Conversion of Biomass-Based Compounds into Added-Value Chemicals : Synthetic Modifications of Quinic Acid
Holmstedt, Suvi (2021)
Holmstedt, Suvi
Tampere University
2021
Tekniikan ja luonnontieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-09-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2087-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2087-4
Tiivistelmä
Energiantuotantoon ja kemikaalien valmistukseen käytettävät raaka-aineet ovat pääosin fossiilisia. Tulevaisuudessa nämä on korvattava biopohjaisilla raaka-aineilla. Siirtymä on kuitenkin haastava, sillä biomassapohjaiset molekyylit ovat erittäin funktionalisoituja eli lähes jokainen hiiliatomi muodostaa sidoksen happea sisältävään funktionaaliseen ryhmään. Tällä hetkellä käyttämämme fossiilipohjaiset kemikaalit ovat puolestaan alifunktionalisoituja, joten resurssien hyödyntämismenetelmät ovat hyvin erilaiset. Tässä väitöskirjassa tutkitaan menetelmiä biomassapohjaisten molekyylien, kuten kiinihapon defunktionalisoimiseksi ja käyttämiseksi synteesissä.
Kiinihappoa esiintyy laajasti kasveissa sekä mikro-organismeissa ja sitä voidaan käyttää lähtöaineena kiraalisten molekyylien synteesissä. Tämän väitöskirjan kokeellisessa osuudessa tutkittiin kiinihapon käyttöä synteesin lähtöaineena ja keskityttiin erityisesti hydroksyyliryhmien selektiiviseen poistamiseen. Näin saadaan aikaiseksi yksinkertaistettuja kiraalisia fragmentteja, joita voidaan käyttää luonnonainesynteesissä.
Tris(pentafluorofenyyli)boraanin käyttö silyylihydridien kanssa on nykyaikainen menetelmä happea sisältävien funktionaalisten ryhmien poistamiseen biomassapohjaisista molekyyleistä. Tässä väitöskirjassa tätä menetelmää tutkittiin käyttäen lähtöaineena kiinihappoa. Reaktio-olosuhteita muuttamalla boraanikatalysoitu hydrosilylointi tuotti uusia synteettisiä fragmentteja silyylioksonium-välituotteen kautta. Haarauttava defunktionalisointimenetelmä tuotti kiraalisia aldehydejä, alkoholeja, tetrahydrofuraanijohdannaisia sekä homositruunahapon muodollisen synteesin. Reaktiomekanismia tutkittiin tiheysfunktionaaliteorian avulla.
Deoksygenaatiokokeiden aikana havaittiin kiinihappojohdannaisten O,O- silyylivaelluksia. Vaellusreaktioiden tutkiminen ja optimointi johti regioisomeerien selektiiviseen muodostumiseen. Vaellusten havaittiin riippuvan reaktio-olosuhteista ja käytetyistä silyylisubstituenteista. Yhtä regioisomeeriä käytettiin lähtöaineena afrikkalaisista muurahaisista eristetyn luonnonaineen kokonaissynteesissä sekä munuaislääke VS-105:n muodollisessa synteesissä.
Tässä väitöskirjassa on myös esitetty Streptomyces lincolnensis -bakteerista eristettyjen epimeeristen karbasokerien lyhyt kokonaissynteesi. Synteesin keskeisinä vaiheina oli kiinihapon regioselektiivinen pelkistys sekä välituotteen epimerisointi toiseksi luonnonaineeksi.
Väitöskirjan viimeisessä osassa on esitetty useiden kiinihappojohdannaisten synteesi ja lyhyt arviointi niiden biologisista ominaisuuksista. Tämän avulla tunnistettiin potentiaalinen johdannainen glioblastooma multiformen kemoterapeuttiseen hoitoon.
