Real-life Experience with the Use of HPV Tests in Cervical Cancer Screening and in Triage of Equivocal Cytological Results
Veijalainen, Olga (2021)
Veijalainen, Olga
Tampere University
2021
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-09-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2070-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2070-6
Tiivistelmä
Valtakunnallisen sytologisen kohdunkaulasyövän seulonnan ansioista syövän ilmaantuvuus ja kuolleisuus ovat merkitsevästi laskeneet 1960-luvulta lähtien. Korkean riskin papilloomaviruksen (hrHPV) keskeinen kausatiivinen rooli kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden patogeneesissä on johtanut hrHPV-testien kehittämiseen. HrHPV- testien käyttökelpoisuutta on menestyksekkäästi tutkittu kohdunkaulan lievien solumuutosten seurannassa, vahvojen solumuutosten hoitotulosten seurannassa ja kohdunkaulasyövän primaariseulonnassa. Siirtyminen sytologisesta seulonnasta HPV- seulontaan väestöpohjaisessa kohdunkaulan syövän seulontaohjelmassa on kenties suurin yksittäinen muutos meidän maamme organisoidussa väestöpohjaisessa kohdunkaulan syövän seulontaohjelmassa.
Tämän väitöskirjan ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää primaarisen HPV- seulonnan toteuttavuutta ja löydöksiä Tampereen kaupungin organisoidun väestöpohjaisen kohdunkaulasyövän seulontaohjelman puitteessa. Seulontavälineenä oli Abbottin RealTime (ART) hrHPV-DNA-testi ja varmistusmenetelmänä (triage) sytologinen (Papa) testi.
Viimeinen sytologinen seulonta toteutettiin vuonna 2011, ja seuraavana vuonna HPV-seulonta otettiin käyttöön. Ensimmäinen seulontakierros osoitti, että uusi seulontamenetelmä ei vähentänyt seulontaan osallistumista. Sekä vuoden 2011 että vuoden 2012 seulontojen osallistumisaktiivisuudet vastasivat yleistä Suomen kohdunkaulan syövän seulontoihin osallistuvuutta (noin 70%).
Ensimmäisellä HPV-seulontakierroksella todettiin kaksinkertainen määrä vähintään kohtalaisia (CIN2+) muutoksia HPV-ryhmässä verrattuna sytologiseen seulontaan. Myös vähintään vaikea-asteisia (CIN3+) muutoksia todettiin lukumääräisesti enemmän HPV-ryhmässä, mutta ero ei ollut merkitsevä.
Kolmen ensimmäisen vuoden HPV-seulonnan tulokset osoittivat uuden seulontamenetelmän selvän edun sekä CIN2+ että CIN3+ -tasoisten muutosten havaitsemisessa sytologiseen testiin verrattuna. HPV-ryhmässä löytyi 2,45 kertaa enemmän CIN2+ -muutoksia (95% luottamusväli 1,76–3,41) ja 2,70 kertaa enemmän CIN3+ -muutoksia (95% luottamusväli 1,75–4,16).
Ensimmäisillä HPV-seulontakierroksilla kolposkopioiden määrä kaksinkertaistui HPV-ryhmässä sytologiseen seulontaan verrattuna, koska kaikki naiset, joilla oli persistoiva hrHPV-infektio, ohjattiin kolposkopiaan riippumatta Papa-testin tuloksesta. Vuoden 2017 seulontakierroksella suoritettujen kolposkopioiden määrä oli kuitenkin laskenut merkitsevästi (29%) kohortissa, joka oli seulottu kahdesti hrHPV-testillä.
Toisella seulontakierroksella tapahtunut histologisten HSIL+ -muutosten (CIN2+ ja CIN3+) väheneminen (27 %) ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0.220). Toisaalta satunnaistetuista tutkimuksista saatu näyttö on selvästi osoittanut, että HPV-seulonnan ansiosta CIN3+ -muutokset vähenevät tilastollisesti merkitsevästi toisella seulontakierroksella ja tämän seurauksena sekä sairastuvuus että kuolleisuus kohdunkaulasyöpään laskevat.
Potentiaalisesti etenemättömien CIN 2+ -muutosten huomattava määrä johti tässä tutkimuksessa suureen määrään kontrollitestejä ja tarpeettomia kolposkopioita, ja edelleen ylidiagnostiikan ja ylihoidon riskiin. Tämä voitaisiin välttää HPV-positiivisten naisten optimaalisella tarkistustestillä (triage), jolloin tunnistettaisiin ne naiset, joiden kohdunkaulasyövän riski on todella kohonnut ja lähettämään jatkotutkimuksiin ja hoitoon vain heidät.
