta on vielä uusi asia, joka ei ole muodostunut normiksi. Laskelmien sisällössä ja hyödyntämisessä on suuria eroja eri tahojen välillä, vaikka ympäristöministeriön hiilijalanjälkilaskentamalli on laajasti käytössä. Yksittäisen tilaajan tai laskijan kannattaa vakioida omissa hankkeissaan tehtävää laskentaa mahdollisimman pitkälle tulosten vertailtavuuden parantamiseksi.
Hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskennan hyödyntämisessä on tärkeää tehdä ohjaavaa laskentaa varhaisessa suunnitteluvaiheessa ja todentavaa laskentaa suunnittelun lopussa. Varhaisessa suunnitteluvaiheessa tehtävällä ohjaavalla laskennalla voidaan merkittävästi vaikuttaa rakennuksen ominaisuuksiin. Todentavan laskennan avulla voidaan yksiselitteisesti todentaa, kuinka hyvin hanke onnistui asetettuihin tavoitteisiin nähden, ja havainnoida ohjaavan laskennan vaikutuksia. Kun molemmat laskennan vaiheet otetaan käyttöön, on hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskelmien hyödyntämisen jatkokehittämiselle hyvät lähtökohdat.
Tässä diplomityössä selvitettiin, kuinka hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskentaa voidaan mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää rakennuttamisprosessissa. Tavoitteena oli luoda malli, jossa tilattavien laskelmien avulla hanketta voidaan ohjata vähäpäästöiseen ja kustannustehokkaaseen suuntaan, sekä seurata päästöjen ja kustannusten kehittymistä laskennan hyödyntämisen seurauksena.
Aihetta tutkittiin kirjallisuuskatsauksen, dokumenttianalyysin ja teemahaastattelujen avulla. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskennan yleisiä periaatteita ja hyödyntämismahdollisuuksia. Dokumenttianalyysissä tutkittiin jo tehtyjä hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskelmia ja arvioitiin niiden hyviä ja huonoja puolia hankkeiden ohjaamisen ja lopputuloksen todentamisen kannalta. Haastateltavia olivat Tampereen kaupungin ja Tampereen Tilapalveluiden edustajia, joilta kysyttiin näkemyksiä tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskentaa koskien. Lisäksi Helsingin kaupungin edustajaa haastateltiin Helsingin elinkaarimallin toteutuksesta. Viimeisenä haettiin aiheen asiantuntemusta haastattelemalla kahta elinkaarilaskentaa tekevän yrityksen edustajaa, sekä yhtä urakoitsijaa.
Aineiston perusteella havaittiin, että hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskenta on vielä uusi asia, joka ei ole muodostunut normiksi. Laskelmien sisällössä ja hyödyntämisessä on suuria eroja eri tahojen välillä, vaikka ympäristöministeriön hiilijalanjälkilaskentamalli on laajasti käytössä. Yksittäisen tilaajan tai laskijan kannattaa vakioida omissa hankkeissaan tehtävää laskentaa mahdollisimman pitkälle tulosten vertailtavuuden parantamiseksi.
Hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskennan hyödyntämisessä on tärkeää tehdä ohjaavaa laskentaa varhaisessa suunnitteluvaiheessa ja todentavaa laskentaa suunnittelun lopussa. Varhaisessa suunnitteluvaiheessa tehtävällä ohjaavalla laskennalla voidaan merkittävästi vaikuttaa rakennuksen ominaisuuksiin. Todentavan laskennan avulla voidaan yksiselitteisesti todentaa, kuinka hyvin hanke onnistui asetettuihin tavoitteisiin nähden, ja havainnoida ohjaavan laskennan vaikutuksia. Kun molemmat laskennan vaiheet otetaan käyttöön, on hiilijalanjälki- ja elinkaarikustannuslaskelmien hyödyntämisen jatkokehittämiselle hyvät lähtökohdat.