Tämä väitöskirjatutkimus monipuolistaa kiinihapon käyttöä kiraalisten molekyylien lähtöaineena. Vaikka kiinihappoa on käytetty synteesin lähtöaineena vuosikymmenten ajan, työssä esitettyjen modernien menetelmien soveltaminen mahdollistaa yhden välituotteen haarauttamisen useiksi uusiksi tuotteiksi. Näin voidaan laajentaa biomassasta saatavien kiraalisten fragmenttien monimuotoisuutta. Synteesin haarauttaminen mahdollisti myös molekyylikirjastojen rakentamisen. Niiden avulla tutkittiin, miten kiinihappojohdannaisten rakenteelliset erot vaikuttavat niiden bioaktiivisuuteen.
Kiinihappoa esiintyy laajasti kasveissa sekä mikro-organismeissa ja sitä voidaan käyttää lähtöaineena kiraalisten molekyylien synteesissä. Tämän väitöskirjan kokeellisessa osuudessa tutkittiin kiinihapon käyttöä synteesin lähtöaineena ja keskityttiin erityisesti hydroksyyliryhmien selektiiviseen poistamiseen. Näin saadaan aikaiseksi yksinkertaistettuja kiraalisia fragmentteja, joita voidaan käyttää luonnonainesynteesissä.
Tris(pentafluorofenyyli)boraanin käyttö silyylihydridien kanssa on nykyaikainen menetelmä happea sisältävien funktionaalisten ryhmien poistamiseen biomassapohjaisista molekyyleistä. Tässä väitöskirjassa tätä menetelmää tutkittiin käyttäen lähtöaineena kiinihappoa. Reaktio-olosuhteita muuttamalla boraanikatalysoitu hydrosilylointi tuotti uusia synteettisiä fragmentteja silyylioksonium-välituotteen kautta. Haarauttava defunktionalisointimenetelmä tuotti kiraalisia aldehydejä, alkoholeja, tetrahydrofuraanijohdannaisia sekä homositruunahapon muodollisen synteesin. Reaktiomekanismia tutkittiin tiheysfunktionaaliteorian avulla.
Deoksygenaatiokokeiden aikana havaittiin kiinihappojohdannaisten O,O- silyylivaelluksia. Vaellusreaktioiden tutkiminen ja optimointi johti regioisomeerien selektiiviseen muodostumiseen. Vaellusten havaittiin riippuvan reaktio-olosuhteista ja käytetyistä silyylisubstituenteista. Yhtä regioisomeeriä käytettiin lähtöaineena afrikkalaisista muurahaisista eristetyn luonnonaineen kokonaissynteesissä sekä munuaislääke VS-105:n muodollisessa synteesissä.
Tässä väitöskirjassa on myös esitetty Streptomyces lincolnensis -bakteerista eristettyjen epimeeristen karbasokerien lyhyt kokonaissynteesi. Synteesin keskeisinä vaiheina oli kiinihapon regioselektiivinen pelkistys sekä välituotteen epimerisointi toiseksi luonnonaineeksi.
Väitöskirjan viimeisessä osassa on esitetty useiden kiinihappojohdannaisten synteesi ja lyhyt arviointi niiden biologisista ominaisuuksista. Tämän avulla tunnistettiin potentiaalinen johdannainen glioblastooma multiformen kemoterapeuttiseen hoitoon.
Tämä väitöskirjatutkimus monipuolistaa kiinihapon käyttöä kiraalisten molekyylien lähtöaineena. Vaikka kiinihappoa on käytetty synteesin lähtöaineena vuosikymmenten ajan, työssä esitettyjen modernien menetelmien soveltaminen mahdollistaa yhden välituotteen haarauttamisen useiksi uusiksi tuotteiksi. Näin voidaan laajentaa biomassasta saatavien kiraalisten fragmenttien monimuotoisuutta. Synteesin haarauttaminen mahdollisti myös molekyylikirjastojen rakentamisen. Niiden avulla tutkittiin, miten kiinihappojohdannaisten rakenteelliset erot vaikuttavat niiden bioaktiivisuuteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4928]