Väitöskirjan toisena tavoitteena oli arvioida hrHPV-testin soveltuvuutta varmistustestinä naisilla, joilla on Papa-testissä lieviä levyepiteelimuutoksia (LSIL) tai toistuvia epäspesifisiä solumuutoksia (ASC-US). HrHPV-testi osoittautui soveltuvaksi yli 30-vuotiaiden naisten toistuvien ASC-US-muutoksien varmistustestinä. Korkea HPV infektioiden esiintyvyys (noin 70%) ja matala käytettyjen hrHPV-testien (Hybrid Capture II ja Abbott RealTime) spesifisyys (36%) kuitenkin rajoittavat hrHPV-testin käyttökelpoisuutta LSIL -muutosten varmistustestinä.
Tämän väitöskirjan ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää primaarisen HPV- seulonnan toteuttavuutta ja löydöksiä Tampereen kaupungin organisoidun väestöpohjaisen kohdunkaulasyövän seulontaohjelman puitteessa. Seulontavälineenä oli Abbottin RealTime (ART) hrHPV-DNA-testi ja varmistusmenetelmänä (triage) sytologinen (Papa) testi.
Viimeinen sytologinen seulonta toteutettiin vuonna 2011, ja seuraavana vuonna HPV-seulonta otettiin käyttöön. Ensimmäinen seulontakierros osoitti, että uusi seulontamenetelmä ei vähentänyt seulontaan osallistumista. Sekä vuoden 2011 että vuoden 2012 seulontojen osallistumisaktiivisuudet vastasivat yleistä Suomen kohdunkaulan syövän seulontoihin osallistuvuutta (noin 70%).
Ensimmäisellä HPV-seulontakierroksella todettiin kaksinkertainen määrä vähintään kohtalaisia (CIN2+) muutoksia HPV-ryhmässä verrattuna sytologiseen seulontaan. Myös vähintään vaikea-asteisia (CIN3+) muutoksia todettiin lukumääräisesti enemmän HPV-ryhmässä, mutta ero ei ollut merkitsevä.
Kolmen ensimmäisen vuoden HPV-seulonnan tulokset osoittivat uuden seulontamenetelmän selvän edun sekä CIN2+ että CIN3+ -tasoisten muutosten havaitsemisessa sytologiseen testiin verrattuna. HPV-ryhmässä löytyi 2,45 kertaa enemmän CIN2+ -muutoksia (95% luottamusväli 1,76–3,41) ja 2,70 kertaa enemmän CIN3+ -muutoksia (95% luottamusväli 1,75–4,16).
Ensimmäisillä HPV-seulontakierroksilla kolposkopioiden määrä kaksinkertaistui HPV-ryhmässä sytologiseen seulontaan verrattuna, koska kaikki naiset, joilla oli persistoiva hrHPV-infektio, ohjattiin kolposkopiaan riippumatta Papa-testin tuloksesta. Vuoden 2017 seulontakierroksella suoritettujen kolposkopioiden määrä oli kuitenkin laskenut merkitsevästi (29%) kohortissa, joka oli seulottu kahdesti hrHPV-testillä.
Toisella seulontakierroksella tapahtunut histologisten HSIL+ -muutosten (CIN2+ ja CIN3+) väheneminen (27 %) ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0.220). Toisaalta satunnaistetuista tutkimuksista saatu näyttö on selvästi osoittanut, että HPV-seulonnan ansiosta CIN3+ -muutokset vähenevät tilastollisesti merkitsevästi toisella seulontakierroksella ja tämän seurauksena sekä sairastuvuus että kuolleisuus kohdunkaulasyöpään laskevat.
Potentiaalisesti etenemättömien CIN 2+ -muutosten huomattava määrä johti tässä tutkimuksessa suureen määrään kontrollitestejä ja tarpeettomia kolposkopioita, ja edelleen ylidiagnostiikan ja ylihoidon riskiin. Tämä voitaisiin välttää HPV-positiivisten naisten optimaalisella tarkistustestillä (triage), jolloin tunnistettaisiin ne naiset, joiden kohdunkaulasyövän riski on todella kohonnut ja lähettämään jatkotutkimuksiin ja hoitoon vain heidät.
Väitöskirjan toisena tavoitteena oli arvioida hrHPV-testin soveltuvuutta varmistustestinä naisilla, joilla on Papa-testissä lieviä levyepiteelimuutoksia (LSIL) tai toistuvia epäspesifisiä solumuutoksia (ASC-US). HrHPV-testi osoittautui soveltuvaksi yli 30-vuotiaiden naisten toistuvien ASC-US-muutoksien varmistustestinä. Korkea HPV infektioiden esiintyvyys (noin 70%) ja matala käytettyjen hrHPV-testien (Hybrid Capture II ja Abbott RealTime) spesifisyys (36%) kuitenkin rajoittavat hrHPV-testin käyttökelpoisuutta LSIL -muutosten varmistustestinä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4983]