Varhaiskasvatuksen vertaisryhmämentorointi – tiimityö, opettajuus sekä osaaminen ja tuen tarpeet

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaista kuvaa varhaiskasvatuksen opettajien vertaisryhmämentoroinnissa rakentuu varhaiskasvatuksen opettajan ammatillisuudesta, ammatillisesta osaamisesta ja ammatillisesta identiteetistä. Ne rakentuvat opintojen ja työelämässä hankitun osaamisen sekä toimintakulttuuriin osallistumisen kohtaamisissa. Myös yhteiskunnassa käytävä keskustelu sekä lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat vaikuttavat niihin. Tutkimus on osa Mentorointia ja oppimiskumppanuutta varhaiskasvatuksessa -kärkihanketta. Aineisto kerättiin hankkeen yhteydessä fokusryhmähaastatteluilla, joissa vertaisryhmämentorointiin osallistuneet mentorit kertovat mentoroinnissa käydyistä keskusteluista. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysilla. Analyysin tuloksena syntyi tiimityön-, opettajuuden sekä osaamisen ja tuen tarpeiden tulkintarepertuaarit. Vertaisryhmämentoroinnin tarkoituksena on tukea ammatillista kehittymistä ja rakentaa ammatillista identiteettiä. Vertaisryhmämentorointiin osallistuvat mentorit ja aktorit tuovat yhteiseen keskusteluun omat kokemuksensa ja käsityksensä sekä haasteensa ja ongelmansa. Vertaisryhmämentoroinnin mentorointitapaamisissa ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta rakennetaan aiempien tietojen ja kokemusten sekä käydyn reflektiivisen keskustelun pohjalta. Vertaisryhmämentoroinnissa omat ja muiden kertomukset rakentavat osallistujan identiteettiä. Tutkimustulokset osoittavat, että vaikka varhaiskasvatuslaki ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostavat varhaiskasvatuksen opettajan roolia, se ei välttämättä näy varhaiskasvatuksen arjessa. Tiimityö on haastavaa. Tiimeissä etsitään yhteistä päämäärää ja työnjako on epäselvää. Opettajan roolia ja osaamista kyseenalaistetaan. Ammatillisuuden ja ammatillisen identiteetin rakentumisen näkökulmasta se voi olla ongelmallista. Opettajan koulutus ja osaaminen asettuu vastakkain ”konkarihoitajien” kanssa. Opettaja osaaminen ja vahva eettinen ote työhön törmäävät puutteellisiin resursseihin. Opettajan roolia vähätellään, mutta samalla odotetaan hänen osaavan ja tekevän kaiken. Toisaalta myös opettajat itse asettavat korkeita odotuksia työlleen. Opettajalla on koulutuksen myötä paljon osaamista, mutta osa tehtävistä, kuten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, opitaan työtä tehdessä. Vertaisryhmämentoroinnilla voidaan tukea varhaiskasvatuksen opettajan ammatillisuutta ja ammatillista identiteettiä, mutta se ei poista sitä, että epäselvät tehtäväkuvat, vastuut ja velvollisuudet vaikuttavat varhaiskasvatuksen opettajan ammatillisuuteen ja ammatilliseen identiteettiin.