Enhanced Use of Sinonasal Patient Imaging for Three-Dimensional Applications

Abstract

Nenän ja sen sivuonteloiden oireista kärsivien potilaiden tutkimisessa käytetään kliinisten tutkimismenetelmien lisäksi radiologista kuvantamista. Näistä tietokonetomografia- (TT) ja kartiokeilatietokonetomografiakuvantaminen (KKTT) ovat yleisimpiä, saatavuudeltaan hyviä ja soveltuvat hyvin nenän ja sen sivuonteloiden luisten rakenteiden, limakalvojen ja ilmatilojen arvioimiseen. Kuvaustuloksia tarkastellaan ensisijaisesti selaamalla peräkkäin yksittäisiä kaksiulotteisia leikekuvia. Nenän ja sen sivuonteloiden monimutkaisen rakenteen vuoksi alueen anatomiasta on nykyisellä tarkastelutavalla haastavaa muodostaa kolmiulotteista käsitystä. Tähän mennessä nenän ja sen sivuonteloiden rakenteita on pyritty mallintamaan kolmiulotteisesti vain TT-kuvien pohjalta.

Tämän väitöskirjan tarkoituksena on selvittää potilaskuvantamisen käyttökelpoisuutta nenä- ja sivuonteloiden virtuaalisessa sekä tulostetussa 3D- mallintamisessa. Lisäksi tarkoituksena on tutkia, voiko potilaskuvauksiin perustuvia 3D-malleja käyttää pohjana nenäonteloiden ilmavirtausmallinnustutkimuksiin.

Väitöskirjan tutkimustyö muodostuu neljästä osatyöstä. Tutkimukseen I valittiin 72 potilasta, joille oli tehty KKTT-kuvaus ennen poskiontelotoimenpidettä ja 12 kuukautta sen jälkeen. Potilaille oli tehty poskionteloaukon laajentaminen joko kirurgisesti tai pallolaajentamalla oireisen pitkäkestoisen tulehdustilan vuoksi. Tutkimukseen II valittiin 5 potilasta ja tutkimukseen III valittiin 1 potilas, joilla KKTT-kuva oli otettu nenän pitkäkestoisen tukkoisuusvaivan vuoksi, ja joiden nenää ei ollut aiemmin operoitu. Tutkimukseen IV valittiin 26 potilasta, joille oli tehty KKTT-kuvaus ennen pitkäkestoisen nenän tukkoisuuden vuoksi tehtyä alakuorikkotoimenpidettä ja 12 kuukautta sen jälkeen. Kaikissa tutkimuksissa selvitettiin nenän ja sen sivuonteloiden KKTT-pohjaista ilmatilan 3D-mallintamista virtuaalisesti. Lisäksi tutkimuksissa II ja III selvitettiin KKTT-pohjaista nenä- ja sivuonteloiden 3D-tulostamista ja tulosteet kontrolloitiin KKTT-kuvauksella. 3D- mallinnuksista saatuja tuloksia verrattiin sekä potilaiden tavanomaisista KKTT- kuvista saatuihin mittauksiin ja luokitteluasteikkoihin (Lund-MacKay-luokittelu, Zinreichin muokattu Lund-MacKay-luokittelu) sekä kliinisten tutkimusmenetelmien (akustinen rinometria, rinomanometria) ja oireistoa kuvaavien testien (SNOT-22, VAS, GHSI) tuloksiin.

Tutkimusten tulosten perusteella pystyttiin osoittamaan poskionteloilmatilavuuksien mittaamisen parempi tarkkuus käyttäen 3D-mallinnusta verrattuna nykyisin käytössä oleviin limakalvon paksuutta TT-kuvissa kuvaaviin luokittelumenetelmiin. Lisäksi nenäkäytävien ja poskionteloiden tilavuusmittauksilla sekä nenäkäytävien poikkipinta-alamittauksilla oli havaittavissa tilastollista yhteyttä potilaan kokemiin oireisiin oireistoa kuvaavissa testeissä (SNOT-22, VAS, GHSI). Nenäkäytävän tilavuusmittauksilla oli myös havaittavissa tilastollista yhteyttä akustisen rinometrian antamien tulosten kanssa. 3D-mallinnusten tuottaminen havaittiin vaikeaksi, mikäli potilaskuvissa esiintyi kuvaushetken aikaista vierasesineen, kuten hammasimplantin, aiheuttamaa kuvaussäteilyn runsasta sirontaa.

TT-kuvausten perusteella saatiin tuotettua varsin tarkat 3D-muovi ja - silikonitulosteet. KKTT-pohjaisessa 3D-mallinnuksessa haasteita aiheutti virtuaalisten 3D-mallinnusten pintakarkeus ja kapeiden rakenteiden 3D- tulostaminen riittävällä tarkkuudella. Tulostetut 3D-mallit vastasivat kuitenkin mittausten perusteella hyvin alkuperäistä potilasanatomiaa ja niillä pystyttiin tuottamaan todenmukaisia rinomanometriatuloksia. KKTT-kuvauksiin perustuvat 3D-mallinnukset toimivat tehdyissä tutkimuksissa myös hyvänä, ja tavanomaisiin TT-kuviin vertautuvana, alustana partikkelivirtauslaskennan mittauksille ja numeerisen virtausmekaniikan laskentamalleille, joilla pystytään mallintamaan ilmavirran kulkua nenäonteloissa.

