Smarter with Drugs? Sociology of cognitive enhancement drugs from user’s perspectives

Abstract

Tässä artikkelipohjaisessa väitöskirjassa keskitytään kognitioon vaikuttavien psykoaktiivisten aineiden sosiologiaan käyttäjien näkökulmasta, varsinkin opiskelijoiden. Tutkimusmateriaali koostuu kvalitatiivisista haastatteluista, potilastapaustutkimuksesta, katsauksesta stimulanttien käytön yleisyyteen Suomessa ja Hollannissa sekä netnograafiseen videoainestoon Youtubessa (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a).

Kaksi julkaistua haastattelututkimusta (Hupli et al. 2016; 2019b, ks. Taulukko 1), joissa käytettiin Crowded-teoriaa erillisten kvalitatiivisten aineistojen (N=35 ja kyselyaineiston (N=113) analysoimiseksi, osoittivat, että nuorilla aikuisilla Hollannissa ja Liettuassa on ollut erilaisia myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia useiden laillisten ja laittomien aineiden käytöstä. Kognition tehostajilla pyrittiin parantamaan yleisesti eri elämäntilanteita niin opiskelussa kuin töissä. Sekä itse diagnosoitujen että diagnosoimattomien opiskelijoiden kokemukset ja motivaatiot eivät eronneet suuressa määrin, mikä empiirisesti osoittaa, kuinka terapian ja tehostamisen välinen rajapinta on usein häilyvä. Tilastollisesti ei-edustava aineisto ja nojaaminen itseraportointiin psykiatrisen diagnoosin ja aineiden vaikutusten suhteen rajoittavat empiiristen havaintojen yleistettävyyttä ja vaativat lisätutkimusta aiheen parissa eri maissa.

Kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten aineistojen välinen vertailu Suomen ja Hollannin välillä – keskittyen stimulanttien lääketieteelliseen ja eilääketieteelliseen käyttöön nuorten keskuudessa – osoitti erilaisia käyttötrendejä maiden välillä (Hupli 2020a). Näiden trendien eroja on kuitenkin haastavaa kattavasti arvioida erityisesti kognition tehostamisen suhteen, sillä tutkimustietoa ei Suomesta juuri ole verrattuna Hollantiin. Myöskään päihdepoliittinen keskustelu liittyen farmakologiseen neurotehostamiseen ei ole vielä alkanut Suomessa, toisin kuin osittain Hollannissa.

Yhdessä osajulkaisussa kehitettiin digitaalista menetelmää uusien huumetrendien tavoittamiseksi (Hupli et al. 2019a). Youtubeen keskittyvässä netnograafisessa verkkotutkimuksessa tarkasteltiin psykedeelien mikroannosteluksi kutsuttua käyttötapaa. Vaikka analysoiduissa videoissa mainitut positiiviset vaikutukset ja annostelu käytännöt edellyttävät kriittistä lisäarviointia, toisin kuin laittomien huumeiden tyypillisiä käyttäjiä kuvataan yleisesti mediassa ja tutkimuksissa, analysoidut videot sisälsivät teemoja liittyen kokeelliseen menetelmään, itseseurantaan ja tutkimustulosten jakamisen tärkeyteen. Psykedeelien mikroannostelu on näennäisesti nouseva huumetrendi lisääntyneiden Youtubevideoiden sekä muiden mediasisältöjen ja kasvavan tieteellisen tutkimuksen perusteella. Tämän takia yksi tämän yhteenvetoartikkelin luvuista tarjoaa päivitetyn katsauksen psykedeelien mikroannosteluun ja siihen liittyviin tutkimushankkeisiin erityisesti kognitiivisen tehostamisen kannalta. Kannabiksesta kognitiivisena tehostajana keskustellaan myös lyhyesti.

Psykedeelejä ja kannabinoideja käsitellään harvoin farmakologisessa neurotehostamiskirjallisuudessa, ja jopa näiden yhdisteiden terapeuttista tutkimusta on voimakkaasti rajoitettu. Yksi tämän väitöskirjan osajulkaisuista (Hupli 2018) sisältää ensimmäisen terveyssosiologisen potilastutkimuksen Suomessa asuvasta ADHD potilaasta, jolle määrättiin kannabinoiditerapiaa (Bedrocan®, Bediol®) aikuisiän ADHD:n hoitoon. Tapaustutkimus osittain vahvistaa kannabinoiditerapian potentiaalin hoitoresistenttien sairauksien hoidossa. Lisätutkimusten ja terveyspolitiikan uudistamisen tarve on kuitenkin ilmeinen tällä nopeasti kasvavalla lääkekannabinoidien alalla.