Väitöskirjan tutkimusten perusteella TT osoittautui käyttökelpoiseksi kuvantamismenetelmäksi tehtäessä nenän ja sen sivuonteloiden ilmatilan tilavuus- ja poikkipinta-alamittauksia sekä 3D-mallintamista. KKTT-kuvat ovat riittäviä tuottamaan tarkkoja ja aikaisempiin tavanomaisiin TT-kuviin perustuviin tutkimuksiin verrattavissa olevia 3D-virtausmittauksia ja -mallinnuksia. Näin ollen riittävä tarkkuus 3D-mallinnuksiin ja -virtausmittauksiin voidaan saavuttaa käyttämällä potilaan kuvantamiseen KKTT:aa, jolloin potilas altistuu pienemmälle määrälle röntgensäteilyä kuin perinteistä TT:aa käytettäessä. Väitöskirjassa esitettyjen tutkimusten perusteella potilaskuvia voidaan hyödyntää nykyistä huomattavasti perusteellisemmin nenä- ja sivuontelo-oireisten potilaiden arvioinnissa, kunhan 3D-mallintamista ja tästä tehtäviä analyyseja saadaan paremmin automatisoitua.

Patient imaging plays an essential role in the examination of rhinologic patients along with clinical examination methods. The most common imaging methods, computed tomography (CT) and cone beam computed tomography (CBCT), are readily available and provide a good perception of the bony structures, mucous membrane and air space in the nasal cavity and the paranasal sinuses. However, the scans are primarily used by observing consecutive two-dimensional single scans. Due to the complex anatomy of the nasal cavity and paranasal sinuses, the use of the traditional image method presents challenges in obtaining a realistic perception of the three- dimensional anatomy of the nasal cavity and the paranasal sinuses. Thus far, the few experimental studies on the three-dimensional modelling of the sinonasal structures have been based solely on clinical CT scans.

The aim of this dissertation is to examine the applicability of patient imaging in both the virtual and printed 3D modelling of the nasal cavity and the paranasal sinuses. An additional aim is to study whether imaging-based 3D models can be used for studies modelling the nasal cavity airflow.

The present dissertation is based on four studies in which CBCT scans served as the basis for all measurements and procedures. In study I, 72 patients with CBCT scans prior to and at twelve months after maxillary sinus surgery were included. These patients had undergone uncinectomy or balloon dilation due to chronic rhinosinusitis. In study II, five patients with sinonasal CBCT scans were selected and one patient in study III. These patients had symptoms of chronic nasal congestion and had had no prior sinonasal operation. In study IV, 26 patients with CBCT scans prior to and at twelve months after inferior turbinate surgery due to chronic nasal congestion were included. All the studies in the present dissertation examined the CBCT-based virtual 3D modelling of the nasal cavity and the paranasal sinuses. In addition, the CBCT-based sinonasal modelling in 3D prints was examined in studies II and III, and the 3D prints produced were also CBCT scanned for comparison. The obtained results from the 3D models were compared to the results from patient CBCT scan measurements and scoring methods (Lund-MacKay score, Zinreich’s modified Lund-MacKay score), clinical examination methods (acoustic rhinometry, rhinomanometry) and patient symptom tests (SNOT-22, VAS, GHSI).

The results showed that the measurement of the maxillary sinus air space volume using virtual 3D modelling was more precise than the CT-based scoring methods of mucous membrane thickness used today. In addition, volumetric measurements of the nasal cavities and the maxillary sinuses as well as the cross-sectional areas of the nasal cavities had statistical correlation with patient symptoms assessed with SNOT- 22, VAS and GHSI questionnaires. The cross-sectional area measurements of the nasal cavities also had correlation with the results gained from acoustic rhinometry. Excess artefacts in the patient scans induced by, for example, dental implants were observed to cause difficulties in producing virtual 3D models from the scans.

CT scans proved to be applicable in producing 3D prints in plastic and silicone with a sufficient accuracy. The challenges of the used CBCT-based 3D printing procedures were observed to be the slight roughness of the virtual 3D model surfaces and difficulty in 3D printing the narrow structures with sufficient accuracy. The produced 3D models were, however, found to be good representatives of the original patient anatomies. Moreover, the printed 3D models were applicable to produce realistic rhinomanometric results. The CBCT-based 3D models were also found to function well as good and close to clinical CT quality bases for particle image velocimetry (PIV) measurement and computational fluid dynamics (CFD) calculation studies modelling the airflow in the nasal cavity.

In the present dissertation, it was concluded that CT scans proved to be applicable for measuring the volume and cross-sectional area of the nasal cavity and paranasal sinus air space as well as the 3D modelling of the sinonasal air space. CBCT scans are also sufficient to produce accurate and comparable 3D flow measurements and models that are close to the previous study models based on clinical CT scans. Thus, sufficient accuracy for 3D models and flow measurements can be achieved with CBCT, which induces a lower radiation burden to patients than clinical CT. According to the findings of the present studies, patient scans can be used for notably more profound data acquisition for rhinologic assessment, although the 3D modelling process and analyses need to be more automated.