Tämän väitöskirjan tulokset nostavat useita bioeettisiä ja päihdepoliittisia kysymyksiä farmakologisen hoidon ja tehostamisen välisestä hämärtyneestä rajapinnasta sekä laittomiksi luokiteltujen huumeiden ja laillisiksi määriteltyjen lääkkeiden välisestä poliittisesta ja sosiaalisesta kahtiajaosta. Tässä yhteenvetoartikkelissa kehitetään teoreettista viitekehystä, jonka mukaan kaikki psykoaktiiviset aineet voidaan luokitella ”farmakologisiksi neuroteknologioiksi”. Tarkoituksena on teoreettisesti päästä huume/lääke dikotomian yli tukeutuen tieteen- ja teknologiatutkimuksen (STS), kriittisen päihdetutkimuksen ja lääketieteellisen antropologian parissa kehitettyyn kirjallisuuteen. Myös medikalisaation ja erityisesti farmaseutikalisaation käsitteistä keskustellaan tarkasteltaessa ADHD- diagnoosin ja sen farmakologisen hoidon rinnakkaista kehittymistä. Viimeinen luku tarjoaa lisätutkimus ehdotuksia ja suosituksia tutkimusnäyttöön perustuvalle päihdepolitiikalle sekä esittelee nykyisen huumepolitiikan politogeenisiä vaikutuksia.

This article-based dissertation focuses on the sociology of cognitive enhancement drugs from mainly student users’ perspectives. The research material consists of qualitative interview data, a patient case study, a general review of available prevalence data on stimulants and a netnographic study on Youtube (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a).

Two interview studies (Hupli et al. 2016; 2019b, see Table 1) using ‘crowded theory’ to analyse separate qualitative data sets (N=35) and an online survey (N=113) showed that young students in the Netherlands and Lithuania had experienced a variety of positive and negative effects from using several legalised and illegalised drugs considered as “cognitive enhancers” in order to improve their life situations. The experiences and motivations of both self-reportedly diagnosed and those who did not report a psychiatric diagnosis did not differentiate to a large extent, empirically showcasing how the line between therapeutic and enhancement use is often blurred. Unrepresentative data sample and reliance on self-reports in terms of psychiatric diagnostics and drug effects limits the generalisability of the empirical findings and call for further study in this area in different country contexts.

By comparing statistical data from Finland and the Netherlands (Hupli 2020a) - using available data sets from international, European and national sources in relation to both medical and extra-medical use of stimulants among young people - a general review study revealed differentiating stimulant use trends between the countries. However, the full scope of these differences is challenging to evaluate especially in relation to cognitive enhancement drug use, as there is a chronic lack of research data, or even policy discussion in Finland compared to the Netherlands on this particular user practice.

To track new drug trends among young people by applying novel digital methods, a netnographic study on Youtube™ focused on a user practice called microdosing psychedelics (Hupli et al. 2019a). While the positive effects and dosing regimens mentioned in the six most viewed videos that were analysed require further critical evaluation, contrary to how typical users of illegalised drugs are often portrayed in the general media and science, these videos revolved around themes such as experiments, self-monitoring and the imperative of sharing research results. As microdosing psychedelics is seemingly a growing drug trend according to increasing Youtube video content and other media publications as well as scientific research, part of this PhD summary article will provide an update on microdosing psychedelics research especially in relation to cognitive enhancement. Cannabis as a potential cognitive enhancer is also briefly discussed.

Psychedelics and cannabinoids are rarely discussed in the pharmacological neuroenhancement literature, and therapeutic research into these compounds has been severely restricted until recently. One of the studies in this dissertation (Hupli 2018a) includes the first medical sociological patient case study of a male patient living in Finland with Attention Deficit/Hyperactivity Disorder (ADHD) who was prescribed cannabinoid therapeutics (Bedrocan®, Bediol®) to treat his ADHD as the primary indication. The case study partly confirmed increasing research into the potential of cannabinoid therapeutics for treatment-resistant conditions, including adults suffering from ADHD, although further studies and health policy reform are required in the rapidly growing field of cannabinoids in medicine.

The findings of this dissertation raise several bioethical and drug policy questions about the blurred line between pharmacological therapy and neuroenhancement, as well as the political and social dichotomy between prohibited versus promoted drugs. Using Science and Technology Studies (STS), critical drug studies and Anthropology of Pharmaceuticals literature, the author theoretically frames all classes of drugs as ‘pharmacological neurotechnologies’ in order to move beyond these dichotomies and to further develop sociology of technology and drugs. The sociological concepts of medicalisation and especially pharmaceuticalisation are discussed with a focus on the parallel development of the diagnosis of ADHD and the use of pharmacology in its treatment. The last chapter offers research and policy recommendations for evidence-based drug policy making and presents some politicogenic drug effects of current drug policing.